Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kaikille susista ja hirvistä kiinnostuneille englannin taitoisille sopiva tarina, ja erityisesti osio ”criticism” joka kertoo hirven metsästysmahdollisuuksien vähentyneen oleellisesti sen jälkeen kun susi palautettiin Yellowstonen kansallispuistoon. Myös ekologiset vaikutukset ravintoketjussa ovat olleet radikaalit.
Kannattaa odotella rauhallisesti sitä lakiesitystä, eikä panikoida yhdistyksestä eroamisen kanssa. Nyt jos eroaa niin joutuu vielä eroamaan vanhan lain ehdoilla, eli maksuja tulee.
Lakiesityksenhän pitäisi sisältää pakollisen metsänhoitomaksun poisto. Ei oikein tunnu luontevalta että valtio edelleen keräisi maksun. Tuntuisi ikään kuin vanhan systeemin jatkumiselta. Parempi olisi jos se maksulappu tulisi omalta yhdistykseltä niille jotka ilmoittavat haluavansa jatkaa jäseninä.
Kaikilta metsänomistajilta tulisi siis kysyä uuden lain voimaan tullessa haluavatko jatkaa jäseninä, ja tämän suuruinen olisi sitten jäsenmaksu. Jos ei maksa niin sitten katsotaan automaattisesti eronneeksi. Jäsenyys kannattaa tehdä niin houkuttelevaksi, että mahdollisimman moni jatkaisi.
Olisiko hyvin tehty mätästys kuitenkin nykyisistä muokkaustavoista se ”intensiivisin”? (Jos aurausta ei oteta huomioon.) Loppupäätelmä keskustelusta olisi varmaan että kannonnoston ei pitäisi lisätä ravinteiden huuhtoutumisriskiä avohakkuulla verrattuna pelkkään muokkaukseen, vaan riski riippuu kannonnoston ja muokkauksen yhteisvaikutuksesta.
Kantojen puuaine ei ole kovin ravinnepitoista, paitsi juurten kuoret. Taimikkovaiheessa metsän ravinnetarve on pienimmillään, joten kantojen ravinteita ei juuri silloin tarvita. Sen sijaan nopeakasvuisessa kasvatusmetsässsä ravinteita tarvitaan paljon, joten silloin ravinnepoistumasta hakkuutähteiden mukana voi olla haittaa.
Kantojen noston suurimmat ongelmat liittyvät tyvilahoon, orgaanisen aineen poistumaan maasta ja uudistamistöiden järjestelyyn, johon kantojen nosto aiheuttaa viiveitä.
Mutta kritiikki jota halusin tuoda esille (jos se jäi joiltakin hoksaamatta) oli kohdistettu mediaan ja lähdeviitteiden puutteeseen, ei suinkaan tutkimukseen ja sen tekijöihin!
Täsmennettäköön että olen toki minäkin sitä mieltä että taimikot tulee hoitaa. Männyn taimikko jossa lehtipuu on etukasvuinen, eli varjostaa mäntyä, on erittäin altis hirvituholle. Olisi pitänytkin kirjoittaa puulajisekoituksesta. Eli kesällä kun hirvi syö sekaravintoa, se ruokailee sekataimikossa mm. lehtipuilla, ei männyllä. Talvella se taas ei ruokaile lehtipuilla vaan männyllä. Kysymys kuuluukin, onko sekataimikko talvella houkuttelevampi hirvelle kuin puhdas taimikko? Esitin joskus M.Kärkkäiselle suullisesti sellaisen ajatuksen että sekataimikossa on talvella parempi näkyvyys joka suuntaan petojen varalta, joten se suosii talvella sekataimikkoa. Tätä ajatusta ei silloin ainakaan suoralta kädeltä tyrmätty.
Minulla on itselläni yksi männyn siemenpuusto jossa lehtipuu on päässyt aika lailla valloilleen mutta mänty on säästynyt. Pahiten hirvituhoa on kärsinyt vanhemman männikön keskellä ollut pieni hoitamaton taimikkolämpäre. Yksittäistapauksista ei kylläkään kannata tehdä liian laajoja johtopäätöksiä.
Mielestäni siis hoitamattomuus on männyntaimikolle selvä hirvituhoriski, mutta sekapuusto ei välttämättä ole.
Jos katsoo Metsätilastollinen vuosikirja 2011 taulukko 2.15 netistä, niin huomaa että hirvieläimet yksinään alentavat metsikön laatua 3 prosentilla puuntuotannon metsämaasta. Tähän suoritukseen ei yllä mikään muu yksittäinen tuhonaiheuttaja. Päälle tulevat vielä lievät tuhot. Lisäksi voi katsoa taulukosta 2.17 korvausten määrät, näkyy että hirvikorvaus yksinään on useina vuosina samaa suuruusluokkaa kuin muut korvaukset yhteensä. Pois lukien tuulituhovuodet ja myyrätuhovuodet. (Huom. vasta vuodesta 2003 tilasto on täysin vertailukelpoinen.)
Tuulituhoihin ja myyrätuhoihin voi metsänomistaja jossain määrin vaikuttaa omilla toimenpiteillään. Sen sijaan hirvituhoihin hyvin rajoitetusti, eli lähinnä vuokraamalla maan metsästysseuralle.
En usko että taimikon hoito tai hoitamattomuus on ratkaisevaa hirven tuhojen kannalta, ainakaan lainkaan yhtä paljon kuin hirvien määrä. Sen sijaan tuntuu uskottavalta tuo väite että pedot lisäävät hirvien stressiä ja liikkumista ja näin heikentävät niiden lisääntymismenestystä, ts. alentavat hirvikantaa enemmän kuin pelkkä saalistuksen laskennallinen määrä. Liikennevahinkojen ja eläinvahinkojen määrä näkyy tilastoista jos niitä alkaa tulla.
Itsellä myös jonkin verran lehtikuusta ja visaa. Lehtikuusen voi ilmeisesti hoitaa kuivien oksien keppikarsintana, jonka kehitti koivun jalostaja Jyrki Raulo. Sen sijaan visan kasvatusta olen pitänyt työläänä, kun lähes joka kesä pitäisi karsia. Oksat paksuuntuvat niin nopeaan tahtiin. Onko nm ”vänkäri” karsinut ja miten usein?
Sopiva hirvien ja susien määrä on poliittinen päätös. Minusta tärkein painoarvo näissä päätösisssä on liikenne- ja taimikkovahingoilla, mutta kyllä hirviharrastukselle ja susien ravinnontarpeelle on annettava joku painoarvo niillekin. Jonkin muun paletissa hirvisaalis pakastimessa saa jopa suurimman painoarvon.
EU asettaa meille aika tiukat rajat susipolitiikkaan. En ole asiantuntija, mutta arvaisin että susien ravinnon tarve hirviä per vuosi on sen verran pieni, että paljonkin pienempi eli metsätaloudellisesti kestävä hirvikanta pystyy ylläpitämään isommankin määrän susia. Korjatkaa viisaammat jos olen väärässä.
Kyllä olen Tanelin ja MTKn kanssa samoilla linjoilla. Taimikko- ja liikennevahinkojen ehkäisy on ensisijaista, ja muut tavoitteet kuten ihmisten ja petojen ravinnon tarve sopeutuvat niihin. VMI tilaston mukaan 3 prosentilla puuntuotannon metsämaasta on ensisijainen hirvieläintuho havaittavissa. Tämän lisäksi tulevat vielä ne alueet joilla hirvieläinten kulutus on toissijainen tuho.
