Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei kannata istuttaa kuuselle. Lehtikuusi tai koivu ja Trico hirvikarkote. Jos muokkaa hyvin, tulee sekametsä mutta luontaisetkin kuuset tulisi poistaa.
Tuo jutussa mainittu miljardi varmaan sisältää kaiken tuen, myös tuulivoiman.
Uusi petu paketti heikentää pienpuun energiatukia niin paljon että metsäpäähän jää enää roposia ja koko toimiala uhkaa kuihtua. Tuohon kv sopimuksen sitoumukseen ei siis tulla yltämään.
Tukkipuusta ei liene ylituotantoa, vaan pienpuusta. Vai onko kyse myyntihaluttomuudesta, kun Lieksan saha joutui lomauttamaan.
Pienpuun käyttöä kannattaisi nyt siirtymäaikana (fossiilisista uusiutuviin) tukea, jotta sen ylituotanto tulisi hyödynnetyksi. Jos pusikoita ei harvenneta, heikkenee tukkipuun saanto tulevaisuudessa. Sillä metsänomistaja tekee tilin, ei pien- eikä kuitupuulla. Ja tekisi myös metsäteollisuus, jos on haluttavia tuotteita. Mielestäni energiatuki olisi kaukonäköisyyttä, jos metsänomistajat eivät muuten huolehdi pusikoistaan.
Minunkin oikeustajuani välillä hiertää tuo lainkuuliaisuus. Nimittäin liito-oravan vaaliminen täällä ruuhka-Suomen kaava-alueilla on mennyt siihen, että tarpeellisiakin hankkeita joudutaan muuttamaan ja peruuttamaan. Rahaa palaa. Kyseessä ei ole edes kovin harvinainen otus, jos nyt vertaa vaikka suden määrään Suomessa.
EUn komissiolle olisi vietävä varmaan petopolitiikasta joku sen tapainen ehdotus, että jos saamme vapaammin myöntää ns. häirikköyksilöiden kaatolupia, suden ja karhun kantaa on mahdollista tasoittaa ja vahvistaa koko maassa (pois lukien poronhoitoalue jossa tämä strategia ei taida toimia). Liekö tällaista jo yritettykin?
Niin kauan kuin EU:ssa ollaan, meillä on velvoite huolehtia erityisesti suden säilymisestä, miellytti se tai ei.
Tuolla toisessa ketjussa esitin tällaista visiota:
1) Hirvikantaa alennetaan selkeästi, niin että sen metsästys koetaan arvostetuksi virkistystilaisuudeksi eikä pakastimen pakkotäytöksi (saaliin arvo miinus lihantuotannon haitat metsätaloudelle ja liikenteessä, menee miinukselle).
2) Suden ja karhun metsästystä suunnataan tihentymäalueille ja lisäksi helpotetaan oleellisesti häirikköyksilöiden eli ihmiseen tottuneiden kaatolupien saantia – kannan tasoittamiseksi maan eri osien välillä ja vahinkojen vähentämiseksi.
Näin toivottavasti säilyisivät kylien yhteisöllisyyttä tukevat metsästysseurat; niiden tehtävänä olisi kaiken suurriistan metsästys. Suden ja karhun metsästysmahdollisuudet lisääntyisivät ja elämys voitaisiin haluttaessa myydä matkailijoille, mikä toisi lisätuloa maaseudulle.
Tätä keskustelua kun seuraa, tulee mieleen, voisiko suurriistan metsästystä suunnata uudelleen siten että
1) hirvikantaa alennetaan selkeästi, niin että sen metsästys koetaan arvokkaaksi virkistystilaisuudeksi eikä pakastimen pakkotäytöksi (saaliin arvo miinus lihantotannon haitat nykysysteemillä menee miinukselle), ja
2) suden ja karhun metsästystä suunnataan tihentymäalueille ja lisäksi helpotetaan häirikköyksilöiden eli ihmiseen tottuneiden kaatolupien saantia oleellisesti, kannan tasoittamiseksi maan eri osien välillä ja vahinkojen vähentämiseksi.
Näin säilyisivät ne kylien yhteisöllisyyttä tukevat metsästysseuratkin, niiden tehtävänä olisi kaiken suurriistan metsästys suden ja karhun metsästysmahdollisuuksien lisääntyessä. Elämys voitaisiin myydä matkailijoille.
Käykääpä verkossa sivulla http://www.ymparisto.fi/lumonet. Siellä on monenlaista tietoa, mm. verkkokysely monimuotoisuusstrategian päivityksestä. Käykää laittamassa mielipiteitä!
Ymmärrän monimuotoisuuden metsissä siten, että verrattuna luonnontilaisiin metsiin, metsissämme on vähemmän vaihtelua. Vähemmän eri lajista, kokoista ja tyyppistä puuta. Tämä johtaa elinympäristövalikoiman kaventumiseen ja sen myötä lajiston köyhtymiseen. Suomeksi sanottuna, puuttuu puulajikirjoa, kokovaihtelua, lahopuuta, palanutta puuta.
Glan kanssa samaa mieltä siitä että metsänomistajien monimuotoiset tavoitteet tulevat nyt näkymään monimuotoisena metsänhoitona ja hoitamattomuutena, kun kaikkia ei pakoteta samaan muottiin. Ja hoitamattomuus lisää monimuotoisuutta.
Olen näistä lakiesityksistä sitä mieltä, että selvintä olisi jos luonnonsuojelulaki koskisi vain suojelualueita ja metsälaki talousmetsiä. Jos metsälailla pyritään talousmetsien kestävään käyttöön, kyllä säädösten tulee silloin kattaa sekä taloudellinen, sosiaalinen että ekologinen kestävyys.
Voisiko petopolitiikkaa suunnata uudelleen siten että suurpetojen kuten karhun ja suden kannan annettaisiin kasvaa nykyisestä hieman, mutta samalla luotaisiin nykyistä helpompi käytäntö ihmisasumusten läheltä tavattujen petojen ampumiseen? Näin ne pysyisivät ihmisarkoina ja kotieläinvahingot kurissa?
Nykykäsityksen mukaan hirvi tykkää kesäisin lehtipuusta, etenkin paju, pihlaja, haapa, mutta myös koivu, ja mustikanvarvut ym. pienemmät kasvit. Suosituimmat puulajit kesällä ovat metsätaloudellisesti ns. vähempiarvoisia.
Leppä ei hirvelle maistu, joten sitä voisi jättää männyntaimikkoon parantamaan humusta ja lisäämään typpeä maahan. Koivuakin voi jättää kunhan se ei ole etukasvuista. Kuusen taimikkoon voi jättää laajemmankin kirjon lehtipuita. Molemmissa, sekä kuusen että männyn taimikoissa, lehtipuu todennäköisesti parantaa lannoittamalla jonkin verran kasvua ja luontaista uudistumista.
Talvella taas suosituin puulaji on ilmeisesti mänty, joten talvilaidunvahingot ovat väistämättömiä ellei hirvikanta ole alhainen ja/tai käytetä karkotetta.
Pohjois-Amerikassa tiedetään hirvien laiduntavan soilla syömässä vesikasveja. Meillä saman asian ajavat ilmeisesti nuolukivet.
