Sikäli ollaan kyllä sahurien kanssa samassa veneessä, että jos puun hinta on liian korkea, ostajien määrä alkaa vähetä ja sitä myötä kilpailu. Uusia tuotteita tarvittaisiin. Löytyisikö teollisuudelta intoa tuotekehitykseen yhteisöveron laskun myötä?

Työmarrkinaneuvottelut ovat myös vaikeat. Palkansaajat tahtoisivat korotuksia ja teollisuus sanoo ettei missään tapauksessa ole varaa. Kunnilla ja valtiolla ei ole myöskään, oikeastaan koskaan. Paras olisi ratkaisu joka tukisi työllisyyttä. Huonoimmassa asemassa ovat kuitenkin työttömät ja ne joiden palkalla ei tule toimeen.

Vilkaisin juttua. Siitä puuttuivat numerot lähes kokonaan, joten pitäisi kaivaa esiin alkuperäinen tutkimus. Tuo tuottoisuus siinä tarkoittaa kasvua eli tuotosta. Tuotos on motteja ja tuotto euroja.

Tämä olisi nyt Metlan tuotostutkimuksen alaa enemmänkin. Tuossa tutkimuksessa oli ollut paljon kulotettuja uudistusaloja, joten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa nykyiseen metsänuudistamiseen. Kulotus ainoana maanmuokkauksena voi aiheuttaa istutuskuuselle juromista ja typen puutetta. Nykyään kuusikot yleensä istutetaan laajoille mättäille jolloin juromisvaihetta ei tule.

En siis tekisi noita otsikon johtopäätöksiä yhden tutkimuksen perusteella. Kaavakuvat ovat hyvät.

Porotalouden tuet kun laittaa googleen niin saa esille tietoa eläinkohtaisesta tuesta. Lisäksi maksetaan korvauksia petojen (maakotka, susi, karhu, ahma) toimesta ja liikennevahingoissa kuolleista eläimistä.

Metsätalouden ja metsien ekologian (lehtipuiden uudistuminen estyy) ja liikenteen kärsimät välilliset haitat huomioiden, voisi ajatella että tilanne on verrattavissa hirvitalouteen: poroja on liikaa verrattuna ekologisesti ja taloudellisesti kestävään tasoon. Parempi olisi tilanne, jossa poroja olisi vähemmän, mutta porojen vähentäminen korvattaisiin siitä elantonsa saaville. Kokonaistaloudellisesti se kannattaisi: liikenne- ja metsävahingot vähenisivät, samoin petokorvaukset.

Poro on matkailullisesti ja kulttuurisesti eli sosiaalisen kestävyyden kannalta erittäin tärkeä eläin Lapissa.

Kai se ensimmäinenkin havainto on bongaus, siis se joka laittaa toisille tiedon lintutiedotukseen tai mikä se nyt oli.

Eli bongaaja harrastaa jonkin asian havainnointia ja tavallaan kerää pisteitä niistä. Jos alat kerätä julkkishavaintoja tai poliitikkohavaintoja niin olet bongari. Yksi tämän bongauksen tunnettu alalaji on nimmarien kerääjä.

Leeville: kyllä se ensimmäinenkin havainto on bongaus, vaikka syntyy spontaanisti. Ei havainnon tarvitse tapahtua jollain retkellä, jolle on lähdetty erityisesti lintuja silmällä pitäen. Bongata voi vaikka omalta lintulaudalta, keittiön ikkunasta.

Puhutaan Suomi-pinnoista ja elämänpinnoista. Eli ensimmäinen havainto Suomessa tai elämän ensimmäinen havainto tietystä lajista.

Se kettusirkku on Pohjois-Amerikan itäisiä lajeja, jonka epäillään kulkeutuneen Sandy-myrskyn tai muun vastaavan mukana Eurooppaan. Suurharvinaisuus siis.

Turvemaan metsiköistä on aiemmin ajateltu että ne ovat lähes juurikääpävapaita, paitsi tämäkin käsitys on ilmeisesti muuttumassa tarkemman tutkimuksen myötä. Mutta taimikonhoitoa voi tehdä kesälläkin. Se kuusentaimen kanto on kai nopeasti kuivuvana kelvoton lisääntymisalusta sienelle.