Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pitää tutustua tuohon artikkeliin, kiitos vinkistä.
Tarvittava tekniikka on käsittääkseni olemassa ja yksi halpa sovellus on metsästyskoiran seuranta. Jos hälytysominaisuuden lisääminen järjestelmään on liian kallis, vaihtoehtoisesti voisi kaiken paikannustiedon julkaista netissä. Ei olisi tarpeen hakkeroida.
Merkintä on varmaan kallista touhua, mutta lauman kyseessä ollen tarvitsisi merkitä vain johtajaparista toinen.
Rahoitus löytyy jos asiaa pidetään tärkeänä. Ainakin kokeilun voisi laittaa pystyyn. Jos tästä olisi hyötyä, idean voisivat kopioida muut EU-maat. Uskon ideaan niin paljon että laitoin tiedoksi MMM:ään.
Ideana oli siis että vain rktl saisi kaikki paikannustiedot. Kuka tahansa kansalainen voisi rekisteröityä seurantapalveluun josta saisi automaattisen hälytyksen kännykkään kun pantasusi tulee määritellyn suuruiselle paikannusvyöhykkeelle (koti/laidun/metsästysalue). Jos sudet systemaattisesti häirittäisiin aina pois tietyistä paikoista, oppisivat ehkä välttämään niitä. Paikannustiedon vastapainoksi annettaisiin susikannan kasvaa jonkin verran. Jos kanta salametsästyksen vuoksi ei sitten kasvaisikaan, olisi paikannustiedon jakaminen lopetettava.
Ei aita taida sutta pidätellä. Koirien kanssa on huomattu että jos pienikin kolo on niin siitä menee.
Mutta jos likimain kaikki sudet olisi pannoitettu ja liikkeet tiedossa, saisiko ne jatkuvalla häirinnällä pysymään ihmisarkoina? Lasten kouluunmenon ja metsästyskoiran käytön voisi järjestää tarpeen mukaan turvallisiksi. Salakaadot kävisivät a) tarpeettomiksi, vai b) yleisemmiksi (kun susien liikkeet tiedettäisiin).
Entäs jos hirvikanta alenisi tasolle jossa maanomistajilta ei enää tulisi vahinkoilmoituksia? Olisiko se alueittain tavoiteltava taso?
Jonkin verran taimihävikkiä ja laatutappiota mo:lle jäisi silti. Hirvikärpästen määrä alenisi eli virkistysmahdollisuudet paranisivat. Hirvenmetsästykseen ei enää kuluisi koko syksy vaan ehkä vain esimerkiksi lokakuu. Metsästäjien perheistä kuuluisi vähemmän valitusta kun isännät olisivat joskus kotonakin. (On niitäkin jotka hirven lisäksi linnustavat ja sorsastavat ja käyvät ehkä jänisajossakin.)
Sudet pakkautuvat asutusten tuntumaan kun hirvet ovat vähissä niiden reviireiltä, kirjoittaa suorittava porras. En kykene mitenkään ymmärtämään miten alle 200 suden kannan kannalta yli 80000 hirven kanta voisi olla rajoittava. Sudella on mahdollisuus siirtyä hirvien perässä, kun reviirit eivät kata koko maata?
Ei onnistu nykyisillä sopimuksilla kaupallistaminen. Metsänomistajan ja metsästäjien tavoitteet loittonevat silloin liian kauas toisistaan. Metsästysmatkailua voivat kokeilla ne joilla on hallinnassaan iso yhtenäinen metsäalue. Toisaalta jos yrittäjä sitoutuisi alentamaan hirvikannan tuhoja aiheuttamattomalle tasolle, suostuisi moni mo heti.
Jos joidenkin riistakeskusten alueella nyt kokeiltaisiin esimerkiksi tavoitetasoa alle 1/1000 ha ja raportoitaisiin, että alenivatko tuhot sellaiselle tasolle, että muitakin puulajeja kuin kuusta voisi istuttaa vapaasti? Tulevalle Luonnonvarakeskukselle tehtävä? Jos jossain on päästy tähän tasoon niin asianomainen voisi raportoida tänne kuinka kävi. Voisiko vaikkapa Keski-Suomi ryhtyä kokeilualueeksi?
Hajauttaisin salkkua, en sijoittaisi kaikkea tuottoa metsään, jos olisi sijoitettavaa. Vuokra-asunnot tuntuvat porskuttavan parhaiten vähälukuisista ns. melko varmoista kohteista.
Metsätyöt painottuvat onneksi kesäaikaan jolloin lapset ovat lomalla koulusta. Heidän ollessaan pieniä ei tullut töitä juurikaan tehtyä itse. Nyt he voivat jäädä isälle tai mummille hoitoon. Myös ovat olleet joskus vähän aikaa mukana metsässä etsimässä mönkiäisiä ja vähän istuttamassa ja kylvämässäkin. Sujuu hyvällä kelillä jos on hyvät eväät ja urakka pieni. Viime kevään Asta-kylvöissä oli myös mukana puolivuotias myyräkoira. Sille metsätyöt olivat aika raskaita; koira ei pentuna vielä näköjään ymmärrä että voisi jäädä repulle makaamaan.
