Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Osittain näin, eli arvonlisäyksen laskennassa huomioidaan ostetut tuontipanokset. Kaupan arvonlisä on sen oma kate. Wikipediasta näkee lisää artikkeleista Bruttokansantuote ja Arvonlisäys. On poikkeuksiakin kuten elintarviketeollisuus ja elintarvikekauppa, jotka käyttävät suurelta osin kotimaassa tuotettuja raaka-aineita.
Se on niin kuin shakissa, että pitää osata ajatella muutama siirto eteenpäin. Jostain syystä monikin pitää meidän syntyvyyden alenemista pahana asiana, vaikka globaalisti se on yksiselitteisesti hyvä asia. Runsastuvaa maahanmuuttoakin pidetään monesti pahana, vaikka monessa ihan kukoistavassa vaikuttavassa maassa ulkomaalaistaustaisten osuus on meitä suurempi, kuten (jos muistan oikein äskettäin lukemani) esimerkiksi Irlannissa ja Kanadassa. Itsellä ei ole vahvaa kantaa puoleen eikä toiseen, varsinkin kun tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Osmo Soininvaara on tilastotieteilijänä huomauttanut, että jos maahanmuuttajat ovat järkiään kovapalkkaisempia kuin me kantasuomalaiset, pitkään jatkettuna käykin niin, että me kantasuomalaiset olemme keskimäärin heikommin toimeen tuleva kansanosa.
Suomen metsästäjät saivat viime vuonna pataan pantavaksi esimerkiksi 242 000 sepelkyyhkyä, 114 000 sinisorsaa ja 108 000 teertä. Metsäjänistä ja rusakkoa saatiin yhteensä 146 000, valkohäntäpeuraa noin 60 000 ja hirveä runsaat 32 000.
Riistasaaliista saatiin luullista lihaa noin seitsemän miljoonaa kiloa, josta hirven osuus oli yli puolet.
…Metsästäjäliiton nuorisotyön asiantuntija Antti Mäkinen kannustaa tulemaan liiton leireille. ”On välttämättömyys saada sekä nuoria että naisia mukaan, tai muuten harrastajat ja seuratoiminta loppuu. Tässä on paljon töitä tehtävänä.”
Lisäksi pitää luopua ikiaikaisista säännöistä, joita yhä monessa ikääntyneessä metsästysseurassa vaalitaan. Nämä Mäkisen mukaan ”nuorisovastaiset säännöt” pitävät yllä kalliita liittymismaksuja ja vaatimuksia maan omistamisesta.
http://www.hs.fi/alueet/art-2000010760876.html
Kommentoin.
”Ihminen on muuttanut ravintoverkon mieleisekseen eli astunut metsästäjänä petoeläinten sijaan: alentanut määrätietoisesti petojen määrää ja sallinut kasvinsyöjien määrän säilyä suurena – saadakseen itselleen mahdollisimman suuren määrän saalista. Esimerkiksi kettujen jälki-indeksi on puolittunut riistakolmiohavainnoissa 25 vuodessa.
Onko tästä koitunut haittaa luonnolle, on jossain määrin avoin kysymys. Vaikuttaako esimerkiksi ihmisen suorittama valinta saalislajien genetiikkaan eri tavoin kuin petojen suorittama luonnonvalinta? Se tiedetään että paikoin suuret isojen kasvinsyöjien kuten valkohäntäpeurojen määrät vähentävät kasviston monimuotoisuutta. Lisäksi tulevat muut haitat liikenne- ja viljelmävahinkoina ja kasvavina puutiaismäärinä.
Itse kannatan palaamista askeleen taaksepäin. Ennallistaisin muun luonnon tapaan myös ravintoketjuja: sallittaisiin hieman suurempia petoeläinten määriä ja karsittaisiin pois ylisuuria kasvinsyöjien kantoja.”
Tavoitteenne ovat hieman ristiriitaiset. Hyväksytte väen vähentämisen mutta ette metsien käytön vähentämistä, vaikka molempien toimien vaikutus on samansuuntainen eli kansantuotetta alentava. Jonkin verran työtä on mahdollista automatisoida, eli saatetaan pystyä tuottamaan tavaraa ja palveluja vähemmällä väellä jos tuottavuus nousee. Jokainen kansalainen on kuitenkin myös kulutusyksikkö: jos asukkaita vähennetään, kotimainen kulutus alenee, mikä alentaa kansantuotetta. Vienti voi kompensoida kotimaan kulutusta, jos pystymme tuottamaan kilpailukykyisesti asioita joilla on kysyntää.
Tässä kannattaa muistaa, että samoista todellisuutta koskevista havainnoista kaksi tulkitsijaa voi päätyä eri päätelmiin. Riippuen muun muassa siitä mitä muuta huomioidaan, kuinka suuri paino asioille annetaan ja katsotaanko pitkää vai lyhyttä aikaväliä, lokaalia vai globaalia kehitystä. Pieni vähemmistö ihmisistä kiistää luontokadon ja ilmastonmuutoksenkin. Politiikan tulee vastata siihen, kuinka paljon ja mitä toimia tehdään kehityksen kääntämiseksi ja mikä on tavoitetila. Molempia ajatellen tavoitetila olisi varmaan maapallon säilyminen elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.
Iso osa metsänomistajista on nykyään monitavoitteisia mutta puuntuotantoa painottaviakin on edelleen paljon. Paljon paremmin ja paljon enemmän muutoksia hyväksytään, mikäli toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja suuremmat taloudelliset menetykset korvataan. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiön toiminta on nykyisin aika laajaa ja hyvä niin.
Ei vaan bd-sopimuksen (Montrealin sopimuksen) tavoite on suojella 30 prosenttia maa- ja vesialueista josta kolmannes (10 prosenttia) tiukasti. Sattui vaan lapsus suorassa TV lähetyksessä kuten helposti käy. Pitkon ajatukset saattavat olla jo tulevassa äitiyslomassa.
Tavoite on maakohtainen ja taitaa olla myös luontotyyppi- ja aluekohtainen ts. suuralueiden jaolla (tunturit, saaristo ja muut rannat, metsät, suot, kulttuuriympäristöt, vesistöt) on jokaisella omat tavoitteet. Natura 2000 -kehikko ja luontotyyppien uhanalaisarviointi tarjoavat puitteet työlle. Ennallistamissuunnitelma toteuttaa tästä varmaan ison osan.
Jos joku EU:ssa väittää että Suomessa ei ole tehty mitään niin ainakin nämä voi mainita sekä sen että esimerkiksi metsistä on jo neljännes puuntuotannon ulkopuolella.
Luontokatokeskusteluissa ja ilmastokeskusteluissa mainitaan toisinaan avohakkuu, mutta yleensä vain sen haitat, ei sen hyötyjä – se pitää paikkansa.
Seppo Vuokko kirjoitti että Luontopaneelin raportit ovat roskaa. Se laittaa aika tehokkaasti kapuloita rattaisiin, jos se viesti menee laajemmin läpi metsänomistajakunnassa että luontokatoa ei olekaan.
Suomen tietokirjailijat ry on jakanut vuoden 2024 Tietokirjailijapalkinnot yhteensä viidelle tekijälle. Tunnustuksen saivat Anu Lahtinen, Risto Niku, Pasi Saukkonen, Seppo Vuokko ja Johanna Vehkoo sunnuntaina Helsingin kirjamessuilla. (Lähde: Helsingin Sanomat)
