Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsäsuunnitelmaa varten puuston ainespuun eli myytäväksi kelpaavan puutavaran kasvua ennustetaan simuloimalla tietyn hakkuuohjelman (yleensä metsänhoitosuositusten mukaiset) hakkuut. Niistä lasketaan kasvuprosentti. Toteutuva kasvu riippuu sitten suoritetuista hakkuista ja metsänhoidosta, esimerkiksi käytätkö jalostettua siementä tai lannoitusta jne.
Hakkuissa ei saada talteen myytäväksi kaikkea toteutuvaa kasvua eri syistä; metsään jäävää osuutta kutsutaan hukkapuuksi ja luonnonpoistumaksi. Syyt olet ajatellut ja listannut kattavasti. Ylitiheydestä johtuva itseharveneminen joka aiheuttaa puun kuolemisen (kelpaa enää polttopuuksi) ja kuvion hakkaamatta jättäminen vähentävät myös saantoa. Kannattaa muistaa että metsään jäävällä eloperäisellä aineksella on tehtävä: se muodostaa lahotessaan humusta joka sitoo ravinteita. Ja on myös tärkeä monimuotoisuudelle. Kaikkea hakkuujätettä ei siis tule poistaa energiapuuna.
Auraus todettiin jo Erkki Lähteen ammoisissa tutkimuksissa hyväksi muokkausmenetelmäksi uudistamisen kannalta. Myöhemmin se huomattiin maiseman ja virkistyskäytön (poronhoidon?) kannalta vähemmän suositeltavaksi. Eroosio ja ravinnehuuhtoumat ovat aurausalueella suuremmat kuin mätästysalueella. Tavallaan siinä käsitellään turhankin laaja osuus uudistettavan alueen pinta-alasta. Luontaisessa uudistamisessa tarvitaan paljon paljastettua kivennäismaata, mutta niissä kohteissa aurausta ei kai käytetä. Tarvitaanko aurausta siis nykyaikaisessa metsänuudistamisessa?
Metsälehdessäkin on hiljattain uutisoitu metsänistutuksen puulajivinoutuma kuusen suuntaan, eli sitä istutetaan huomattavasti enemmän kuin muita puulajeja. Rehevimmille kasvupaikoille tulisi saada monestakin syystä myös lehtipuita, mutta hirvivahinkojen pelossa niitä ei uskalleta käyttää. Ilmastonmuutoksen edetessä olisi suosittava monipuolista puulajivalikoimaa, emmehän tiedä kuinka kuusikot kestävät mahdollisen ajoittaisen kuivuuden ja kaarnakuoriaisten lisääntymisen. Lisäksi teollisuudelle olisi oltava vaihtoehtoja raaka-aineeksi, koivua joudutaan jo nyt tuomaan Venäjältä.
Tyvilahokuusikoiden uudistaminen eteläisessä Suomessa on akuutti ongelma. Tyvilahosieni käytännössä estää kuusen kasvattamisen alueella, joten ainoa vaihtoehto olisi jokin lehtipuu tai lehtikuusi.
Edelliselle kommentoijalle: edellisen vuoden säät todellakin määräävät kuinka paljon neulasia syntyy seuraavan vuoden vuosikasvuun. Vuosikasvun pituuteen vaikuttavat myös kuluvan kasvukauden säät. Samoin paksuuskasvuun ja juurten kasvuun. Toisin sanoen tämän kesän tilavuuskasvu määräytyy eniten tämän
kesän perusteella.Sateisen ja viileän kesän ajatellaan suosivan sienitauteja, kuten edellä mainitut, ja lisäksi mm. männynversoruoste. Jos männyntaimikossa on haavanvesaa, kannattaa tarkkailla, tuliko ruostetta. Jos tulee, pitäisi haavanvesat poistaa.
Olen samaa mieltä tuosta että kyllä koivua tulee metsiin luontaisesti ja sitä pitää hoitaa. Arvoitus on miksi sitä tuodaan Venäjältä. Tämä ei poista sitä tosiasiaa että koivua ja haapaa ei voida haluttaessa viljellä, mm. tyvilahokohteissa, ja sitä että kuusta istutetaan jossain määrin liian karuille kohteille.
Olisiko sopiva hirvikanta sellainen että korvaushakemuksia tuhoista ei enää tulisi? Paikallisesti tällainen tavoite olisi mahdollista sopia metsäohjelmassa. Jonkinlainen hävikki metsänomistajille vielä jäisi tämänkin jälkeen.
Kiitos aiheellisesta tarkennuksesta kolaritilaston suhteen. Miten pärjäisimmekään ilman Tilastoja?
Olisiko syytä harventaa myös sitä etelän muiden hirvieläinten kantaa? Kauriille kelpaavat kuusetkin ravinnoksi. Pohjoisessa tuli kesäkuussa todettua, että ainakin keväällä porot pakkautuvat teiden varsille (laiduntamaan?) jolloin kolari tapahtuu helposti. Muutenkin poroja on liikaa suhteessa metsätalouden kantokykyyn.
Jos lasketaan yhteen KAIKKI hirvieläinten (sorkkaeläinten) haitat, on selviö että niiden kantojen säätelyssä olisi parantamisen varaa: hirvikärpästen aiheuttama virkistyskäytön estyminen, sorkkaeläinkolarit, taimikkotuhot ja metsänuudistamisen vinoutumat.
Hirvikannan tarkempia arvioita toivottiin uutisissa tänään. Yhtenä ongelmana nykyisessä kannassa nähtiin naaraiden suhteettoman suuri osuus, joka ainakin johtaa suureen vasatuotttoon.
Hirvikannasta sanottiin myös, että sitä ei saa päästää liian alas, koska se on tärkeä ravinto suurpedoille. Tuommoista perustelua ei ole ennen kuultukaan. Noh, ne suurpedot taitaisivat selvitä aika lailla paljon pienemmällä hirvimäärällä. Samoin me ei-metsästävät metsänomistajat!
