Tuosta edunvalvonnasta. Miksi mo tarvitsisi edunvalvontaa suhteessa yhdistykseen johon hän liittyy (tulevaisuudessa) vapaaehtoisesti ja joka ei pyri voiton maksimointiin? Eiköhän se edunvalvonta kohdistu ulkopuolisiin toimijoihin.

Tuo lause ”vähennetään metsästystä että susillekin riittää syötävää”, kuuluu ilmeisesti lukea näin: ”vähennetään metsästystä että hirvikanta ei alenisi susien hirvien syönnin takia”. Vai meneekö logiikka niin, että koetetaan pitää sudet pois pihoista korottamalla hirvien talvikantaa. Niin tai näin, ojasta allikkoon kuitenkin mennään.

Parempi olisi jatkaa vaan metsästystä entiseen malliin ja ottaa pihasusilta luulot pois tehokkaammalla seurannalla ja jatkuvalla häirinnällä. Hirvien metsästystä vähentämällä mahdollistetaan entistä tehokkaampi susien lisääntyminen, joka taas johtaa tarpeeseen vähentää edelleen metsästystä.

Kyse on siitä että luonnonvarojen kestävä käyttö ei toteudu, jos jonkun käyttäjäryhmän etuja poljetaan suhteessa muihin. Metsänomistajalle ja liikenteessä sattuvat taloudellisesti suurimmat vahingot joita ei ole riittävän suurella painolla huomioitu päätöksenteossa.

Aukustin kanssa samoilla linjoilla: kaikkia munia samaan koriin. Lapissa kuten muuallakin tulisi ajatella, paitsi luonnon taloudellista arvoa, sen ekologista toimintakykyä ja markkinattomien hyötyjen kuten virkistyksen tuotantoa. Siihen yhtälöön ei sovi luonnon kantokyvyn ylittävä eläinkanta.

Ilkka Hanski kertoi eilen metsälakiseminaarissa sukupuuton kiihtymisestä. Lähimmän sadan vuoden aikana voi jopa 10-20 prosenttia lajeista hävitä. Sillä on vaikutusta.

Tuolla aiemmin tässä ketjussa esitettiin tulkinta, että taimikoiden heikko laatu johtuisi paitsi hoitamattomuudesta, myös täydennystarpeesta, ja että nämä kaksi asiaa menisivät tuloksissa päällekkäin. Asiasta löytyy perusteellinen artikkeli Korhonen ym. (2010) ”Metsänuudistamisen tila Suomessa VMI10:n aineistojen perusteella” (Metsätieteen aikakauskirjasta):

http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff10/ff104425.pdf

Tulkitsen tuota menetelmää niin, että täydennysviljelyn tarve kirjataan VMI:ssä vain pieniin taimikoihin, eikä enää varttuneisiin joissa siitä ei olisi enää hyötyä. Taimikonhoitotarve taas kirjataan yleisimmin varttuneempiin taimikoihin, ja se tarkoittaa nimenomaan kasvatettavan puuston ylitiheyttä tai lehtipuuston etukasvuisuutta. Tuloksista voidaan siis erottaa taimikoiden hoitotarpeen syyt toisistaan.

Yhteenveto artikkelin tuloksista olisi, että hirvi ja hoitamattomuus ovat molemmat pahoja taimikon tuhoojia, yhdessä ja erikseen. Esimerkiksi Etelä-Suomen yli 10-vuotiaista männyn istutustaimikoista joka neljännellä koealalla on runsas koivusekoitus, ts. yli 25 % runkoluvusta on koivuja.

Merkillepantavaa on myös että huomattavalla osalla luontaisen uudistamisen hakkuualoista maanmuokkaus on jätetty tekemättä. Uudistamisvelvollisuudesta lipsuminen on siis melko yleistä ja sen valvonta liian lepsua?

Niin, ja ko. jutussa on kartta hirvituhoista; siitä näkyy hyvin kaksi tuhokeskittymää, ns. Lapin kolmio ja Kaakkois-Suomi.

Jos nimim. Metsuri motokuski tarkoittaa havinnoilla hirven ekologiasta sitä hänen ja suorittavan näkemystä, että hoidettu männyntaimikko on vähemmän altis hirvituholle, kyllä se voi pitää paikkansa. Hoidetulla tarkoitetaan taimikkoa jossa lehtipuu on selvästi lyhyempää kuin mänty ja sen osuus runkoluvusta olisi ehkä korkeintaan neljännes. Hirvet menevät tällöin ehkä muualle. Tästä ei olisi kuitenkaan ongelman ratkaisuksi, vaan ongelma siirtyisi muualle, maukkaampiin taimikoihin. Tehokkaan taimikonhoidon ja tehokkaan metsästyksen osuutta ilmiössä voi olla vaikeaa erottaa toisistaan, jos se molemmat vaikuttavat samalla alueella.

Mutta jos oletettaisiin että kaikki taimikot vaikka koko riistakeskusalueella olisi hoidettu hyvin, tai jos ollaan poronhoitoalueella jossa poro estäisi lehtipuun uudistumisen, johtaako tämä alueella alempaan hirvikantaan? Talviravinto on tällöin mäntyvoittoista, mutta onko se ongelma hirvelle, vai onko se siihen sopeutunut. Olisi mielenkiintoista kuulla, liittyykö alentunut vasapaino mitenkään heikentyneeseen talviravintoon.

Petojen lisääntynyt läsnäolokin voi sellaisen ilmiön aiheuttaa, koska susien aiheuttama häiriö pakottaa hirvet liikkeelle, mahdollisesti heikompiin ravintokohteisiin, ja ruokailuun jää vähemmän aikaa.