Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Huomasivathan kaikki uusimmassa Metsämakasiinissa Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen, joka oli otsikoitu jotenkin siihen tapaan, että kantojen nosto saattaa lisätä ravinteiden huuhtoutumisriskiä (!). Ja TAAS sama moka: ei tutkimuksen nimeä eikä tekijää puhumattakaan mistään linkeistä. Turhauttavaa ja keskustelua estävää uutisointia.
Kun luin uutisen ensi kerran, raivostuin kyllä, mutta en tuloksille, vaan tiedotusvälineille, ja Metlalle. Halusin lisätietoa, koska uutisesta voisi jäädä ihmisten mieliin sellainen kuva, että hakkuutähteiden poistoa voisi perustella vesistövaikutusten pienentämisellä. Ero ei ole mielestäni niin suuri, mutta tämä menee makuasioiden puolelle. Mikä on riittävän suuri ero? Ero hakkaamattoman ja avohakatun välillä on erittäin suuri. Vesistövaikutuksia voidaan hallita esimerkiksi hakkuiden ajoituksella, sijoittelulla vesistöihin nähden ja käyttämällä poimintahakkuita ja muokkaamattomia suojakaistoja. Olisin varmaan otsikoinut tämän uutisen eri tavalla, esimerkiksi: ”Hakkuutähteiden poistolla ei aiheuteta suuria vesistövaikutuksia”.
Sinällään, oletusten vastaiset tutkimustulokset ovat virkistäviä, eivät raivostuttavia.
Mainitussa tutkimuksessa oli myös käsittely avohakkuu, ei muokkausta eikä istutusta. Kun sitä vertaa muihin, näkee mikä oli pelkän muokkauksen vaikutus. Tätä ei oltu esitelmässä vielä raportoitu: loppuraportista näkee. Veikkaan että itse avohakkuu eli puiden poisto on merkittävämpi tekijä huuhtoutumisessa kuin muokkaus tai ei, mutta voin olla väärässäkin.
Löysin toisen tutkimuksen jossa oli samoilla koealueilla tutkittu kantojen noston vaikutusta maaperäeliöihin. Kannonostossa paljastui huomattavasti enemmän maata kuin mätästyksessä, ja se aiheutti näin ollen enemmän häiriöitä hajottajaeliöille. Tällä voi olla vaikutusta ravinnekiertoon pitkällä aikavälillä. Koska maata paljastuu vähemmän, voi olla perusteltua suosia muokkaustapana mätästystä tai laikutusta ennemmin kuin äestystä. Tosin luontaisessa uudistamisessa todennäköisesti halutaankin paljon mineraalimaata esiin, ja konekylvö vaatii äestyksen.
Tekijä: Saana Kataja-aho.
Lähde: http://www.metsatieteellinenseura.fi/files/tekklubi/
ja metsätieteen päivä 2010.
Kiitos kannustuksesta. Olen seurannut kantojen nostosta käytyä keskustelua, myös tällä palstalla. Tämä tutkimus tukee ajatusta että sitä voidaan jatkaa, koska pohjaveteen kohdistuva kuormitus ei merkittävästi lisäänny kantojen nostosta. Siitä on kuitenkin muita haittoja. Se lisää jo avohakkuunkin itsessään aiheuttamaa ravinnehävikkiä kasvupaikalta ja poistaa maan hiilivaroja, joista tulee uutta ravinteita sitovaa humusta. Toisaalta sillä voidaan jossain määrin poistaa tyvilahoa metsiköstä.
Uutinen oli ilmeisesti tehty Kubinin Eeron esitelmästä, joka oli pidetty Metlan BIO-ohjelman loppuseminaarissa keväällä. Tutkimusta rahoitti myös MMM. Tutkimus näyttäisi olevan huolella tehty.
Sain asiasta lisätietoa. Tämän koesarjan perustamistiedot sekä yksityiskohtaiset mittaustulokset esitetään Metlan työraportissa ”Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun ekologiset ja metsänhoidolliset vaikutukset (3475). Koekenttien perustaminen ja tuloksia”. Se on ilmestymässä lähiaikoina. Asiaa käsitellään myös BIO/MIL -ohjelmien synteesiraportissa, joka julkaistaan kirjana syksyn mittaan.
Itse en osaa ajatella pinta- ja pohjavettä sekä vesistöä erillisinä. Sama vesi joka tulee sateena, kiertää eri kohdissa systeemiä haihtuakseen taas ilmaan. Jos metsästä jotain poistuu, vesistöön se lopulta päätyy kuitenkin. Peitteinen metsä myös puhdistaa vettä, eli peitteisen metsän kautta vesistöön tullut sadevesi on yleensä puhtaampaa kuin suoraan vesistöön satanut vesi.
En ole itse tutkinut, mutta tiedän kyllä ketkä ovat tässä maassa tutkineet kantoja. Löysinkin sen seminaarin. Kun vertaa eri koealojen nitraattitypen huuhtoumia, hakkaamaton kontrolli poikkeaa kovasti hakatuista alueista, kuten voi odottaa. Jatkuva kasvatus asettuisi varmaan hakkaamattoman ja avohakatun väliin.
Kuvassa kolmen koealan joukosta yhdessä, Längelmäellä, näyttää olevankin huuhtoumat pienemmät siellä, missä kannotkin oli nostettu. Mutta ero niihin koealoihin joilla kantoja ei oltu nostettu, oli melko pieni.
Esityksen johtopäätökset-osassa todetaankin varovasti: Kantojen noston yksiselitteistä muita suurempaa vesistövaikutusta ei toistaiseksi voitu osoittaa. Tutkimusta pitää jatkaa luotettavuuden selvittämiseksi. Kuitenkin näyttää siltä että biomassan tarkempi talteenotto, ml. kannot, pienentää vesistövaikutusta.
Summa summarum. Kantojen nosto saattaa siis pienentää vesistövaikutusta hieman, tai ei ainakaan lisää sitä. Ero siihen, että hakkuutähteitä ei poisteta, on kuitenkin melko pieni. Suurin vaikutus on avohakkuulla, joka aiheuttaa pitkäkestoisen huuhtouman lisääntymisen.
Tämmöinen uutisointi on turhauttavaa. Ylen selostus asiasta on muuten asiallinen ja johtopäätökset esillä, MUTTA mistään ei löydy linkkiä alkuperäiseen tutkimukseen, että voisi arvioida tuloksen uskottavuutta. Ei edes Metlan nettisivuilta.
Tulos on yllättävä. Olisi ollut ennakoitavissa, että oksien ja neulasten poisvienti olisi vähentänyt ravinnehuuhtoumaa, mutta kantojen poisviennillä ei pitäisi olla vaikutusta, koska ne hajoavat erittäin hitaasti, ja lahottajasienet voivat jopa sitoa ravinteita alkuvaiheessa.
Kävin juuri Maaseudun Tulevaisuuden nettisivulla ja Metlan nettisivuilla. Ja laitoin palautetta asiasta Metlaan. Toivomuslistalla olisi hankkeiden sivuille laajempi kuvaus hankkeiden koejärjestelyistä ja tuloksista, ellei julkaisua vielä ole olemassa.
Ja se yksityiskohta jota kaipasin, on tietysti tieto siitä, oliko hakkaamattoman kontrollialueen lisäksi näytteitä sellaiselta alueelta, josta poistetaan vain muut hakkutähteet mutta ei kantoja. Näin saadaan kantojen osuus huuhtoumasta selville.
Ei metsien nuortuminen ole ongelma, vaan tiettyjen rakennepiirteiden puuttuminen. Kaikkein harvinaisin biotooppi metsissämme on runsaasti lahopuuta sisältävä taimikko. Sellaisia syntyy luonnonmetsiin metsäpalojen ja myrskyjen seurauksena. Tutkimus alalla on aktiivista, joten eiköhän uusia ajatuksia metsänhoitoon synny. Sovelluksia nähtäneen sitten seuraavassa metsälain uudistuksessa viimeistään.
Yksi hyöty metsälain lisääntyvästä joustavuudesta on että metsänomistaja voi painottaa päätöksissään muita kuin puuntuotannollisia tavoitteita, eli ottaa huomioon esimerkiksi maiseman tai veden laadun suojelun, toiselta nimeltään markkinattomat hyödykkeet eli ekosysteemipalvelut. Näitä voisi koettaa edistää erityisesti JK metsissä. Vaikkapa mustikan tuotanto todennäköisesti lisääntyy. Mustikka hyötyy harvennuksista ja puolukka avohakkuista, noin pääsääntöisesti.
Tuota Nalle Puh -metsän eli puolen hehtaarin aukon uudistanisvelvoitteen poistumista en oikein ymmärrä. Ehkä ajatuksena on että Suomessa jossain aika lähellä on aina reunametsä joka siementää. Mutta määritelläänkö reunametsä siemennyskykyiseksi metsäksi? Entä jos vierellä on vain taimikkoa, astuuko silloin uudistamisvelvoite voimaan? Onko siementymistä odotettava ennen kuin hakkaa reunametsän? Kelpaako naapurin metsä reunametsäksi?
Lehtikuusen taimen hieman kalliimpi hinta tulee takaisin nopeana alkukehityksenä. Kunnon mättäille kun istuttaa niin taimikon varhaishoitoa ei yleensä tarvita. Markkinoita varmaan alkaa löytyä kunhan tämä puurakentamisbuumi alkaa täysillä vaikuttaa.
Kiitos muistutuksesta tuon lehtikuusen pystykarsinnan suhteen. Omat lehtikuuseni ovat kasvaneet koivun kanssa sekapuuna ja karsiutuneet. Koivu-leku sekametsä on siitäkin hyvä, että jos leku istutetaan harvaan eli tavoitteena on kasvattaa se harventamatta, kuitupuun osuus puusumasta jää pieneksi.
Jessen lyhytkiertoviljely on varmasti kelpo vaihtoehto. Olisi myös monella viljelykäytöstä poistuneella pellolla.
Lehtikuusen taimia kannattaa tiedustella omasta mhy:stä.
