Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Entäpä jos kyse onkin siitä että ihminen, kun ei välitä heikommista, tärvää omat elinolonsa? Onko hemputtajan mielestä sellainen elämä elämisen arvoista jossa muilla luontokappaleilla on vain välinearvo, ei itseisarvoa?
Jos pannoittamisen mukana tulisi reaaliaikainen tieto susien liikkeistä, mahtaisiko suhtautuminen muuttua suopeammaksi? (Patterien kestävyys ehkä olisi ongelma; pitäisi olla aurinkokäyttöinen malli.)
Eikö pihasusiongelma poistuisi reaaliaikaisen paikkatiedon myötä? Suden lähestyessä järjestelmä voisi antaa hälytyksen. Sitten lähdettäisiin häätämään se pois. Kokemusta parhaista häätämiskonsteista alkaisi kertyä sosiaaliseen mediaan. Lapsi voisi saada koulukyydin tarvittaessa. Metsälle lähdettäessä voitaisiin tarkistaa tieto, minne ei kannata päästää koiraa.
Puuntakunen, tuossa edellä on kuvattu se pannoittamisen lisäarvo. Lisäksi saadaan tietoa sen elintavoista, esimerkiksi mitä lauma metsästää ja missä se liikkuu. Saadaan myytit muutettua faktoiksi.
Hyviä huomioita Gla ja hanhi. Tie helpottaa myös metsänhoitoa eikä vain hakkuita.
Vaikka kuusilla on vielä runsaasti sitä vihreätä latvusta, tilanne muuttuu nopeasti huippukasvuvaiheessa olevassa metsikössä. Se ennakkoraivauksen luonteinen taimikonhoito voi olla ihan järkevä. Ravinteet tulevat kyllä tarpeeseen.
Jos hoitoa tekee kesäaikaan, kantokäsittely saman tien urealla tai rotstopilla olisi hyvä. Amerikassa käyttävät myös booraksia. Tässä liuosten rahtaamisessa auttaisi se tieura tai mönkijäura kovasti.
(Riittääkö miesten luontainen ureavarasto kuinka pitkälle; ja onko liuos tarpeeksi väkevä? Kun booraksissa on booria (tarkistin wikipediasta) kävisikö se samalla boorilannoitteeksi? Jos näin olisi, kantokäsittely ehkäisisi samalla kasvuhäiriöitä.)
🙂
MTK sivustolta jos lukee niin huomaa mitä kaikkea metsäosastolla puuhataan. Ei sillä ole enää hintasopimusneuvottelujen kauden loputtua ollut sanomista puun hintaan. Joidenkin mielestä järjestö on liian teollisuusmyönteinen. Teollisuus on kuitenkin aika tiiviisti samassa veneessä mo kanssa.
Tutkimusten mukaan nuoremmat metsänomistajat myyvät enemmän puuta. Muun muassa koska ovat enemmän velkaisia noin keskimäärin, sekä maanviljelijät että palkansaajat. Ei minulla muuten mitään vanhemman väen metsänomistusta vastaan ole. Kun on erilaisia omistajia, se tuo monimuotoisuutta metsän käsittelyyn.
On myös hyvä, että on myös niitä jotka eivät hakkaa lainkaan eivätkä metsästä. Tämä vapaaehtoinen ilmainen suojelu vähentää suojelun kokonaiskustannuksia (vrt. METSO-suojelun hinta). Tämä omistamisen muoto olisi myös muistettava ja pidettävä edelleen mahdollisena tuossa puuvirran markkinoille painostamiskeskustelussa!
Teollisuus ei varmaan lisää investointeja, vaikka puun tarjonta vahvistuisi ja puun hinta alenisi (mitä se on reaalisesti tehnyt), vaan investoinnit lähtevät tuoteinnovaatioista joille on kysyntää.
Puun tarjontaa ja kustannuksia voisi hallita esimerkiksi nuorentamalla metsänomistusta ja rationalisoimalla kuviokokoa sekä niputtamalla leimikkoja kylittäin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.
Taneli epäilee että kylittäin yhteismyynti olisi laiton kartelli. Voi se ollakin. Kilpailulakien tulkintaa on joskus vaikea ennakoida, kuten tämä maidon hintasotku ja kauppojen keskittymisen vaikutukset osoittavat. Esimerkiksi se ettei paikallisia tuotteita voida ottaa myyntiin kun pitää olla sama valikoima kaikkialla.
Ehkäpä puupörssi ratkaisee ongelman: puun ostajathan näkevät verkosta helposti alueella tarjolla olevat leimikot ja voivat itse keskittää ostoja. Aina parempi jos molempien osapuolten markkinainformaatio paranee.
Silva Fennica ilmestyy englanniksi koska englanti on tieteen kansainvälinen kieli, ja tutkimus on monin verroin tehokkaampaa, kun eri maissa työskentelevät tutkijat tietävät toistensa tekemiset. SF on siis tiedeyhteisön sisäistä viestintää. Yleensä kaikki merkittävimmät tulokset popularisoidaan myös suomeksi.
Myös Tapion metsänhoitokortisto on mielestäni merkittävä tiedon jalkauttamisväline.
