Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuossa kasvu vs. hakkuut tarkastelussa pitää kertoa puhutaanko yhdestä metsiköstä (aSanta) vai yhden omistajan metsälöstä (Häkkinen). Yleensä varoitetaan, että kasvusta ei voida päätellä paljonko voidaan hakata. Juuri näin EU vaikuttaisi tekevän, kun se määrää että kukin jäsenmaa voi hakata vain sen verran että hiilinielu pysyy vähintään sovitun suuruisena. Sama ongelma on metsäsertifikaateissa: nekin vaativat metsiltä ikuista hiilinielua.
Olen tehnyt myyräntyötä Hesarissa eli yrittänyt ujuttaa sinne ajatusta, että EU:n hiilinielupolitiikka tulisi hylätä nykymuodossaan. Ilmeisesti pieni liikahdus tähän suuntaan on otettu, kun Suomen vertailutaso laski tulevalle kaudelle.
Tähänastisen politiikan ongelma on siinä, että se käsittelee metsiä hiilivarastoina ja aiheuttaa hiilinielujen vaatimuksillaan kasvun taantumisen. Petteri Taalas on kritisoinut tätä pitkään, mutta ei ole tullut ymmärretyksi.
Riskejä sisältyy myös hiilinielukauppaan mutta on myös etuja: rahaa tulisi markkinoilta eikä veronmaksajilta ja korvausta saisi sellainenkin metsänomistaja joka haluaa säästää metsäänsä eikä hakata.
Tuo Kallen suunnitelma kerää tehokkaasti veroja, mutta voi karkottaa maasta osaajia ja yrityksiä, eikä kannusta keräämään pääomaa eikä investoimaan. Tasa-arvon ja kannustavuuden välillä joudutaan tasapainottelemaan.
Aiheesta on Heikki Hiilamon kolumni Hesarissa. Hän on sitä mieltä että mekään emme ole turvassa demokratian rapautumiselta. Meillä on hyvinvointiyhteiskunta – kansanvallan ja rahanvallan liitto.
Ei ole hyvä jos näistä toinen pääsee liikaa niskan päälle. Neuvostoliitossa kokeiltiin kansanvaltaa ja USA:ssa kokeillaan nyt rahan valtaa? Kiinassa nämä kaksi ovat näennäisesti yhdessä järjestelmässä, mutta oikea kansanvalta puuttuu. Muuttuuko USA siis Kiinaksi?
Kun USA on muuttunut Kiinan ja Venäjän kaltaiseksi yhteiskunnaksi, loppuuko suurvaltojen välinen sapelien kalistelu? Päästäisiin taas taklaamaan oikeita ongelmia kuten väestönkasvu, ilmastonmuutos ja luontokato. Luultavasti kuitenkaan ei koska kahtiajako demokraattisten ja autokraattisten yhteiskuntien välillä vain syvenisi.
