Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minun lukemani poikkeavat vain koska pyöristin alaspäin realistisempaan suuntaan. Jyväskylän kuusikkoa pidän talousmetsiin verrattuna poikkeuksena, mutta kuitenkin se ja muut vastaavat esimerkit antavat toivoa, että tulevaisuuden metsissä kuusella, haavalla, douglaskuusella yms. ihannetapauksessa päästään 10-20 motin vuosituotokseen, eikä 5-10 motin, mitä aiempien vuosikymmenten aikaansaamat (nyt hakattavat) tuotokset ovat. Tämä sillä varauksella että ilmastonmuutos ja tuhot eivät sotke kasvuoloja.
Jyväskylän kuusikko josta Metsälehti kirjoitti vuonna 2007 tai 2008, sijaitsee Taka-Keljossa Ronsunniementieltä lähtevän kevyen liikenteen väylän varrella. Lähituntumassa sijaitsevalla Rainerilla, Suomen tilavuudeltaan suurimpiin kuuluvalla kuusella, on oma esite Jyväskylän kaupungin sivuilla. Löytyy hakemalla Googlesta ”jättiläiskuusi Rainer”.
Pääasiassa vanhaan malliin varmaan mennään. Suvun mailla on kyllä jonkin verran erikoiskohteita kuten rannat, karut kalliomaat, korvet, joilla peitteinen malli voi toimia paremmin.
Lainvalvojilla ainakin riittää puuhaa, kun pitää valvoa napsahtaako uudistamisvelvoite vai ei. Lisäksi pitää valvoa aukkohakkuiden tiukoiksi vedetyt vakiintuneiden taimikoiden muodostumisen aikarajat. Tulee kalliita täydennysistutuksia jos noita tulkitaan tiukasti. Luontaisilla ja kylvöalueilla tulisi varsinkin olla malttia odottaa luontaista täydennystä ns. sivupuulajeilla.
Olen aivan samaa mieltä putte. Mutta sitä kestävän alhaista hirvikantaa odotellessa, olisihan se riistahallinnon kustantama ja hirvimiesten pystyttämä aita parempi kuin ei mitään.
Olen esittänyt kestävän hirvikannan indikaattoriksi sitä että hirvituhojen korvaushakemuksia ei enää tulisi.
Jos asiaan ei tule korjausta riistaneuvostojen kautta, seuraava vaihe olisi neuvotella maiden vuokrasopimukset uusiksi. Ehdoksi vuokraamiselle laitettaisiin se että hirvikannan on oltava niin alhainen ettei tuhoja ilmene. Maanomistaja määrittelee siedettävän tason.
Iron on oikeilla jäljillä: jossain tiedeohjelmassa kokeiltiin jalkapallojoukkueen kanssa treenistä palautumista. Toinen ryhmä nautti urheilujuomaa ja toinen ryhmä maitoa. Maitoryhmä palautui nopeammin rääkistä. Eli lihakset saivat ekstra proteiiniannoksen.
D-vitamiinia pitäisi nauttia talvella ja kesällä aurinkoa. Noista muista en osaa sanoa. Yleensähän sanotaan että eniten niitä ottavat ne joilla tarve on vähäisin.
Ainakin periaatteessa minkä tahansa vastustuskykyisen puulajin viljely tai luontainen uudistaminen tulisi riittää kasvupaikan puhdistamiseen. Vaikkapa sekametsänä niin että altistaa puulajia on normaalia harvemmassa. Männyn kasvupaikoilla niitä vaihtoehtoja on vähän, siispä se on hankalampi sienitauti kuin kuusenjuurikääpä. Yksi vaihtoehto havupuista on lehtikuusi, toinen douglaskuusi ja kolmas joulukuusiviljelmä Abies-suvun kuusella.
Miisu saa naamakirjan kuulostamaan oikein houkuttelevalta. Itse olen vältellyt sitä koska se
-lisää netissä vietettyä aikaa
-on ollut ainakin aiemmin heikko suojausasetuksiltaan ja ylimielinen käyttäjiä kohtaan
-koetan rajoittaa lasten käyttämiä kanavia koska siellä ovat myös ns. namusedät (tyttären 7.lk luokkakaverit käyttävät kuulemma kaikki)
-tykkäämisillä annat laajalle joukolle mainostajia tietoa itsestäsi (tosin kanta-asiakaskorteilla ne keräävät sitä jo nyt)Hyvät perustelut miisulla. Kyllä haapaa on sen verran kiihkeästi raivattu metsistämme (männynversoruosteen levittämisen takia) että sen viljely pikemminkin lisää monimuotoisuutta kun vähentää sitä. Kyseessä on hybridi eikä kotimainen puulajimme mutta kuitenkin lähisukulainen. Joten ei voida verrata esm eukalyptuksen viljelmiin jotka isossa mittakaavassa tehtyinä heikentävät monimuotoisuutta ja pohjavesivaroja.
Entä sympatiat niitä mo:ta kohtaan joilta hirvieläimet tuhoavat vuosien työn ja tuhansien eurojen investoinnit? Tätä taustaa vasten panostus hirviaitaan on pieni, varsinkin kun se on kierrätettävä eli periaatteessa yhtä mo:ta kohti kertainvestointi. Täytyisi viedä esitys riistaneuvostoon että aitoja alettaisiin aktiivisemmin tarjota. Minäkään en ole niistä tiennyt ennen jessen kirjoittelua.
