Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuo pinta-ala 900 neliötä on kai yläkanttiin arvioitu. Neljän metrin ura x 50 metriä tekee 200 neliötä eli 1/10 tontin pinta-alasta. Jos tällä alueella on 114 puuta ollut, niin niitä on ollut tiheässä.
Minua kiinnostaisi, miten 2000 neliön tontin kiertämisestä tulee 2-3 km lisää ajomatkaa? Sehän on alle 50 m kanttiinsa.
Oliko maasto oikeasti sellainen että ainut väylä kulki tontin kautta? Jos näin oli, olisi ennen hakkuita (mhyn tai puunostajan) kuulunut tietysti ottaa yhteyttä tontinomistajaan ja kysyä mahdollisuutta reitin käyttöön. Jos lupaa ei tule, niin silloin oikeasti pitää ajaa muuta kautta. Ajourat tulee tehdä omalle tilalle.
Kai olemme kuitenkin jeessin kanssa samaa mieltä siitä että peto (rappeutunut tai ei) suorittaa saaliseläintensä valikoinnin viisaammin kuin ihminen, eli estää saaliseläimensä geneettisen rappeutumisen? Vrt. metsästämällä aiheutettu hirvikannan vinoutunut rakenne Suomessa.
Ja lisäksi peto vaikuttaa saaliseläimensä käyttäytymiseen ja sen lisääntymiseen (kahdella edellisellä on myös ns. yhdysvaikutus eli käyttäytymisen KAUTTA lisääntymiseen).
Naapurimaassamme Ruotsissa tavoitellaan susikannan laskua 300:sta 200 yksilöön. Niin että sama keskustelu käynnissä siellä. Yllättävän paljon niitä löytyy naapurista. Mitenköhän käy komission kanssa neuvottelut?
Petojen määrän minimointi ei voi olla tavoite, vaan kestävän kannan tason löytäminen. Kestävä tarkoittaa tasoa jolla talous, ekologia ja sosiaaliset sekä kulttuuriset tavoitteet on soviteltu yhteen.
Pedoilla on tehtävä ravintoketjussa – ilman huippupetoja ekosysteemi on luonnottomassa tilassa. Täydellinen ravintoketju ei luonnonmetsässä kaipaa ihmisen suorittamaa säätelyä. Talousmetsässä kasvinsyöjien ravintovarat ovat erilaiset verrattuna luonnonmetsään, joten myös niistä hyötyvien lajien kuten hirven ja myyrän kannat ovat korkeat. Niinpä myös näitä lajeja säätelevien petojen kantojen tulisi olla periaatteessa korkeat. Käytännössä tähän ideaaliin on vaikeaa päästä kestävästi.
Erikoista ajattelua, että metsänuudistamispäätökset pitäisi tehdä hirvikannan ehdoilla.
Jos juurikääpä on jo alueella, ei kuusen erirakenteiskasvatusta voi enää ajatella. Syntyvät kuusen taimet saastuvat nekin. Vaihtoehtoina voisi olla lehtikuusi tai rauduskoivu harvaan mättäille istuttaen ja sekapuuksi sitten luontaisesti mitä tulee. Toinen vaihtoehto on kunnon äestys tms muokkaus ja luontainen lehtipuu-mänty sekametsävaihe, jossa ei sallita kuusta, vaan luontaiset kuuset poistetaan.
Kantojen poisto voi nopeuttaa juurikäävästä eroon pääsyä, mutta kantoja ei saisi varastoida liian kauan eikä jättää pinon pohjimmaisia kantoja palstalle. Paras jos varaston saisi kuivumaan pohjia myöten eli ilmavasti tehdyt kasat.
Olin joskus vuosia sitten mukana sorvaamassa sertifiointia Suomeen, ja silloin jäi mieleeni että puusumasta sai olla tietty prosentti sertifioimatonta puuta. Sitä en tiedä onko Venäjältä tuotu raaka-aineosuuskin nykyisin sertifioitua.
Mielestäni tärkein syy olla jäsen on se sama kuin ennenkin: mhy tuottaa metsänomistajan tarvitsemat palvelut kohtuulliseen hintaan kohtuullisen luotettavasti ja riittävällä ammattitaidolla. Mhy:n ei tarvitse maksimoida voittoa. Ja onhan päätösvalta maanomistajilla, joten yhdistys voi kehittyä jäsenten haluamaan suuntaan. Seuraavan metsälain aikaan metsiään saa hoitaa niin kuin huvittaa joten siitä ei pitäisi enää suuria kiistoja syntymän, siis metsäneuvojan kanssa.
Pieni selvennys paikallaan. Olen aika saletti että ko. trollisti ei työskentele Metlassa, vaan viittaa Metlan tiettyihin tutkimusaloihin. Kärki kohdistuu – ei Metlaan – vaan niiden tutkimusalojen arvostelijoihin, siis meihin kollegoihin tällä palstalla. Mutta tätä on vaikeaa huomata, ellei ole visiteerannut riittävän pitkään täällä.
Erilaiset sertifioinnit ovat alun perin lähteneet liikkeelle kuluttajien tarpeesta parempaan tiedon saantiin siitä, miten kyseinen raaka-aine tai tuote on valmistettu. Metsän tuotteiden kyseessä ollen suurin huoli on liittynyt laittomiin hakkuisiin. Me täällä tiedämme että Suomessa hakkuut eivät hävitä metsää eivätkä puulajimme ole uhanalaisia (vrt. mahonki ja tiikki), mutta asiakkaat vaikka Keski-Euroopassa eivät välttämättä tiedä Suomen oloista paljonkaan.
Rane harrastaa varmaan ironiaa etsiessään firmaa joka on metsänomistajan puolella. Niillä on kuitenkin velvollisuus kustannusten minimointiin ja voiton maksimointiin.
Olen itsekin tehnyt suurimmat kaupat suoramyyntinä ”omalle firmalle” mutta kuitenkin olisin sitä mieltä että useimmiten taloudellisesti paras lopputulos on saatavissa mhyn apua käyttämällä. Jäsenmaksu ei ole suuri verrattuna puukaupan kilpailuttamisesta saatavaan hyötyyn.
Juuri nyt, lain muutosvaiheessa, ei ainakaan kannata tehdä hätiköityjä eroamisia, kun se on vielä maksullista. Jos sertifiointisi on kiinni ostajafirmasta, varmista ainakin se voitko sen jälkeen myydä minnekään muualle. Eli mikä on sertifioimattoman puun menekki, onko sitä?
