Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tulee käymään niin että väestönkasvu ja satojen heikkeneminen mm. kuivuuden takia tulevat yhdessä johtamaan toistuviin ruoan tuotannon kriiseihin. Tämän takia ja energian lisäksi kallistuessa tulevat metsälle ja peltomme täyskäyttöön.
Anton on oikeilla jäljillä yhdistäessään monimuotoisuuden ja ihmisten terveyden. Eikös tätä ole tutkittukin, että maatilojen lapsilla ja Venäjän Karjalan asukkailla on vähemmän allergioita? Lisäsyynä on ylihygieenisyys nyky-yhteiskunnassamme: lapsen elimistö ei saa tarpeellista mikrobipommitusta ympäristöstä. Toisaalta taudit leviävät vähemmän kun on hygieenistä, että onhan siitä toki etuakin.
En usko että sukupuuttoaallolle on paljon tehtävissä. Monimuotoisuuden väheneminen on vaikeaa pysäyttää meilläkin saati sitten tuolla köyhemmissä maissa. Luonnonvarojen vajaakäyttö (metsät ja pellot) on pian meilläkin muisto vain. Ei mene monta vuosikymmentä kun kaikki on täyskäytössä.
Kotieläinten suojaksi on ainakin seuraavat konstit.
1. Annetaan susien määrän kasvaa jolloin ne elävät laumoina ja kykenevät metsästämään hirviä.
2. Ammutaan susia tehostetusti siellä missä ne aiheuttavat kotieläinvahinkoja.
3. Hankitaan ulkoilevien eläinten suojaksi aitoihin hälytysjärjestelmiä (hälyttää omistajan kotona) ja suuria paimenkoiria.Kuulin Puheradio-kanavalta sunnuntai-iltapäivänä kuvataiteilija Osmo Rauhalan haastattelun. Hän oli pikkupoikana kuullut 80-vuotiaan mummon kertomana järkyttävästä tapauksesta, jossa mummon, olisiko ollut pikkuveljen, oli tappanut susi. Lapset olivat alle kouluikäisiä. Osmo-poika joutui tarinan kuultuaan kulkemaan samaisen metsän, jossa onnettomuus oli tapahtunut, läpi, eli pinkonut pimeällä henkensä edestä kotiin. Tapaus oli Osmolta unohtunut, kunnes hän sitten oli tavannut metsässä villin suden vuosikymmeniä myöhemmin, jolloin kertomus oli palautunut mieleen.
Kiitos Gla linkistä. Kyseessä onkin sama tekijä jota siteerasin jo aiemmin tässä ketjussa. Väitöskirjasta on lyhyt suomenkielinen kooste siellä yliopiston väitöskirja-arkistossa. Asia tuli referoitua jo aiemmassa viestissäni. Eli mitä enemmän maaperää myllätään, sitä enemmän hajotustoiminta kiihtyy, ja typen huuhtoutumisriski samoin.
Vanhat totuudet eivät siis ole kääntyneet päälaelleen. Kantojen nosto on intensiivisyydessään verrattavissa muokkaustapana äestykseen, jossa myös paljastuu paljon kivennäismaata. Kannonnosto on myös verrattavissa tuulituhon tekemiin juuristokuoppiin, eli aivan luonnolliseen ilmiöön metsässä. Erona on vain se että kun kannot viedään pois, lahopuun määrä maassa vähenee radikaalisti.
Huomasivathan kaikki uusimmassa Metsämakasiinissa Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen, joka oli otsikoitu jotenkin siihen tapaan, että kantojen nosto saattaa lisätä ravinteiden huuhtoutumisriskiä (!). Ja TAAS sama moka: ei tutkimuksen nimeä eikä tekijää puhumattakaan mistään linkeistä. Turhauttavaa ja keskustelua estävää uutisointia.
Kun luin uutisen ensi kerran, raivostuin kyllä, mutta en tuloksille, vaan tiedotusvälineille, ja Metlalle. Halusin lisätietoa, koska uutisesta voisi jäädä ihmisten mieliin sellainen kuva, että hakkuutähteiden poistoa voisi perustella vesistövaikutusten pienentämisellä. Ero ei ole mielestäni niin suuri, mutta tämä menee makuasioiden puolelle. Mikä on riittävän suuri ero? Ero hakkaamattoman ja avohakatun välillä on erittäin suuri. Vesistövaikutuksia voidaan hallita esimerkiksi hakkuiden ajoituksella, sijoittelulla vesistöihin nähden ja käyttämällä poimintahakkuita ja muokkaamattomia suojakaistoja. Olisin varmaan otsikoinut tämän uutisen eri tavalla, esimerkiksi: ”Hakkuutähteiden poistolla ei aiheuteta suuria vesistövaikutuksia”.
Sinällään, oletusten vastaiset tutkimustulokset ovat virkistäviä, eivät raivostuttavia.
Mainitussa tutkimuksessa oli myös käsittely avohakkuu, ei muokkausta eikä istutusta. Kun sitä vertaa muihin, näkee mikä oli pelkän muokkauksen vaikutus. Tätä ei oltu esitelmässä vielä raportoitu: loppuraportista näkee. Veikkaan että itse avohakkuu eli puiden poisto on merkittävämpi tekijä huuhtoutumisessa kuin muokkaus tai ei, mutta voin olla väärässäkin.
Löysin toisen tutkimuksen jossa oli samoilla koealueilla tutkittu kantojen noston vaikutusta maaperäeliöihin. Kannonostossa paljastui huomattavasti enemmän maata kuin mätästyksessä, ja se aiheutti näin ollen enemmän häiriöitä hajottajaeliöille. Tällä voi olla vaikutusta ravinnekiertoon pitkällä aikavälillä. Koska maata paljastuu vähemmän, voi olla perusteltua suosia muokkaustapana mätästystä tai laikutusta ennemmin kuin äestystä. Tosin luontaisessa uudistamisessa todennäköisesti halutaankin paljon mineraalimaata esiin, ja konekylvö vaatii äestyksen.
Tekijä: Saana Kataja-aho.
Lähde: http://www.metsatieteellinenseura.fi/files/tekklubi/
ja metsätieteen päivä 2010.
Kiitos kannustuksesta. Olen seurannut kantojen nostosta käytyä keskustelua, myös tällä palstalla. Tämä tutkimus tukee ajatusta että sitä voidaan jatkaa, koska pohjaveteen kohdistuva kuormitus ei merkittävästi lisäänny kantojen nostosta. Siitä on kuitenkin muita haittoja. Se lisää jo avohakkuunkin itsessään aiheuttamaa ravinnehävikkiä kasvupaikalta ja poistaa maan hiilivaroja, joista tulee uutta ravinteita sitovaa humusta. Toisaalta sillä voidaan jossain määrin poistaa tyvilahoa metsiköstä.
Uutinen oli ilmeisesti tehty Kubinin Eeron esitelmästä, joka oli pidetty Metlan BIO-ohjelman loppuseminaarissa keväällä. Tutkimusta rahoitti myös MMM. Tutkimus näyttäisi olevan huolella tehty.
Sain asiasta lisätietoa. Tämän koesarjan perustamistiedot sekä yksityiskohtaiset mittaustulokset esitetään Metlan työraportissa ”Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun ekologiset ja metsänhoidolliset vaikutukset (3475). Koekenttien perustaminen ja tuloksia”. Se on ilmestymässä lähiaikoina. Asiaa käsitellään myös BIO/MIL -ohjelmien synteesiraportissa, joka julkaistaan kirjana syksyn mittaan.
Itse en osaa ajatella pinta- ja pohjavettä sekä vesistöä erillisinä. Sama vesi joka tulee sateena, kiertää eri kohdissa systeemiä haihtuakseen taas ilmaan. Jos metsästä jotain poistuu, vesistöön se lopulta päätyy kuitenkin. Peitteinen metsä myös puhdistaa vettä, eli peitteisen metsän kautta vesistöön tullut sadevesi on yleensä puhtaampaa kuin suoraan vesistöön satanut vesi.
En ole itse tutkinut, mutta tiedän kyllä ketkä ovat tässä maassa tutkineet kantoja. Löysinkin sen seminaarin. Kun vertaa eri koealojen nitraattitypen huuhtoumia, hakkaamaton kontrolli poikkeaa kovasti hakatuista alueista, kuten voi odottaa. Jatkuva kasvatus asettuisi varmaan hakkaamattoman ja avohakatun väliin.
Kuvassa kolmen koealan joukosta yhdessä, Längelmäellä, näyttää olevankin huuhtoumat pienemmät siellä, missä kannotkin oli nostettu. Mutta ero niihin koealoihin joilla kantoja ei oltu nostettu, oli melko pieni.
Esityksen johtopäätökset-osassa todetaankin varovasti: Kantojen noston yksiselitteistä muita suurempaa vesistövaikutusta ei toistaiseksi voitu osoittaa. Tutkimusta pitää jatkaa luotettavuuden selvittämiseksi. Kuitenkin näyttää siltä että biomassan tarkempi talteenotto, ml. kannot, pienentää vesistövaikutusta.
Summa summarum. Kantojen nosto saattaa siis pienentää vesistövaikutusta hieman, tai ei ainakaan lisää sitä. Ero siihen, että hakkuutähteitä ei poisteta, on kuitenkin melko pieni. Suurin vaikutus on avohakkuulla, joka aiheuttaa pitkäkestoisen huuhtouman lisääntymisen.
