Ote tuosta Ranen linkistä:

”

Keskittymisen lisäksi kotimaassa tapahtunut suuri muutos on puoluelehdistön kutistuminen. Aiemmin maakunnissa oli puoluesidonnaisia lehtiä, nykyään puolueilla on vain pää-äänenkannattajansa.

– Kun ei ole enää yhteiskunnallisia näkökulmia esille tuovia lehtiä, asettaa se lisävaadetta Helsingin Sanomien kaltaisille voimakkaille viestimille pyrkiä olemaan neutraali. Näin se ei kuitenkaan mene käytännössä, sillä kyse on kaupallisista, rahaa tekevistä lehdistä.

– Se ainakin on varmaa, että poliittisen keskustelun sisältö on radikaalisti muuttunut, kun puoluesidonnaiset lehdet ovat kadonneet, Wiio toteaa.

Tämä johtaa siihen, että vahvasti perustellut poliittiset näkemykset jäävät helposti suurelta yleisöltä näkemättä. Ei ole foorumia, jolla keskustelua voisi käydä syvällisemmin.

Koska kyse on etenkin alueellisten puoluesidonnaisten lehtien katoamisesta tai muuttumisesta sitoutumattomiksi, alueellinen keskustelu kärsii voimakkaasti.

– Ei ole alustaa, jolla keskustella syvällisesti vaikkapa Itä-Suomen tai Pohjois-Suomen tilanteesta, Tampereen alueesta tai mistä vaan.

– Nyt uutiset ovat yhdessä laarissa, josta niitä sitten nostetaan, Wiio kuvaa.

Poliittisista lehdistä myös haettiin tietoa siitä, mitä mieltä se ja se taho oli tästä ja tästä asiasta.”

Ratkaisu: paikallislehdissä (printti ja verkko) voidaan ja pitää käsitellä paikallispolitiikkaa, valtakunnan lehdissä valtakunnan politiikkaa. Lisäksi on tietenkin olemassa some, jossa voidaan käydä pitkää, laajaa ja syvällistäkin keskusteltua, kuten tällä meidän palstalla on osoitettu.

Nuo neljän päivän viikkoa tekevät lääkärit monesti päivystävät lisäksi, jolloin viikottainen työaika on kuitenkin samaa luokkaa kuin muillakin työläisillä. Elleivät päivystä, saattavat tehdä yksityispuolella lisätunteja.

Ranen linkissä puhutaan aputyövoiman tarpeesta ja huonosti toimivista tietojärjestelmistä. Molemmat hyviä pointteja. Esimerkiksi se että lääkäri ei näe aiemman hoidon tietoja automaattisesti järjestelmästä on hulluutta. Pääsy voidaan ymmärtääkseni myöntää OmaKannassa? Pitäisi luoda automatiikka, jossa aiemmat hoitotiedot ovat aina oletusarvoisesti lääkärin käytössä.

Hesarissa ehdotetaan soten avuksi että terveyskeskuksiin lisätään yleislääketieteen erikoislääkäreitä ammatinharjoittajina. Kullakin on oma osuus kuntalaisista jotka saavat tässä systeemissä omalääkärin. Hyvin toimiva perustaso vähentää kuluja erikoissairaanhoidosta. Lääkäreitä pitää tietenkin myös kouluttaa lisää että pula poistuu.

Ei yksittäisiä tutkimuksia kannata tänne laittaa kun kukaan niitä ei kuitenkaan lue. Pitää yrittää poimia olennainen. Jostain syystä itse päädyn eri toimintaohjeisiin kuin Kurki tai mahdollisesti Seppo Vuokkokin? Te ehdotatte ehkä nuorten metsien osuuden lisäämistä monimuotoisuuden kohennuskeinoksi?

Itse päädyn samaan kuin Luontopaneeli että etelässä tulee lisätä tiukkaa suojelua niin että aloitetaan arvokkaimmista metsistä ja toteutetaan riittävä määrä. Riittävyyttä en osaa määritellä. Sen lisäksi tulee kaikenikäisiin metsiin lisätä luonnonmetsien ominaispiirteitä. Vanhojen metsien heikkous elinympäristönä ei välttämättä liity ikään vaan niiden ominaispiirteisiin.

Jossain vaiheessa tämä tiukan ja osittaisen suojelun sekä luonnonhoidon ja ennallistamisen kombo pysäyttää luontokadon. Samaan aikaan vesistöön ja ilmaan tulee vähemmän päästöjä. Hakkuumahdollisuudet määrittyvät sitten siitä mitä pinta-alaa jää jäljelle ja miten talousmetsien kasvunopeus kehittyy. Hakkuiden painopiste siirtyy hiukan kohti pohjoista.

BII explorer itse pääsivustolla on kai huollossa. Jos palaa käyttöön, sitten voi katsella alueita/maita.

Kovakuoriaisia on paikalla silloin kun metsässä on niille lisääntymismateriaalia – riippumatta metsän iästä. Hieman eri lajit nuoressa ja vanhassa, peitteisessä ja avoimessa; osa elää elävässä puussa, osa tuoreessa ja osa pitemmälle lahonneessa kuolleessa puussa; lisäksi on palaneen puun suosijoita. Kun metsäalue on monimuotoinen ja tuottaa kuollutta puuta jatkumona, kaikki nämä ryhmät kukoistavat.

Vanhan metsän suojelun lisätarpeesta etelän maakunnissa ei kyllä päästä yli eikä ympäri.

Tämäkin tutkimus tukee ajatusta: Functional structure of European forest beetle communities is enhanced by rare species

Biodiverse communities have been shown to sustain high levels of multifunctionality and thus a loss of species likely negatively impacts ecosystem functions. For most taxa, however, roles of individual species are poorly known. Rare species, often most likely to go extinct, may have unique traits and functional roles. Alternatively, rare species may be functionally redundant, such that their loss would not disrupt ecosystem functions.

We quantified the functional role of rare species by using captures of wood-living (saproxylic) beetle species, combined with recent databases of morphological and ecological traits, from three regions in central and northern Europe. Using a rarity index based on species’ local abundance, geographic range, and habitat breadth, we used local and regional species removal simulations to examine the contributions of both the rarest and the most common beetle species to three measures of community functional structure: functional richness, functional specialization, and functional originality.

Both regionally and locally, all three measures declined more rapidly when rare species were removed than under common (or random) species removal scenarios. These consistent patterns across scales and among forest types give evidence that rare species provide unique functional contributions, and their loss may disproportionately impact ecosystem functions. This implies that conservation measures targeting rare and endangered species, such as preserving intact forests with dead wood and mature trees, can provide broader ecosystem-level benefits. Experimental research linking functional structure to ecosystem processes should be prioritized to increase understanding of the functional consequences of species loss and to develop more effective conservation strategies.