Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hemputtaja lukee rivien välistä sellaista mitä en ole väittänyt. En ole ottanut mielestäni lainkaan kantaa kysymykseen, miten metsätalous vaikuttaa monimuotoisuuteen. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että metsät ja niissä elävät eliöyhteisöt näyttävät nyt (ihmisen sorkkiessa niitä) tyystin erilaisilta kuin mitä ne luonnonmukaisessa tilassa ilman ihmisen vaikutusta olisivat.
Tätä kautta koetan purkaa esiin myös ratkaisua. Jos ajatellaan että kolme pääryhmää ulkoisia (tiheydestä riippumattomia) myyrien tuhoihin vaikuttavia tekijöitä olisivat sääolot, ravinto ja saalistus, huomaamme että näistä sääoloihin emme voi vaikuttaa, metsätaloutta eli avohakkuumetsätaloutta voidaan muuttaa jossain määrin, mutta aika rajoitetusti, ja saalistusta voidaan kontrolloida melko tehokkaasti. Kannattaisiko kokeiltavia kustannustehokkaita ratkaisumalleja siis etsiä sieltä, eli koettaa palauttaa ravintoketjujen luontainen itsesäätely?
Onhan se uskottavaa, että sääolot vaikuttavat paljon myyrän, kuten muidenkin kasvinsyöjien lisääntymiseen. Metsätalous nykyisellään tarjoaa melko hyvät olot niille, mutta ei ole odotettavissa että metsänhoitomenetelmiä muuttamalla saataisiin suurta menestystä kantojen säätelyssä aikaan. Poikkeuksen muodostaisi eri-ikäismetsätalous, mutta en pidä todennäköisenä että se yleistyisi tarpeeksi. Mitä jää jäljelle? No ainakin ekosysteemipalvelut, eli luontaisen biodiversiteetin ts. monimuotoisen eliöyhteisön palauttaminen.
Metsälakia tarvitaan siksi että kansantaloutemmme on niin riippuvainen metsästä raaka-ainepohjana. Tämä ei muutu tulevaisuudessakaan, kansakunnan pitää käyttää niitä kilpailuvaltteja mitä on annettu.
Metsälakityössä mietitään juuri nyt esimerkiksi miten erityiskohteita tulisi käsitellä, millä ehdoin eri-ikäiskasvatus on sallittua ja mitkä puulajit olisivat ns. kasvatuskelpoisia. Esillä on ollut mm. tuottolaskelmia jotka osoittavat että kun ns. vähäarvoiset lehtipuut syntyvät ilmaiseksi, on niistä saatavissa kohtuullinen ja toisinaan hyväkin tuotto lyhyellä kiertoajalla. Energiapuuna tai erikoispuuna. Jos samalla juurikääpä poistuu metsästä, tuloslaskelma paranee entisestään.
Pintavalutuskentät ilmeisesti toimivat oikein hyvin normaaleina päivinä, mutta kevättulvan ja rankkasateiden aikaan aikaan vedet pääsevät niiden ohi. Näitä ajankohtia varten pitäisi ehkä olla joku varasysysteemi, esimerkiksi patolaite, joka nostaisi veden ojissa hetkellisesti korkeaksi ja joista sitä päästettäisiin hitaasti edelleen kentälle. Tämä on tosin mahdollinen vain jos vesillä on vain yksi tai muutamia purkukohtia. Mutta mahtaisiko toimia? Vai aiheuttaisiko veden laadun heikkenemistä entisestään?
Mielenkiintoisia havaintoja Kurjella. En ole eläintieteilijä, mutta aivan uskottavan kuuloinen selitys sekin, että jos ravintoa ja suojaa on, niin miksi siirtyä muualle. Rktl jälki-indeksien perusteella kettu on ollut alamaissa viime vuosina Keski-Suomessa. Kärpällä ja lumikolla ovat kannanvaihtelut olleet rajuja viime vuosina, ja 2010 oli niillä ko. alueella hyvä vuosi, kun taas 2011 oli huono vuosi. Ehkä tämä selittää osan.
Kysyin tätä MMM:stä ja vastaus oli että lakityöryhmän muistiota ei ole vielä luovutettu ministerille. Eli se tulee myöhemmin nettisivulle, ja muistion perusteella laadittu hallituksen esityskin tulee samaiselle nettisivulle, jossa sitä voi sitten kommentoida. Pitää vain odotella kärsivällisesti.
Katsopa Suden jälki vaikka netistä Metsätieteen Aikakauskirjasta kirjoitus Henttonen&Huitu, muistaakseni numerossa 4/2011. Siinä on sujuva ja yleistajuinen esitys myyrätietämyksestä Suomessa. Tutkimushan on maailman huippua, mutta käytännön sovellukset tuhojen estämiseksi vielä puuttuvat.
Ei ne ötökät tiedäkään, siksipä suuret määrät heikkenevää ja kuolevaa puuta ovat vaaraksi riippumatta kenen maalla ja miten syntyneet. Ja pienet määrät ovat vaarattomia. Siksi olisi metsätuholain uudistamisessa hyvä keskittyä suuriin linjoihin, kuten viranomaistoimintaan ja korvauksiin laajojen tuhojen kyseessä ollessa. Sen sijaan metsänomistajien omaehtoista lahopuun lisäämistä metsän erityiskohteissa tulisi tukea eikä kampittaa liian tarkoilla määräyksillä poistettavien puiden määristä. Lahopuuta saataisiin niihin lisää ilmaiseksi eikä jätettävät puut haittaisi metsänhoitoa.
