Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tiedoksi muutamalle taholle: ”ei kenenkään tarvi ajaa metsänomistajan etua” (Jees hv).
Osa meistä ajattelee näin. Huomatkaa kuitenkin, että vain häviävän pieni osa metsänomistajista omaa Jessen tietämyksen metsänhoidosta ja kokemuksen puukaupasta. Ja se osuus pienenee koko ajan.
Myönnän että minunkin on tullut harrastettua ”suoramyyntiä” eri syistä, mutta silti olen sitä mieltä että ainakin harvoin puukauppaa käyvän olisi suotavaa käyttää asiantuntijapalvelua puukaupassa. Ainakin isommissa kaupoissa, joissa väärä päätös voi johtaa tuhansien eurojen eroihin lopputilissä.
Käytetäänhän niitä palveluja muutenkin omaisuuden hoitoa koskevissa asioissa: lakimiehet, sijoitusneuvojat, kiinteistönvälittäjät yms.
Kaikki mainitsemasi melko varmasti majoittuvat myös; parhaat jälkipelithän ovat illalla/yöllä! Eli varataan majoitusta reilusti yläkanttiin, ja majoittajan antaman takarajan lähestyessä tarvittaessa täsmennetään varausta, vaikka toukokuun lopulla.
Mottikisaajat valitkoot viikonlopun, me muut mukaudumme siihen.
Tuulituhoalttius muuttuu varmaan nopeasti ajan myötä. Mikä tahansa metsä on altis tuulituholle muutamana harvennuksen jälkeisenä vuonna. Koko ajan erkkimetsänä pidetty kuvio on todennäköisesti kasvanut koko ajan harvempana, eli puut ovat kouliintuneet tuuleen jo valmiiksi tullessaan vallitsevaan latvuskerrokseen. Kaikkein alttein tuulelle lienee siemenpuusto, toiseksi alttein harvennettu metsänreuna jonka vieressä on uutta aukkoa. JKmetsäkin voi olla erittäin altis tuulelle heti ensimmäisen JK harvennuksen jälkeen.
Niin ja prof. Seppo Kellomäki totesi että tuulituhoa voidaan estää minimoimalla viereisten kuvioiden pituusero. Jos kaikki on jk-mattoa, pituuserot voivat olla pienemmät kuin perinteisessä tasaikäismallissa.
Tämä oli runollista:
”Mänty on valopuu eli edukseen auringon valossa. Kuusen äiti on silloin kuu ja männyn äiti aurinko. Isästä ei väliä.”
Tiedetään että monilla puilla on ns. sienijuuri eli mykoritsa. (Oikeastaan se kirjoitetaan kahdella r:llä mykorritsa, en tiedä miksi.)
Havupuut ovat kaikki toisilleen sukua, kun ne ovat ns. paljassiemenisiä erotukseksi myöhemmin kehittyneistä koppisiemenisistä kasveista.
Pekka Kauppi puhuu asiaa. Eli puuston hiilinielua ja päästöjä on niin haasteellista mitata, että on varmempi pitäytyä metsäpinta-aloissa. Jos puustopääomien mittaamisessa edistytään mm. satelliittikuvien avulla, voi olla että niitä tulevaisuudessa lasketaan ilmastosopimuksissa mukaan enemmän. Paljon riippuu siitä miten suuri epävarmuusmarginaali laskelmiin voidaan sallia.
Niin ja se ”tieteellisesti pätevä” laskentatapa, josta Jyrki Kangas kyseli Pekalta Metsäradiossa. No sen pitäisi varmaan olla ainakin symmetrinen sekä metsäpinta-alan että puustopääoman suhteen. Eli hävikistä sakotetaan aina, ja lisääntymisestä hyvitetään aina. Tällaisista on kuitenkin melkein mahdotonta sopia 200 maan kesken.
Erityisesti pidin siitä kun Pekka sanoi, että tieteessä konsensukseen ei tulekaan pyrkiä, vaan aina tulee olla jonkin verran erimielisyyttä eli säpinää. Näin sallitaan poikkeavat näkemykset ja tiede etenee. Tiedon käyttäjien on kyllä yleensä vaikea hyväksyä tätä näkökohtaa eduksi; heille ristiriitaiset viestit tutkimuksen piiristä ovat vain haitta.
Uskon että mhy:n markkinaosuus puukaupassa tulee jonkin verran laskemaan muiden tahojen parantaessa palveluaan. Etämetsänomistaja varmaan oppii pian kilpailuttamaan netissä tarvitsemansa metsänhoitopalvelut ja ehkä jopa leimikotkin, mutta tarvitsee edelleen apua parhaan ostajan valinnassa.
Täsmennys edelliseen: nykyisin mhy:n markkinaosuus puukaupan valmistelussa eli leimauksessa on erittäin suuri, ja varsinaisessa kauppatapahtumassakin (valtakirjakauppa) suuri. Nämä osuudet varmaan laskevat, mutta toisaalta mhy:t voivat ryhtyä käymään enemmän toimituskauppaa (Metsähallituksen tapaan) suoraan puun ostajille, eli hoitamaan pitkäaikaisilla sopimuksilla niiden puuhuoltoa. Eli nykyisen hankintapalvelun lisäksi (jossa mo tilaa korjuun mhy:ltä) tulisi palvelu, jossa mhy ostaa puuta metsänomistajilta ja yhdistelee pienistä puueristä isoja virtoja käyttäjille. Suuruuden ekonomian pitäisi sitten tässä yhtälössä hoitaa se, että puun myyjälle jäisi ainakin sama tulo kuin pienen erän suoramyynnissä.
