Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Drooni voisi kenties hoitaa myös Tricon taimikohtaisen täsmälevityksen, kun tuo hajalevitys tuntuu olevan ongelma.
Hesarissa oli juttua suomalaisten pääsystä USA:n markkinoille: näyttöteknologiaa valmistava Dispelix alkaa toimittaa osia ilmailu- ja puolustusalan jätti Collins Aerospacelle.
Saap nähdä, tekoälysovelluksia varmaan nähdään metsässäkin. Ehkä hakkuurobotti pystyisi toteuttamaan vaativankin isännän toiveet mutisematta? Aluksi konenäkö yhdistettynä paikkatietoon varmaan avustaisi hakkuukoneen kuljettajaa. Esimerkiksi uhanalaisten lajien turvaaminen olisi iisi piisi, jos esiintymät olisi merkitty metsätietojärjestelmään!
Ei se ole Jovain tuottamaton aika. Koivulla voidaan päästä jo päätehakkuuseen 40 vuodessa, kuusella 50 vuodessa ja männylläkin 60 vuodessa. Esimerkiksi Suomussalmen Hukkajoen avohakkuu oli noin 60-vuotiasta, ehkä hieman etukenossa kaadettuna eli parhaassa arvokasvussa
Metsätieteen Päivillä kerrottiin, että metsän kasvu on parhaimmillaan noin 30-40 -vuotiaana ja sitten hiipuu. En tiedä olisiko tuota huippuaikaa pidennettävissä hyvällä latvusten hoidolla eli kasvattamalla harvemmassa asennossa. Joka tapauksessa ainakin maan eteläosassa kiertoajat ovat lyhentyneet, ja lyhentyvät edelleen ilmastonmuutoksen, rehevöitymisen ja jalostetun metsänviljelymateriaalin ansiosta. Näistä kaikista toki hyötyy myös jk-kasvattaja tuulipölytyksen ansiosta.
Kynnysarvoista. Voisiko tietävät kertoa: mikä pohjapinta-ala on se taso, jossa syntyy taimia mutta ei heinää? Riippuu tietenkin puuston puulajijakaumasta ja kasvupaikasta – mutta vaikka tuoreella kankaalla sekametsässä, jossa on puolet kuusta ja puolet valopuita?
Makarovilla on hyviä näkökohtia työn säästämiseen edellä. Täystiheänä kasvattamisen vastakohta on kai jatkuva kasvatus, jossa siis oletettavasti on heinää ja raivattavaa, vaikka menetelmän ajatus oli alun perin selvitä kustannuksitta.
Lehtipuun totaalipoiston luonnonhoidollinen vaihtoehto on tehdä osasta tekopökkelöitä ja jättää niitä säästöpuuryhmiin / riistatiheiköihin. Haapaa ei jätetä männyntaimikkoon versoruosteriskin vuoksi.
Kustannustehokas puuntuotanto ja monimuotoisuuden tuotanto lienee mahdollista yhdistää mutta kaikkia tavoitteita ei voi maksimoida samalla kuviolla tai metsätilalla vaan pitää valita mihin keskittyy. Aina ei ole selkeää parasta vaihtoehtoa; esimerkiksi nopea viljely avohakkuun jälkeen antaisi taimille etumatkaa, mutta kuumassa ketjussa tukkimiehentäin riski voi olla suurempi.
Uhanalaistilastot kertovat aikanaan mikä riittää, ja tavoite on myös poliittinen päätös: kuinka paljon haittaa taloustoiminta saa aiheuttaa.
Periaatteessa aluetasolla (esim. kuntatasolla tai maakunnan tasolla) metsätalousalueiden osuus olisi noin 70 prosenttia pinta-alasta, osittain suojeltua 20 ja tiukasti suojeltua 10 prosenttia. Tätä laskentaa ei kannata soveltaa metsätilan tasolla eikä liian kaavamaisesti, koska tilat ovat erilaisia luontoarvoiltaan. Jos esimerkiksi jonkun omistajan tila olisi kokonaan lehtoa, hän voisi saada tuloja sen arvon säilyttämisestä, ennallistamisesta ja luonnonhoitohakkuista.
70 prosenttia on aika suuri pinta-ala. Jos sillä ei tehdä mitään luonnonhoitotoimia, aluetason tavoite esimerkiksi lahopuun määrän suhteen ei ehkä täyty. Meillä on onneksi kattavat metsäsertifioinnin säännöt, jotka aika hyvin takaavat perustason toteutumisen.
PS. En ole sirkustirehtööri enkä lapsenvahti, joten tänne kirjoittavat vastaavat ihan itse tuotoksistaan.
Ei välttämättä eikä heti vaan vasta pidemmällä aikavälillä. Pohjois-Suomessa on hakattu alle kasvun jo pidempään, kansallispuistoissa ei lainkaan, eikä kummallakaan alueella näy vielä rajuja muutoksia. Hankalin seuraus saattaisikin olla nuorten metsien ylitiheys monine seurauksineen, joten niiden harvennuksista pitäisi ainakin huolehtia. Toinen väistämätön seuraus olisi ikärakenteen vanheneminen nopeammin mikä kyllä alentaisi aikanaan kasvua mutta ei heti koska taimikkoikäluokat kasvavat vähän.
Osittain näin, eli arvonlisäyksen laskennassa huomioidaan ostetut tuontipanokset. Kaupan arvonlisä on sen oma kate. Wikipediasta näkee lisää artikkeleista Bruttokansantuote ja Arvonlisäys. On poikkeuksiakin kuten elintarviketeollisuus ja elintarvikekauppa, jotka käyttävät suurelta osin kotimaassa tuotettuja raaka-aineita.
