Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minusta puun ostoon mhyn omaan lukuun sisältyy paljon riskejä, kuten olette hyvin tuoneet esille, kuten myös mahdollisuuksia. Selkein tilanne kai olisi jos mhy rooli olisi välittäjä, joka kilpailuttaisi kantohinnan ja korjuun (molemmista tieto mo:lle), ja saisi siitä välityspalkkion.
Katkontojen eroista ja mhy-välitteisen puukaupan kantohinnasta on tutkimustietoakin, mutta enemmänkin pitäisi olla. Olisi varmaan syytä erotella mhy välitteisten kauppojen hintatieto hintatason tilastoinnissa, niin tämä kinastelu loppuisi.
Metsäkupsa oikeassa, juuri nuo vaikuttavat eniten. Mutta ei siihen tarvitse valtakirjakauppaa tehdä, riittää että tilaa tarjousten vertailun, jos haluaa muuten hoitaa kaupan itse.
Lopputuloksen ratkaisee se, mitkä mitat ovat ostajalla YLEENSÄ käytössä (tämä tieto on mhy katkontatilastoissa) ja mitkä mitat ovat juuri hakkuun HETKELLÄ käytössä. Hakkuun valvonta ja raportit kertovat jälkimmäisestä.
Puukauppavertailussa otetaan huomioon tietysti yksikköhintojen ja katkonnan yhteisvaikutus, ei vain toista. Jos tekee pieniä kauppoja, ei rahallinen menetys kasva suureksi.
Toinen vertailujen vaikutus, paitsi mo metsätilien paraneminen, on sen mahdollinen vaikutus 3 suuren katkontoihin, riippuen paikallisesta kilpailusta joka leimikoista on.
(Kiitos kisille: tässä on nyt sienitieteellisesti täsmällisempi sanoma.)
Tuo on totta että kesäaikaan poro kyllä löytää syötävää talousmetsästäkin, mutta talvella olisi syytä löytää luppoa tai jäkälää, joita on enemmän vanhoissa metsissä. Jäkälää kyllä kasvaa harvennettuun männikköönkin, mutta luppoa ei, ellei itiöitä tai lupon palasia ähettäviä vanhempia luppopuita ole lähistöllä. Niitä tulisi siis säästää hakkuissa, jotta toteutuisi ns. luppojatkumo.
En voi ottaa kunniaa termistä luppojatkumo; sitä käytti muistaakseni Timo Helle.
Suomen metsätieteellinen seura järjesti metsälakiseminaarin 11.2. Esitykset on videoitu ja tulevat lähiaikoina seuran sivuille:
http://www.metsatieteellinenseura.fi
Joitakin huomioita. Puolen hehtaarin metsä on muuttunut 0,3 ha laikuksi ja 50 cm tavoitetaimikko 30 cm taimikoksi. Nämä ovat parannuksia.
Avoimia kysymyksiä liittyy vielä moneen asiaan. Juurikääpäalueiden uudistamiseen ja siinä sallittuihin puulajeihin ei seminaarissa otettu kantaa. Tosin prof. Pukkala puhui yleisesti lehtipuista ja piti hieskoivun kasvatusta kannattavana, mutta totesi että lepän kasvatus taas ei yleensä kannata. (Poikkeuksena tähän pääsääntöön on varmaan omatoimisen metsänomistajan energiapuun kasvatus.)
Juurikäävän poistossa pitäisi ehkä ottaa käyttöön jokin yksinkertainen sapluuna tulkintavaikeuksien välttämiseksi. Eli jos metsikössä havaitaan lahoa jonkun kynnysarvon ylittävä määrä (helppo todeta tuoreista kannoista), silloin olisi sallittua pyrkiä puhtaaseen lehtipuumetsikköön millä tahansa kotimaisilla lehtipuilla. Tämä poikkeus liittyisi vain tähän uudistamiseen eikä vaikuttaisi tuleviin, jos laho on silloin poistunut.
”Kanta tulisi olla 3/1000 ha jotta se pysyisi tuottavana ja jotta se riittäisi susille.” Tämä luku on siis valittu pelkästään lihantuotannon ehdoilla? Jospa optimikanta olisikin, ei maksimaalinen lihantuotantomäärä, vaan jokin alempi, ottaen huomioon liikenne- ja metsävahingot.
”Näyttää siltä että susien vuoksi jatkossa on pidettävä hirvikantaa korkealla”. Miksi? Susien määrä kyllä sopeutuu hirvien määrään, joten niitä ei tässä päätöksenteossa tarvitse huomioida. Jos valittaisiin sopiva kanta ihan ilman susien huomiointia, muilla perusteilla, ja katsottaisiin sitten miten paljon on susia.
Vielä kerran: mielestäni susi- ja hirvikysymys tulee ratkaista erikseen.
