Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pertti Salolainen sanoi radiossa että Suomen vaarallisimmat eläimet ovat hirvi, punkki ja koira.
Salolaisen vetämässä eduskuntakeskustelussa oli etsitty keinoja susitilanteen ratkaisemiseksi. Tarkoituksena oli etsiä konsensusta keinoista eri sidosryhmien välille, ei riidellä.
Esille keskustelussa tuli mm. se että jotkut levittävät luontoon talipalloja joissa on muovia sisällä. Susi kuolee suolitukokseen. Raukkamaista touhua. Sitä paitsi tuon syötin voi nielaista mikä vaan muukin petoeläin ml. oma koira.
Rakentavampaa linjaa edustavat ehdotukset mm. koirien suojavarusteista (pannat ja liivit) ja paikannustietojen tehokkaampi käyttö.
Risto Isomäki mainosti Aarre-lehdessä taannoin Heinolan Rantapuiston jyhkeää douglaskuusikkoa. Onnistumisiakin on, samoin lehtikuusen viljelyssä. Markkinointikanava on tietysti erikoispuumarkkina, kuitupuuksi niitä ei kannata istuttaa. Eli ne siis istutettaisiin erittäin harvaan asentoon ja väliin esim. haapaa tai koivua luontaisesti tai istuttaen 50/50.
Varmempi tapa juurikäävän poistoon olisi puhdas lehtipuuvaihe, kuten Metsätieteen Aikakauskirjassa 2/2013 kirjoittavat Metlan tutkijat. Ja jota Maaseudun Tulevaisuus siteeraa ansiokkaasti 2.3. otsikolla ”Hirvet ongelma juurikäävän torjunnassa”.
KIITOS. RUUSUJA Metlalle ja MT:lle!
Jos pannoittamisen mukana tulisi reaaliaikainen tieto susien liikkeistä, mahtaisiko suhtautuminen muuttua suopeammaksi? (Patterien kestävyys ehkä olisi ongelma; pitäisi olla aurinkokäyttöinen malli.)
Eikö pihasusiongelma poistuisi reaaliaikaisen paikkatiedon myötä? Suden lähestyessä järjestelmä voisi antaa hälytyksen. Sitten lähdettäisiin häätämään se pois. Kokemusta parhaista häätämiskonsteista alkaisi kertyä sosiaaliseen mediaan. Lapsi voisi saada koulukyydin tarvittaessa. Metsälle lähdettäessä voitaisiin tarkistaa tieto, minne ei kannata päästää koiraa.
Puuntakunen, tuossa edellä on kuvattu se pannoittamisen lisäarvo. Lisäksi saadaan tietoa sen elintavoista, esimerkiksi mitä lauma metsästää ja missä se liikkuu. Saadaan myytit muutettua faktoiksi.
Hyviä huomioita Gla ja hanhi. Tie helpottaa myös metsänhoitoa eikä vain hakkuita.
Vaikka kuusilla on vielä runsaasti sitä vihreätä latvusta, tilanne muuttuu nopeasti huippukasvuvaiheessa olevassa metsikössä. Se ennakkoraivauksen luonteinen taimikonhoito voi olla ihan järkevä. Ravinteet tulevat kyllä tarpeeseen.
Jos hoitoa tekee kesäaikaan, kantokäsittely saman tien urealla tai rotstopilla olisi hyvä. Amerikassa käyttävät myös booraksia. Tässä liuosten rahtaamisessa auttaisi se tieura tai mönkijäura kovasti.
(Riittääkö miesten luontainen ureavarasto kuinka pitkälle; ja onko liuos tarpeeksi väkevä? Kun booraksissa on booria (tarkistin wikipediasta) kävisikö se samalla boorilannoitteeksi? Jos näin olisi, kantokäsittely ehkäisisi samalla kasvuhäiriöitä.)
🙂
MTK sivustolta jos lukee niin huomaa mitä kaikkea metsäosastolla puuhataan. Ei sillä ole enää hintasopimusneuvottelujen kauden loputtua ollut sanomista puun hintaan. Joidenkin mielestä järjestö on liian teollisuusmyönteinen. Teollisuus on kuitenkin aika tiiviisti samassa veneessä mo kanssa.
Tutkimusten mukaan nuoremmat metsänomistajat myyvät enemmän puuta. Muun muassa koska ovat enemmän velkaisia noin keskimäärin, sekä maanviljelijät että palkansaajat. Ei minulla muuten mitään vanhemman väen metsänomistusta vastaan ole. Kun on erilaisia omistajia, se tuo monimuotoisuutta metsän käsittelyyn.
On myös hyvä, että on myös niitä jotka eivät hakkaa lainkaan eivätkä metsästä. Tämä vapaaehtoinen ilmainen suojelu vähentää suojelun kokonaiskustannuksia (vrt. METSO-suojelun hinta). Tämä omistamisen muoto olisi myös muistettava ja pidettävä edelleen mahdollisena tuossa puuvirran markkinoille painostamiskeskustelussa!
