Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ruotsissa velloo tämä sama keskustelu. Sieltä on semoinenkin havainto että suslauman asetuttua metsästysvuokra-alueelle putosi alueen hirvikanta murto-osaan eli alle 1/1000 ha. Metsästäjien into lopahti ja he halusivat purkaa sopimuksen. Lähde Olsson, 2003, Svensk Jakt.
Niin että metsänomistajan yhteiselo suden kanssa voisi hyvinkin sujua, mutta muilla ihmisillä on hankalampaa. Siksi epäilen susikannan lisäämisen – sille tasolle että siitä olisi metsätaloudellista hyötyä – olevan sosiaalisesti kestämätöntä.
Mutta nyt ei siis olla vielä sillä tasolla että susipelkoa tarvitsisi lietsoa. Ehkä metsästäjät kokevat tekevänsä palveluksen antaessaan tietoa kotieläinten omistajille?
Tuo akun kesto on se pullonkaula, eli tämä sopii parhaiten sellaiselle jolla sahaustarve on lyhyt ja satunnainen, tai jos käytössä on sähköt, niin kahdella alulla toimien – toinen akku on aina laturissa.
Kiitos tiedosta että Stihlilläkin on akkusaha.
Käyttötesti olisi hyvä Huskullekin saada.
Tuli vielä mieleen että lapsiperheessä tuo peli on tarkkaan sijoitettava ettei joudu lasten käsiin…
Ja listasta valitsee: Tillståndet i skogen.
Saman tiedon löytää kun hakee googlessa ”Swedish Statistical Yearbook of Forestry”.
Taulukko 4.12 Hirvivauriot eri puulajeilla taimikoissa. Koko maassa vahingoittumattomien runkojen osuus kaikista:
mänty 38
kuusi 79
raudus 79
hies 89Kuva 4.13 Tuoreiden vioitusten osuus kaikista männynrungoista: 10 %.
Taulukko 4.14- Kaatomäärät hirvellä 80-100 tuhatta ja saman verran pienempiä hirvieläimiä.
Ja tässä seuraa uutispommi:
Taulukko 4.15. Hirvikolarit vuodessa 4000-7000 (!). Ja vielä lisäksi 24 000 – 37 000 pienhirvieläinkolaria!
Olisiko asiat meillä kuitenkin hieman paremmin hoidettu? Ruotsissa tulisi ainakin selvästi pienentää pienten hirvieläinten kantaa jo pelkästään liikennevahinkojen vuoksi. Ruotsin pinta-ala on suurempi kuin meillä mutta silti (liikenne)vahinkomäärä on suhteellisesti suurempi.
Tuo metsävahinkomäärää on vaikea verrata kun inventaari on erilainen, mutta kyllä koivut näyttävät selviävän huomattavan hyvin taimivaiheessa. Olisiko ne suojattu? Jos, niin miksi männyt selviävät paljon heikommin?
Palaan asiaan jos löydän vastauksia.
Suorittavan kanssa samaa mieltä että energiapuuksi kasvattaminen ei tarkoita taimikonhoitojen laiminlyöntiä. Vähintään yksi, rehevimmillä paikoilla vähintään kaksi taimikonhoitoa ennen energiapuun korjuuta. Itse teetin juuri ennakkoraivauksen energiakohteelle, jossa koivu on kuusen ylispuuna (pääsi etukasvuiseksi taimikonhoidon laiminlyönnin takia).
Energiakorjuun vaihtoehtona voi sekastrategiassa ajatella pieniläpimittaisen lehtipuuston raivausta lannoitteeksi eli jätetään metsään, kun se on hoitanut tehtävänsä pääpuulajin oksikkuuslaadun parantajana.
Niin ja vielä huomio puulajeista. Ilmaston muuttuessa olisi riskien minimoimiseksi hyvä olla puulajikirjoa mistä valita. Ihan kuin osakemarkkinoilla, ei laiteta kaikkia munia samaan koriin (puulajiin). Markkinoita emme voi ennustaa, mutta arvelisin että ilmaiseksi syntyvät ns. vähäarvoiset puulajit voivat olla hoidettuina arvopuita tulevaisuudessa koska ne ovat harvinaisia järeinä yksilöinä.
Myyntiveroa puoltaa sekin seikka, että se mahdollistaa ilmaisen luonnonhoidon: metsänomistajille asetetaan velvoitteita erityiskohteiden suojeluun. Pinta-alaveron vallitessa näiden ala kannattaisi olla mahdollisimman pieni. Myyntiverosysteemissä metsänomistajalle ei tule kohtuuttomasti kuluja vaikka kohdistaa osan tilan pinta-alasta suojeluun ja maisemanhoitoon. Järjestelmä on erittäin kustannustehokas. Pinta-alaveron oloissa tarvittaisiin metso-rahaa ja soidensuojelurahaa paljon enemmän.
Määräaikaista varainsiirtoverohuojennusta voisi kokeilla. Samoin voisi kokeilla systeemiä jossa osa metsätulosta voitaisiin saada verovapaana osinkotulona kuten yrittäjät saavat (osuus nettovarallisuudesta).
Jesselle: miksi noin negatiivinen suhtautuminen mekaaniseen puoleen? Kun selluteollisuus vähenee, ei tarvita uutta ydinvoimalaa. Puuston hyvä kasvu voidaan kohdistaa puutuotteisiin ja energiaan. Hiilipolitiikka puolustaa sitä että suurempi osa puuston kasvusta tulisi käyttää pitkäikäisiin tuotteisiin, kuten puurakenteisiin.
Enpä jaksa uskoa paluuta pinta-alaveroon. Se ei kannusta metsänhoitoon, kun kustannuksia ei voi vähentää tuloista, ja järjestelmän ylläpito (veroluokitus) on kallista. Vanhassa systeemissä taimikot saivat verohuojennuksen joten niistä veroa ei sentään maksettu. Vähänkään suurempi metsätila joutui eräänlaisiin pakkomyynteihin verojen maksamiseksi, joten systeemi ei kannusta metsäsijoittamiseenkaan.
Parempi tapa edistää puun markkinoille tuloa olisi helpottaa verotuksellisesti sukupolvenvaihdoksia metsätiloilla: nuoremmat myyvät enemmän kuin vanhat.
Ehkä tuo asian vierestä keskustelu kuvaa sitä että keinot ovat vähissä? Mielenkiinnolla odotan mitä ehdotuksia Tapion metsänhoitosuosituksissa aikanaan tulee olemaan.
Ainakaan taimikoiden perustamisessa istuttamalla hirvieläinten ja myyrien syötäväksi ei ole järjen hiventäkään. Jos todella pitää paikkansa että hirvivahingot ovat vähenemässä radikaalisti, parannus näkyy kyllä pian vmi-mittauksissa ja vahinkoilmoituksissa.
Näyttää vahvasti siltä että riskitietoisuuden kasvu metsänomistajakunnan parissa olisi tarpeen. Jotenkin tuntuisi että jos yhden eli hirvieläinriskin poistoon helppo keino olemassa, niin käytetään edes se kortti. Muita riskejä jää kannettavaksi yllin kyllin: juurikääpä, kirjanpainaja, puun hinta ja kysyntä, tuuli, korjuuolojen heikkeneminen, …
