Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tätä keskustelua kun seuraa, tulee mieleen, voisiko suurriistan metsästystä suunnata uudelleen siten että
1) hirvikantaa alennetaan selkeästi, niin että sen metsästys koetaan arvokkaaksi virkistystilaisuudeksi eikä pakastimen pakkotäytöksi (saaliin arvo miinus lihantotannon haitat nykysysteemillä menee miinukselle), ja
2) suden ja karhun metsästystä suunnataan tihentymäalueille ja lisäksi helpotetaan häirikköyksilöiden eli ihmiseen tottuneiden kaatolupien saantia oleellisesti, kannan tasoittamiseksi maan eri osien välillä ja vahinkojen vähentämiseksi.
Näin säilyisivät ne kylien yhteisöllisyyttä tukevat metsästysseuratkin, niiden tehtävänä olisi kaiken suurriistan metsästys suden ja karhun metsästysmahdollisuuksien lisääntyessä. Elämys voitaisiin myydä matkailijoille.
Käykääpä verkossa sivulla http://www.ymparisto.fi/lumonet. Siellä on monenlaista tietoa, mm. verkkokysely monimuotoisuusstrategian päivityksestä. Käykää laittamassa mielipiteitä!
Ymmärrän monimuotoisuuden metsissä siten, että verrattuna luonnontilaisiin metsiin, metsissämme on vähemmän vaihtelua. Vähemmän eri lajista, kokoista ja tyyppistä puuta. Tämä johtaa elinympäristövalikoiman kaventumiseen ja sen myötä lajiston köyhtymiseen. Suomeksi sanottuna, puuttuu puulajikirjoa, kokovaihtelua, lahopuuta, palanutta puuta.
Glan kanssa samaa mieltä siitä että metsänomistajien monimuotoiset tavoitteet tulevat nyt näkymään monimuotoisena metsänhoitona ja hoitamattomuutena, kun kaikkia ei pakoteta samaan muottiin. Ja hoitamattomuus lisää monimuotoisuutta.
Olen näistä lakiesityksistä sitä mieltä, että selvintä olisi jos luonnonsuojelulaki koskisi vain suojelualueita ja metsälaki talousmetsiä. Jos metsälailla pyritään talousmetsien kestävään käyttöön, kyllä säädösten tulee silloin kattaa sekä taloudellinen, sosiaalinen että ekologinen kestävyys.
Voisiko petopolitiikkaa suunnata uudelleen siten että suurpetojen kuten karhun ja suden kannan annettaisiin kasvaa nykyisestä hieman, mutta samalla luotaisiin nykyistä helpompi käytäntö ihmisasumusten läheltä tavattujen petojen ampumiseen? Näin ne pysyisivät ihmisarkoina ja kotieläinvahingot kurissa?
Nykykäsityksen mukaan hirvi tykkää kesäisin lehtipuusta, etenkin paju, pihlaja, haapa, mutta myös koivu, ja mustikanvarvut ym. pienemmät kasvit. Suosituimmat puulajit kesällä ovat metsätaloudellisesti ns. vähempiarvoisia.
Leppä ei hirvelle maistu, joten sitä voisi jättää männyntaimikkoon parantamaan humusta ja lisäämään typpeä maahan. Koivuakin voi jättää kunhan se ei ole etukasvuista. Kuusen taimikkoon voi jättää laajemmankin kirjon lehtipuita. Molemmissa, sekä kuusen että männyn taimikoissa, lehtipuu todennäköisesti parantaa lannoittamalla jonkin verran kasvua ja luontaista uudistumista.
Talvella taas suosituin puulaji on ilmeisesti mänty, joten talvilaidunvahingot ovat väistämättömiä ellei hirvikanta ole alhainen ja/tai käytetä karkotetta.
Pohjois-Amerikassa tiedetään hirvien laiduntavan soilla syömässä vesikasveja. Meillä saman asian ajavat ilmeisesti nuolukivet.
Samaan aikaan toisaalla eli meitä pinta-alaltaan puolet pienemmässä Venäjän Karjalassa on ilmeisesti karkeasti kolmannes meidän hirvimäärästä, ja neljä kertaa meidän susien määrä, arviolta. Korjatkaa jos luvut menivät metsään. Metsäpeuraa on silti riittänyt meille täydennykseksi itärajan takaa. Miten tämä on mahdollista?
Olisi mielenkiintoista saada kotieläinvahingoista tilasto Venäjän puoletlta.
Metsälehdessä 15/2012 puolustetaan nykyistä hirvitiheyttä maaseudun sosiaalisilla syillä (ihan pätevä perstelu) sekä petokannan ylläpidolla. Varmaan on noinkin että aluksi hirvien vähentyminen voisi näkyä suden vaihtoehtoisten saaliseläinten käyttönä, kunnes susikanta vakautuisi uudelle, alemmalle tasolle?
Onkohan tästä suden vaihtoehtoissaaliseen kohdistuvasta ravinnonhankinnasta havaintoja Itä-Suomesta jossa kai susikanta on hirvikantaan suhteutettuna Suomen korkein? Eli tapahtuuko siellä enemmän kotieläinvahinkoja suhteessa susikantaan kuin muualla?
Juuri noin, jees h-v. Yleissuositus maanmuokkaukselle olisi että heinittyvälle ja veden vaivaamalle paikalle tulisi pääsääntöisesti mätästys. Tämä kattaa lähes kaikki kuusen ja lehtipuun istutusalat. Sitten karuille paikoille laikutusta ja äestystä sen mukaan millä koneella pääsee liikkumaan.
Omalla palstallani vedettiin männyn siemenpuualuekin konekylvöllä äestäen, vaikka varmaan olisi metsä syntynyt osalle aluetta ilman muokkaustakin (ohut kuntta). Kallioisempi osa muokattiin kaivurilaikutuksella ja kylvettiin männylle käsin.
Komppaan tässä asiassa kovasti Miisua. Olen kuullut itäisestä Suomesta viestiä että pedot pitävät hirvet kurissa. Mutta ei ilman haittoja. Olisiko sopiva porojen ja hirvien ja kauriiden yms. kanta asetettava tasolle jolla liikenteen ja metsätalouden vahingot ovat siedettävät kaikille osapuolille, ja petokanta asettuu sitten niiden ravintotilanteen mukaiseksi? Ihmiseen tottumisen estämiseksi sitä petoeläinten metsästystä olisi aina oltava jonkin verran. Kanadassa kyyditsevät ihmiseen tottuneita mustakarhuja erämaahan – Suomessa ei oikein ole paikkoja joissa ne eivät törmäisi ihmiseen. Petokannan kasvaessa kaikenlaiset kohtaamiset runsastuvat, jolloin tulee myös niitä ei toivottuja kohtaamisia.
