Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tämä sähkölinja on ristiriitainen asia. Toisaalta linjan varrella asuvat hyötyvät siitä että linjoja uusitaan ja siirretään teiden varsille, jolloin korjaus on nopeampaa ja sähkönsaanti on varmempaa. Toisaalta sähköyhtiöt tekevät taloudellista vahinkoa ”motittaessaan” teiden varsilla lyhyen metsäkuljetusmatkan piirissä olevia palstoja linjojen taakse ilman eri korvausta. Korvauksen saa vain linjan alle jäävästä maasta ja puustosta.
Kyllä, sattuma määrää mihin kohtaan myrsky tai muu sääilmiö iskee, mutta metsänhoito määrää puuston alttiuden mille tahansa tuhoille. Syöksyvirtaus (kuten minulla Asta-myrskyssä), pyyhkäisee kaiken pois paitsi taimet, mutta niitä tulee onneksi harvoin.
Minäkin olen sitä mieltä että avohakkuiden avaamat maisemat ovat monesti vain eduksi. Harvalla kai se metsä on kumminkaan niin tasalaatuista että ihan ilman aukkoja selviäisi, vaikkapa sitten pienaukkoja.
GEO-lehdessä kirjoitettiin että Keniassa karkotetaan leijonia karjan kimpusta välkkyvillä led-valoilla. Leijona siis kai luulee että paimen on siellä taskulampun kanssa. Mahtaisiko toimia meillä hirvellä; ledvalohan kuluttaa vähän sähköä joten jos niitä laittaisi männyn taimikoihin talvella, pysyisikö hirvi poissa?
Hirviasiaa voi kukin koettaa viedä eteenpäin riistaneuvostojen kautta. Turha täällä on töristä jos ei ole uutta sanottavaa. Niin ja se Luonnonvarakeskus tulee olemaan varmaan aivan asiallinen uudistus, riippumatta hirvestä. Onhan luonnonvarojen tutkimuksessa paljon yhtymäkohtia, joiden selvittelyä organisaatiorajat turhaan haittaavat.
Kyllä jk:lla on ainakin pari kiistatonta etua: ravinnehuuhtoutuma vesiin vähenee kun maata ei myllätä ja puusto sitoo ravinteet, ja lisäksi maisema säilyy peitteisenä.
Jotkut tuhot myös vähenevät, esimerkiksi tuulituhon todennäköisyys on melko suoraan verrannollinen puuston pituuteen. Lisäksi puustopääoma on alhaisempi ja sitä myöten tuhoihin liittyvä omaisuusriski pienempi. Metsävakuutusmaksuista tulisi oikeastaan saada huojennusta jos käyttää jk:ta.
Menetelmän käyttämiseksi ei taida riittää,että erottaa elinvoimaisen puun elinkelvottomasta. Hakkuissa pitää järjestellä puiden puulaji- ja kokojakauma sekä puun kokonaistilavuus niin että jollain aikavälillä uudistumista alkaa tapahtua.
PS Mäkin eri mieltä Jessen kanssa, mutta mhy ei kuulu tähän ketjuun…
Noin kuin Tervaroso kirjoittaa, pelkään minäkin käyvän uudistettavan metsälain ns. puolen hehtaarin aukoille – heinää ja vatukkoa, mutta ei taimia. Tutkimusten mukaan joskus syntyy paljonkin taimia, mutta niiden kasvu on heikkoa reunametsän vuoksi. Mutta asiaa voi tällöin auttaa harventamalla / poistamalla reunametsän kun taimettuminen on tapahtunut.
Kokemuksista viisastumme. Poiminta- ja pienaukkohakkuiden menetelmiä voidaan nyt soveltaa viisammin kuin ennen sotia.
