Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Voisi katsella vihreitä latvuksia, joiden avulla kasvu tapahtuu. Vihreää olisi varmaan hyvä olla kolmannes pituudesta. Jos alkaa mennä alle, sitten voisi harventaa.
On tullut itsekin kokeiltua visakoivulle tervan ja tärpätin seosta, henkiin jäivät vaikka pelkäsin että tökötti voisi tappaa taimet, eikä niitä syöneet hirvet eikä jänikset.
Mutta nyt kallistun kannattamaan tuota jessen aitauskonstia. 9 hehtaaria on sen verran iso ala, että voisi sopia metsästysseuran kokeilualueeksi, eli riistakeskuksesta aita ja seurasta heput asentamaan. Huolto jää itselle, ei ole kohtuuton kulu. Kun taimikko on iso, kierrätetään aita seuraavalle tarvitsevalle. (Ja Metsälehteen juttu onnistuiko. Voisi tehdä jutun jo siitä Jeessinkin systeemistä.)
Tosin tälle talvelle sitä ei ehdi asentaa, vai pysyykö kepit pystyssä jos laittaa lumihankeen?
Tässä ketjussa näköjään keksitään pyörää uudestaan. Tuolla Metlan Metinfossa, Metsälehden Metsäkortistossa ja lisäksi aloittamassani ketjussa ”Hirvieläimet, juurikääpä ja ilmastonmuutos” esitellään tutkimustuloksiin pohjautuvat torjuntaohjeet juurikäävälle, esim. viestini 11.11.2012. Esitelmässään metsätieteen päivillä 2012 Michael Müller esitteli tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksesta juurikäävän kasvuun. Päivän esitelmälyhennelmät on luettavissa osoitteessa http://www.metsatieteellinenseura.fi.
Eli tutkimustuloksia on kaikista tässä ketjussa kaivatuista asioista, poikkeuksena hirven tallomisen vaikutus tartuntoihin hienojuurten kautta. Sellaisesta ei ole toistaiseksi näyttöä.
Ongelmasta olen samaa mieltä: hirvieläimet estävät paikoin järkevän metsänuudistamisen, mikä on merkittävä lisäkustannus metsänomistajille. Ehdotus että metsästysseurojen tulisi hoitaa alueen vuokrana taimikoille aidat, ja myös huoltaa ne, olisi kannatettava. Aitojahan voi varmaan siirtää eli kierrättää aina sinne missä on taimikkoa. Ehkä innostus kantojen laskemiseen viriäisi kun puolet syksystä menisi jahdissa ja toinen puoli aitoja rakentaessa.
Olisiko kuitenkin parempi ettei luonnoneläimiä ruokittaisi, niin ne leviäisivät pohjoista kohti vain sitä vauhtia mitä ilmastonmuutoskin. Aivan eläinsuojelulliselta kannaltakin, mutta myös siltä kannalta että meidän kuusentaimikot ovat toistaiseksi kärsineet vain myyristä. Kauriit popsivat nekin jos lisääntyvät kovin.
Tuo hiilinielu ei käsittääkseni muodostune ongelmaksi, koska Suomen päästöt eivät ylitä päästökiintiötä. Hiilinielusta kyllä hyvitetään Suomea mutta ei täysmääräisesti. Olisi toki hyvä jos vuoden 2020 jälkeisessä sopimuksessa asiat olisivat toisin. Metsäpinta-alan vähenemisestä Suomea rangaistaan ja niin pitääkin, jos muitakin maita.
Tievarsikauppa ei välttämättä ole hankintakauppa, eli metsänomistaja voisi tilata sekä hakkuun että lähikuljetuksen ulkopuoliselta urakoitsijalta, tai tekisi itse. Etuna olisi tietysti että tietää mistä maksaa (korjuun hinta) ja katkonta on omissa näpeissä.
Tienvarsikaupan en usko yleistyvän koska niitä omatoimisia metsänomistajia on aina vain vähemmän, ja toisaalta ostaja haluaa pitää katkonnan ja muun puun toimitukseen liittyvän aikataulutuksen ja logistiikan omissa näpeissä.
Tämä ketju ei herättänyt suurta innostusta. Ilmeisesti olisi tarpeen kääntää taas kerran katse länsinaapuriin ja ottaa selvää miksi siellä tienvarsikauppa on niin suosittu kauppatapa ja ovatko siellä metsänomistajat tyytyväisiä.
Itse en usko tämän meillä lyövän läpi monestakin syystä. Sen sijaan pitkäaikaiset toimitussopimukset tehtaan portille tai energialaitoksille varmaan yleistyvät.
Menneiden virheiden aina uudelleen esiin kaivaminen rupeaa jossain vaiheessa polkemaan paikallaan. Olisiko yksi mahdollinen tulevaisuuden yrittäjyyden malli maaseudulle kevyt hybridimallinen metsätraktori, jolla tehtäisiin kesällä maataloustöitä ja kesäleimikoita, ja talvella talvileimikoita? Aina parempi jos se muuntautuu sekä hakkuu- että ajokoneeksi. Olisiko teknisesti mahdollinen toteuttaa?
