Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Myyntiveroa puoltaa sekin seikka, että se mahdollistaa ilmaisen luonnonhoidon: metsänomistajille asetetaan velvoitteita erityiskohteiden suojeluun. Pinta-alaveron vallitessa näiden ala kannattaisi olla mahdollisimman pieni. Myyntiverosysteemissä metsänomistajalle ei tule kohtuuttomasti kuluja vaikka kohdistaa osan tilan pinta-alasta suojeluun ja maisemanhoitoon. Järjestelmä on erittäin kustannustehokas. Pinta-alaveron oloissa tarvittaisiin metso-rahaa ja soidensuojelurahaa paljon enemmän.
Määräaikaista varainsiirtoverohuojennusta voisi kokeilla. Samoin voisi kokeilla systeemiä jossa osa metsätulosta voitaisiin saada verovapaana osinkotulona kuten yrittäjät saavat (osuus nettovarallisuudesta).
Jesselle: miksi noin negatiivinen suhtautuminen mekaaniseen puoleen? Kun selluteollisuus vähenee, ei tarvita uutta ydinvoimalaa. Puuston hyvä kasvu voidaan kohdistaa puutuotteisiin ja energiaan. Hiilipolitiikka puolustaa sitä että suurempi osa puuston kasvusta tulisi käyttää pitkäikäisiin tuotteisiin, kuten puurakenteisiin.
Enpä jaksa uskoa paluuta pinta-alaveroon. Se ei kannusta metsänhoitoon, kun kustannuksia ei voi vähentää tuloista, ja järjestelmän ylläpito (veroluokitus) on kallista. Vanhassa systeemissä taimikot saivat verohuojennuksen joten niistä veroa ei sentään maksettu. Vähänkään suurempi metsätila joutui eräänlaisiin pakkomyynteihin verojen maksamiseksi, joten systeemi ei kannusta metsäsijoittamiseenkaan.
Parempi tapa edistää puun markkinoille tuloa olisi helpottaa verotuksellisesti sukupolvenvaihdoksia metsätiloilla: nuoremmat myyvät enemmän kuin vanhat.
Ehkä tuo asian vierestä keskustelu kuvaa sitä että keinot ovat vähissä? Mielenkiinnolla odotan mitä ehdotuksia Tapion metsänhoitosuosituksissa aikanaan tulee olemaan.
Ainakaan taimikoiden perustamisessa istuttamalla hirvieläinten ja myyrien syötäväksi ei ole järjen hiventäkään. Jos todella pitää paikkansa että hirvivahingot ovat vähenemässä radikaalisti, parannus näkyy kyllä pian vmi-mittauksissa ja vahinkoilmoituksissa.
Näyttää vahvasti siltä että riskitietoisuuden kasvu metsänomistajakunnan parissa olisi tarpeen. Jotenkin tuntuisi että jos yhden eli hirvieläinriskin poistoon helppo keino olemassa, niin käytetään edes se kortti. Muita riskejä jää kannettavaksi yllin kyllin: juurikääpä, kirjanpainaja, puun hinta ja kysyntä, tuuli, korjuuolojen heikkeneminen, …
En osaa sanoa mikä O.Laihon motiivina oli tiheikkökasvatuksessa. Pitäisi kysyä asianomaiselta, muu on spekulaatiota. Itse ajattelin että tiheiköllä estetään kuusen luontainen uudistuminen, mutta voihan ne poistaa manuaalisestikin.
Leppä ja tervaleppä ilmeisesti tosiaan ovat juurikäävän kestäviä, mutta se ei paljon lohduta, jos arvokkaimmat pääpuulajimme käyvät mahdottomiksi uudistaa. Tosin ns. vähäarvoiset puulajit saadaan usein ilmaiseksi kasvupaikalle, joten niiden kasvatus voisi olla hyvinkin kannattavaa prof. Timo Pukkalan laskelmien mukaan (jos hirvikanta mahdollistaisi kasvatuksen).
Mielestäni JK on poissuljettu jos juurikääpä on saastuttanut kasvupaikan.
Kiitos paljon hyvistä vastauksista. Käsittääkseni metsänhoidon suosituksia uudistetaan nyt metsälain uudistuksen yhteydessä, joten nämä esittämänne näkökohdat tulevat varmaan huomioiduksi siellä. Esimerkiksi kantojen nosto on avuksi juurikäävän leviämisen hidastamisessa.
Olen nähnyt emeritustutkija Olavi Laihon tilalla uudistusalan, jossa oli taimikon annettu kehittyä todella tiheänä 2-3 m pituuteen saakka. Tulkintani oli että tiheikköä ei oltu harvennettu kolmesta syystä: tyvilahon eli kuusentaimikon estäminen, taimien oksikkuuslaatu ja hirvituhojen estäminen. En ole varma oliko tulkintani oikea.
Jatkuva kasvatus voi toimia alueella jolla ei ole juurikääpää tai tyvitervasta. Luontainen tai kylvö onnistuessaan tuottavat tiheän taimikon jossa hirvieläinten vierailun jälkeenkin riittää taimiainesta, ja rahallinen menetys ei ole niin suuri kuin istuttaessa.
Tässä ketjuz ei haeta hirventorjuntakeinoja, vaan uudistamisen vaihtoehtoja. Kuinka kestäväksi hirvieläimiä ja juurikääpää vastaan olette havainneet esimerkiksi lehtikuusen?
Männyn tyvitervasalueella Kaakkois-Suomessa uudistamisongelma on pahin. Jos männyn kasvupaikkaa ei voida uudistaa männylle niin miten siellä toimitaan, onko kokemuksia?
Juuri tuosta maan sisäisten tekijöiden kuten palkkatason ja ikärakenteen vaikutuksesta kilpailukykyyn puhui muistaakseni Sixten Korkman ajankohtaisohjelmassa. Eli sen sijaan että lapioidaan tukea pankeille ja valtiontalouksille, pitäisi enemmän tehdä korjausliikkeitä maan sisäisesti, sekä meillä että Kreikassa.
Vientimme rakennemuutos lienee väistämätön; kilpailukyky sellussa ja paperissa ei vain riitä kun kuljetusmatka kasvaville markkinoille (Kiina, Aasia) on liian pitkä. Mutta muuttaako Koillisväylä tilanteen? Olisiko Kemijärven sellu pitänyt säilyttää? Lisääntyvä toimeliaisuus arktisella alueella tietää hyvää ainakin Pohjois-Suomelle.
Metsäsuunnitelman pitää varmaan olla metsäkeskuksen hyväksymä. Suunnitelman sinänsä kai voi tehdä kuka tahansa, mutta hyväksyntä voi olla vaikeampi saada jos tekijä ei ole metsäammattilainen. Jatkossa jos suunnitelmat tehdään valmiin metsaan.fi puustoinventaarion pohjalta, tilanne voi muuttua suunnittelunkin suhteen.
En näe syytä miksi omistajan vaihdos vanhentaisi suunnitelman.
