Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Konstanpylkkerö on oikeassa, mutta tarkoitin puuntuotoksen maksimoinnilla sitä että jos jk on kerran päätetty valita, niin tehdään se mahdollisimman tehokkaasti ja kannattavasti.
Hiilinieluketjussa on keskusteltu kiertoajan keskikasvun maksimoivasta puustopääomasta. Kysymys saattaisi olla kiinnostava jatkuvasti kasvattaville. On varmaan aika lähellä viherhiukkasten määrän maksimia. Olisiko mahdollista määrittää tuo puusto eri pääpuulajeille, kasvupaikoille ja lämpösummille maassamme ja laittaa jatkuvan kasvatuksen metsänhoidon suosituksiin?
Joko Trumpetilla on ilmiömäinen neuvottelutaktiikka, tai sitten hän on pihalla kuin lumiukko. Jos Putinin nukkehallitus Ukrainaan toteutuisi, maata ei voitaisi päästää EU-jäseneksi, koska se olisi Venäjän EU:hun ujuttama Troijan hevonen. Pitäisikö jo varuilta siirtyä enemmistöpäätöksiin EU:ssa?
Lisäys: jos USA on oikeasti kääntämässä selän Euroopalle, Naton hajoaminen on lähellä.
(Muokattu klo 10:20.)
Ei peruuteta vielä Visakallo ilmastoahdistusta. Muistetaan mm. Risto Isomäen keikahduspisteiden ennustukset. Hannes Mäntyranta: ”Tutkijat ovat varoittaneet lukemattomista käännepisteistä, joihin ilmaston lämpeneminen voi johtaa. Ne ovat pisteitä, joiden jälkeen luonto alkaa toimia peruuttamattomasti toisella tavalla. … Suomi-Ruotsi -maaottelua oleellisempaa on, että jos kerran ilmasto on lämmennyt Suomessa, se on lämmennyt kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla.”
Maaperän päästöt tulevat lämpenemisen ja ikiroudan sulamisen myötä kasvamaan äkkinäisesti kaikkialla arktisilla alueilla. Vuotuiset metsäpalot ovat jo iso ongelma Kanadassa ja Venäjällä. Maastopaloja nähdään joka vuosi muuallakin, kuten Välimeren alueella ja Australiassa. Amazonin alue voi muuttua metsäkadon vuoksi savanniksi, ja vastaava kehitys on mahdollinen muualla tropiikissa. Maapallon viherkehä pettää ja hiilivarat purkautuvat ilmakehään. Ruuan tuotanto käy vaikeammaksi.
Menipäs aika lailla synkistelyksi, mutta nämä kehityskulut ovat jo käynnissä.
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.
Ukrainalaiset itse tietävät parhaiten millaista idän maakunnissa oli asua ennen sotaa venäläisenä tai ei-venäläisenä. Kapina ja sitä seurannut sota vei kaikilta kaiken. Osalta jopa hengen ja pakkosiirretyiltä isänmaan. Vaikea sanoa täältä käsin kuinka paljon kapinasta oli sisäsyntyistä ja kuinka paljon ulkoa manipuloitua. Kannattaa huomata että moni venäläistaustainen elää edelleen Baltiassa eivätkä ole muuttaneet pois EU- tai NATO-jäsenyyden toteuduttua. Olisiko siis Ukrainan itäisissä maakunnissa kannattanut malttaa odottaa mitä tuleman pitää, ja päättää vasta sen jälkeen missä haluaa asua. Sen sijaan antautuivat Venäjän pelinappuloiksi.
Hienosäätö on tieteellisesti kiinnostava asia, mutta raportoinnin muutoksille pitää olla vahvat perustelut ennen kuin niitä saa menemään läpi IPCC:n ohjeisiin.
Ajatus pysyvästi metsien kasvun maksimoivasta puuvarannosta ja koko vuotuiskasvun hakkaamisesta maksimin ylläpitämiseksi olisi mietinnän arvoinen. Periaate on kuitenkin vaikea markkinoida ilmastopolitiikan osaksi, kun vallitseva paradigma on että hakkuita vähentämällä saadaan lähiaikoina suuremmat hiilinielut. Metsäsertifiointikin meni pieleen, kun kriteereihin pääsi livahtamaan mukaan vaatimus ikuisista hiilinieluista. Riskit kyllä tiedettiin mutta niistä ei välitetty, kun maalla oli silloin runsaat hiilinielut.
Ruotsissa on saman kuuloiset ehdotukset metsänielujen kohentamiseksi ja samat epäilyksetkin kuin meillä, eli esitettyjä ratkaisuja pidetään kalliina ja tehottomina. Ruotsin tuottajajärjestö ei lämpene tukipolitiikalle. Apua toivotaan samasta suunnasta, eli EU:n ilmastopolitiikan muuttamisesta.
