Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Männynjuurikäävän esiintymiskartta on esim. Metlan Metinfossa. Vilkaise sitä; aika yleiseltä tuo näyttää Länsi-Suomessakin. Paikallisesti voi löytyä tyhjiä alueita. Jos lähialueen männiköt ovat olleet terveitä, riski on varmaan pieni.
Jos tuo tehdään motohakkuuna, kannattaa kysellä etukäteen hakkuun suorittajalta, onko heillä tarvittava kalusto. Jos taas hankintana, jää käsittely oman harkinnan varaan.
Luulisin että useimmiten käsittely tehdään havuilla ensiharvennuksista lähtien. Jos jollain on parempaa tietoa, voisi kommentoida. Etenkin turvemaiden hakkuiden tilanne kiinnostaisi, miten niissä toimitaan, ja esiintyykö tyvilahoa tai tyvitervasta niissä?
Käsittely olisi kyllä suositeltava energiaharvennuksissakin.
Luonnonvarapäätöksenteko on sovittelua; kukin ensin julkituo omiin tarkoitusperiinsä sopivan kannan ja sitten neuvotellaan. Näinhän tämä susikonfliktin ratkaisukin muotoutuu.
Ajatuksemme pedoista eivät ole lainkaan kaukana toisistaan: minäkin suhtaudun suurella varauksella tuontipetoihin.
Kunnon turvamarginaali kuusen istutuksessa lahoihin kantoihin nähden olisi mieluummin aareja kuin neliöitä. En tiedä onko lahokartta lopultakaan tarpeen; uudistamista suunniteltaessa ja istuttaessa näkee kannoista, onko lahoa ollut vai ei. 5 vuotta on kovin lyhyt aika kun puhutaan juurten maatumisesta, eli turvamarginaali olisi pitempi vaikka kannot olisi poistettukin.
Liiallista pienipiirteisyyttä tulisi välttää, eli kuviot tulisi olla melko isoja ja koko kuvio tulisi käsitellä suunnilleen samalla tavoin. Säästää vaivaa inventoinnissa ja metsäsuunnittelussa.
JK oppikirjassa (Pukkala, Lähde, Laiho) sanotaan että kuusen juurikääpä kasvaa nopeimmin alussa, eli juurissa ja kannossa nopeammin kuin rungossa. Ensimmäisen 10 vuoden aikana se voi ulottua jo 2-3 m korkeudelle ja 20 vuoden kuluessa 4 m korkeudelle, eli se etenisi rungossa noin 10 cm vuodessa. Mutta tämä on arvio, enkä tiedä mihin tutkimuksiin se perustuu (kirjassa on viite Pukkala ym 2005, Can.J.For.Res 35).
Torjunnaksi esitetään kuusen tyvilahoalueella sekametsärakennetta, jota muutenkin suositellaan JK metsään, ja tuhopesäkkeiden uudistamista lehtipuulle tai männylle.
Kirjassa annetaan tällainen neuvo harvennuksiin. ”Jos lievemmin saastuneen kuusikon harvennuksessa havaitaan poistetun puun olevan laho, kannattaa sen ympäriltä poistaa kaikki kuuset 3-4 m säteellä. … Hakkuun tuloksena syntyy siten joko pienaukko tai kohta, jossa on ainoastaan mäntyä ja lehtipuuta.”
”Jos männikön harvennuksessa havaitaan nopeasti leviävää, tappavaa tyvitervastautia vaikkapa vain yhdessä puussa, tähän kohtaan on syytä nopeasti tehdä pienaukko. Näin saadaan tuhon leviäminen estettyä ja samalla korjattua talteen puut, jotka muussa tapauksessa kuolisivat tyvitervastautiin muutaman vuoden sisällä.”
Olisi siis syytä kouluttaa kansa tunnistamaan nämä taudit. Männynjuurikääpä esimerkiksi tästä:
http://www.jl-tuotteet.fi/Mannyn_
tyvitervastaudin_tunnistaminen.pdfTorjuntaohjeisto on nyt päivitetty eli 11.11. viestiin on llistattu tuorein tietous. Käytännön kokemusta olisi hyvä saada lisää mm. hybridihaavasta ja douglaskuusesta. Tyvitervas joka vaivaa männiköitä on vielä harvinaisempi tauti mutta pahempi ongelma kuin tyvilaho, koska karuilla paikoilla ei paljon puulajivaihtoehtoja ole. Kantokäsittely on aina tehtävä kesäaikaisissa hakkuissa havupuilla Lappia etelämpänä.
Ratkaisuvaihtoehtoja kivennäismaan tyvilaho- ja tyvitervasalueen uudistamiseen. Turvemaalla tyvilaho-ongelmaa ei yleensä esiinny. Joissain tapauksissa lahon voi aiheuttaa myös mesisieni tai nahakka. Lähteet: tämä keskustelu, Metsälehden Metsäkortisto, Metlan Metsätuho-opas (Metinfo) sekä ruotsalainen opas ”Skador på skogen”.
Tyvilahoa vastaan kestävyys:
haapa, leppä, tervaleppä, pihlaja > koivu, Abies-suvun Nordmannin kuusi ja hopeakuusi, douglaskuusi? > lehtikuusi, mänty > kuusi.Kuusen tyvilaho, rehevät kasvupaikat
-Puulajin vaihto lehtipuuksi (haapa, koivu, tervaleppä, myös sekametsänä) istuttamalla sekä alueen aitaus tai hirvikarkotekäsittely. Suositeltavaa lisäksi kantojen nosto jos tie lähellä.
-Puulajin vaihto lehtipuuksi luontaisella uudistamisella tai kylvöllä: lehtipuusekoitus jossa voi olla koivua, haapaa, pihlajaa, leppää, tervaleppää. Kasvatuksen tavoitteena joko energiapuu tai ainespuu ns. erikoispuulajeiksi. Kantojen nosto nopeuttaa tyvilahon poistumista alueelta, ja päästään haluttaessa energiapuuvaiheesta takaisin normaalikiertoaikoihin.
-Edellisten yhdistelmä eli sekastrategia: mätästys, normaalia harvempi istutustiheys kuusi/mänty tai kuusi/koivu n. 1000 kpl/ha ja välialueille lehtipuutiheikkö. Lehtipuu poistetaan taimikonhoidoissa tai energiapuuna, pyritään harvennuskertojen minimointiin lisätartuntojen estämiseksi.Männyn tyvitervas, karut kasvupaikat
-Istuttamalla kuusta/koivua/haapaa sekoitukseksi
-Luontaisesti tai kylväen lehtipuusekoitukseksiHirvieläinten kantojen rajoittaminen olisi tärkeää, jotta lehtipuuta voi uudistaa kohtuullisin kustannuksin (torjunta kallista). Metsäenergiaa ei havukohteissa tulisi kerätä kesällä ilman kantokäsittelyä. Taimikonhoitoa voi tehdä kesällä pieniläpimittaisissa havutaimikoissa. Joulukuusiviljelmän voi perustaa: Abies alba ja Abies nordmannii ovat resistenttejä meillä esiintyville lahottajasienille! (Pihtakuusen tyvilahoa ei esiinny vielä meillä, mutta sitä esiintyy Etelä-Euroopassa.)
Sain tänään postista kirjan Poiminta- ja pienaukkohakkuut. Voin suositella, kuten Pukkala, Lähde, Laiho -kirjaakin.
Tuosta Valkonen ym. kirjasta referoin täydennystä sieniasiaan Tuula Pirin kirjoittamasta luvusta.
Kannon juurissa juurikääpärihmasto leviää 2-3 kertaa nopeammin kuin pystypuun juurissa. Tartunnan saaneessa kuusikossa juurikäävän etenemistä on vaikea estää, mutta sitä voidaan hidastaa rajoittamalla hakkuut minimiin. Eli mieluiten vain yksi harvennus juurikääpäkuusikkoon ja aikaistettu päätehakkuu, ei jk:ta.
Mesisieni on myös melko yleinen lahottaja kuusikoissa, mutta se ei yleensä leviä metriä korkeammalle kuusen rungossa. Se elää myös lehtipuiden kannoissa.
Kasvavan puun vaurioista, etenkin talvihakkuissa sattuvista runkovaurioista, pääsee alkuun ns. vauriolaho, jonka yleisin aiheuttaja on verinahakka. Se etenee nopeasti kuusen rungossa ja voi pilata useita metrejä tukkipuuta. Nahakka ei leviä puusta toiseen.
Huomionarvoista, on että poimintahakkuissa korjuuvauriot voivat olla ratkaiseva reitti, jota pitkin lahottajasienet tarttuvat terveeseen metsikköön, koska tätä tartuntaa ei voida estää mitenkään, jos olot ovat sille otolliset.
Kurki: onko tuo männikkö poikkeus ympäristöstä? Löysinkin jo sen kuvan ja paikkalinkin lukijoiden kuvista! Eipä tuohon siellä käytyyn keskusteluun ole paljon lisättävää. Joku Kolarin tutkija voisi käydä toteamassa tilanteen paikan päällä, että onko metsikössä jotain erikoista.
Toteutunut kasvu on sikäli helppo tapaus, kun sen voi todeta hakkuun yhteydessä. Vaikeampaa on tulevan kasvun ennustaminen. Totta kai näissä on paikallisia vaihteluita, mutta maamme metsäninventoinnin ja tuotostutkimuksen tuottamilla ennusteilla metsävaroista on pärjätty hyvin. Kasvumallit huomioivat puulajin, puuston iän ja rakenteen, kasvupaikan, lämpösumman ja korkeuden merenpinnasta sekä mereisyyden.
