Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Noin minäkin ajattelen kuten Gla, että loukkupyynti nousuvaiheessa, ennen lumien tuloa parina päivänä kahteen otteeseen, niin saa kiinni vaeltelevatkin yksilöt. Niin monta pyydystä kuin jaksaa kokea.
Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa saatiin viitteitä siitä että pienetkin suhteelliset muutokset kettujen määrissä jyrsijäkannan nousuvaiheessa vaikuttivat paljon jyrsijöiden määrään. Selityksenä oli se että kun kannan kasvu oli jo valmiiksi nopeimmassa vaiheessa, ei se enää kyennyt kompensoimaan lisääntyvää saalistusta. (Levi et al. 2012. Deer, predators, and the emergence of Lyme disease. http://www.pnas.org).
Puun takaa on todennäköisesti oikeassa puulajin suhteen, aukkopaikkojen koko ratkaisee.
Tuon energiakasvatuksen vs. PERinteisen vs. ERKin eroista tuotoksen ja tuoton suhteen aletaan saada tietoa kun uusi metsälaki astuu voimaan. Metsänkasvatusketjujen kirjo kasvaa ja vaihtoehtoja on. Tästä tunnustus lainsäätäjille.
Ämpärimenetelmä on eläinsuojelullisesti arveluttava, ellei ämpäreitä käy joka päivä tyhjentämässä.
Metsäkäyttöön hyväksyttyä torjunta-ainetta ei ole käytössä.
Pyydystys loukuilla on paras menetelmä, luulen, vaikka en ole vielä kokeillut.
Petoja voi säästää varmuuden vuoksi. Olen jostain lukenut, että kettukin voi varastoida myyrämuonaa, kuten varpuspöllö ja näätä, eli pedot pyytävät runsaan pöydän ääressä yli tarpeen huonoja aikoja silmällä pitäen.
Myyräkoira ei ole vielä löytänyt saalista, ehkä ensi kesänä?
Täydennysistutus mättäille jos aluetta on niin paljon että kaivuri kannattaa kutsua paikalle. Jos ei muokata, Roundupilla voi kasvukauden aikana valmistella istutuskohdat. Tosin heinä lienee kova kylväytymään uudelleen. Puulaji kuusi, koivu, tai lehtikuusi, etelässä myös jalot lehtipuut.
Gla tuossa myöhemmin muistelee ravinneasioita: vallitseva käsitys lienee että kaikki entiset pellot pääsääntöisesti kaipaavat boorilannoitusta.
Viitaten Metsästäjäinliiton kirjoitukseen Helsingin Sanomain Mielipide-osastolla tänään 2.11.
Olen samaa mieltä siitä, että vieraslajeja ja hirveä voi olla suotavaa metsästää, paitsi talousmetsissä, myös ls-alueilla, mutta käytetään perusteluina mieluummin oikeita argumentteja. Tässä ketjussa aiemmin jo puhuttiin SUPITUTKIJA Kauhalan käsityksestä, että supin haitallisuus linnuille on suuresti yliarvioitu.
Lisäyksenä siihen Hanskin kirjasta s. 108: ”Sen sijaan supikoiralla voi olla huomattavakin merkitys tautien ja loisten, sellaisten kuin vesikauhun ja myyräekinokokin, levittäjänä”. Toisin sanoen, mielestäni metsästystä ls-alueilla voidaan perustella sillä, että supi ja minkki ovat vieraslajeja, ja supin metsästystä lisäksi tautitilanteen pitämisellä hyvänä.
Toisaalta voidaan heti perään heittää vasta-argumentti, että voi olla niinkin, että myyrävälitteisten tautien kannalta petojen mahdollisimman suuri määrä luonnossa tarkoittaa mahdollisimman vähän myyriä ja näin ollen myös vähemmän tauteja ihmisellä. Pitäisi tietää kumpi on tautien leviämisessä ratkaisevaa, petojen määrä vai myyrien määrä. Tästä huolimatta suosisin kotoperäisiä eli alkuperäisiä petoja, joihin saalislajit ovat sopeutuneet.
