Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Aiheellisia huolia esitätte. Yksi mahdollinen ratkaisu on metsänhoitopalvelujen kilpailutus metsaan.fi palvelussa ja puukaupan kilpailutus puumarkkinat.fi palvelussa. Tällöin mhy on yksi tarjoaja muiden joukossa. Lisäksi mo voi pyytää mhy:ltä puukaupan tarjousten vertailupalvelua ja valtakirjakauppaa.
Tarjaa kompaten, olisi tosiaan ollut eduksi jos muistettaisiin muutkin metsän tuotteet. Esimerkiksi koivunmahla, mäntyöljy, ja aika mielenkiintoisina uusina viljelykohteina arvosienet: pakuri, matsutake ja tryffeli. Näitä jos viljelee niin ne eivät sitten enää kuulukaan jokamiehenoikeuden piiriin.
Yritin selata ketjua taaksepäin, mutta ehkäpä ei ole tullut esille sellainen seikka, että Perhossa oli syntymässä lauma, eli oli susipari ja kolme pentua. Laumat ovat tehokkaampia hirvieläinten metsästäjiä kuin yksin tai parina liikkuvat sudet. Jos olisi maltettu vuoden, pari, niin kotieläinvahingot tms. haitat olisivat saattaneet loppua. Metsäpeuraa tämä ei tietenkään auta, mutta metsäpeura ei liene ollut syynä salakaatoihin?
Toinen epäloogisuus on mielestäni rauhoitettujen eläinten sakkomaksuissa. Eikö maksu pitäisi määräytyä lajin harvinaisuuden mukaan? Lehtitietojen mukaan esimerkiksi ahman sakkomaksu on paljon suurempi kuin saimaannorpan tai naalin.
Erona sekä puunostajiin että muihin yksityisten metsäpalveluyrittäjiin mhy-mallilla (osuuskuntana tai yhdistyksenä) on se etu, että valta on palvelun käyttäjillä itsellään, jos he sitä haluavat käyttää. Siis jäsenet määritelkööt itse kuinka paljon eri palveluista laskutetaan ja kuinka paljon puskuria vaikkapa huonoja vuosia varten pitää olla säästössä.
Osuuskunta muuten ei yleensä tuota palveluja itselleen, vaan asiakkaille, eli mhy-osuuskunnan muodostaisivat varmaankin nykyiset toimihenkilöt (vrt. Metsuriosuuskunnat) jos sellaiseen malliin mentäisiin.
Nurmitalous ok ok, joka vuosi muokattava viljelys vähemmän ok.
Minkähän kasvatusmallin? En ole esittänyt viime aikoina muuta kuin juurikääpäalueiden lehtipuuvaihetta.
Mihin tarkoitukseen haluaisitte turvemaita raivattavan?
Aivan viime aikoina on ilmeisesti päästy jonkinlaiseen sopuun turvetuotantoon varattavista ja toisaalta suojeltavista suoalueista.
Jos taas puhutaan viljelymaasta, sitä ei suositella raivattavan turvemaasta, koska turvepellon viljely aiheuttaa suuret hiilipäästöt, aivan kuten soiden uudisojituskin. Jo raivatut viljelystä poistuvat turvepellot kannattaisi joko ottaa turvetuotantoon, metsittää tai perustaa energiaviljelmiksi.
Älkää nettikiusatko, tulee lisää ”möksähdyksiä”.
Minusta mhy:tä voisi verrata osuuskuntaan, koska sen tavoitteena on tuottaa palveluja osakkaiden määrittelemään hintaan osakkaiden eduksi. Jäsenet päättävät perittävät maksut, joten jos ne koetaan liian korkeiksi, niitä pitää pystyä muuttamaan. Ei ole todennäköistä että Oy pystyy tuottamaan ne halvemmalla kuin ry. Poikkeuksena yksittäiset yksinkertaiset toimenpiteet kuten raivaus ja istutus, joita voi helposti tilata metsäpalveluyrittäjiltä. Mhy palveluvalikoima on kuitenkin laajempi.
Valmista sapluunaa juurikäävän torjuntaan on vaikea antaa tilanteiden moninaisuuden vuoksi. Jos kyseessä on melko selvä tapaus, eli saastunnan merkit ennen hakkuuta sekä lahoisuus kaadetuissa puissa viittaavat kuusenjuurikääpään tai männynjuurikääpään, voi lehtipuuvaihe olla perusteltu ja sen voi esittää perusteluksi metsänkäyttöilmoitukseen.
Jos tulevaan metsälakiin jäävät puolen hehtaarin aukot uudistamisvelvoitteen ulkopuolelle, selviää pienestä kohteesta niilläkin. Eli poistetaan kannot jos mahdollista ja odotetaan siemensyntyistä lehtipuustoa. Istuttamalla saa isommankin kohteen lehtipuulle, mutta silloin voi olla korkean hirvitiheyden alueilla suositeltavaa asentaa sähköpaimen.
Pete tuossa jäljempänä kirjoittaa aivan oikein että karuimmilla kasvupaikoilla kantojen nosto voi yksinään olla perusteltu toimi. Myöskin allekirjoitan sähköpaimenen työläyden. Parempi olisi jos juurikääpäalueilla ja muuallakin otettaisiin metsänuudistamisen vaikeudet vakavasti ja alennettaisiin hirvikanta tasolle max 1/1000 ha.