Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
http://www.mtk.fi > Metsä > Metsäpolitiikka >
Täällä etelässä pärjätään kosteampien ja rehevämpien kohteiden mätästyksellä, ja kuivemmilla ja karummilla kohteilla äestyksellä (männyn konekylvö vaihtoehtona) tai kaivurilaikutuksella. Olisiko se palleauraus välttämätöntä säilyttää? Aurauksesta on haittaakin: ravinteita todennäköisesti huuhtoutuu enemmän voimaperäisen muokkauksen jälkeen (paljon kivennäismaata paljastettu), mustikan varvustot menetetään ja kulkeminen hankaloituu plus maisema on pitkään myllätyn oloinen.
Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta suurin vaikutus on sillä, tehdäänkö avohakkuu vai ei. Maanmuokkaus vaikuttaa seuraavaksi eniten. Jos ravinteita on paljon liikenteessä, eli puut kasvavat hyvin, tarkoittaa se todennäköisesti sitä että heti avohakkuun ja muokkauksen jälkeisinä vuosina on myös huuhtoutumista tapahtunut, kun kasvipeite ei vielä sido ravinteita (hakkuutähteet kyllä sitovat jonkin verran). Mutta loppusaldo riippuu monesta tekijästä; paitsi maanmuokkauksen intensiivisyydestä (kuinka paljon maata paljastuu), myös mm. maan kaltevuudesta.
Niin varmaan onkin, mutta Salolainen sanoi haastattelussa moneen kertaan että ”näin ei voi jatkua” ja että hän hakee yhteistä tahtotilaa, ei vastakkainasetteluja. Selväähän se on että laittomuuksista ja eläinrääkkäyksestä pitää päästä, samoin susialueilla asuvien ongelmista. Samoin on selvää etteivät ongelmat ratkea ilman haja-asutusalueiden asukkaiden myötävaikutusta.
Tapaus susi on klassinen luonnonvarojen kestävän käytön ongelma. Ekologisesti kestävä taso ei ole taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävä. Kaikki nuo ulottuvuudet pitää ratkaisussa kuitenkin huomioida. Ratkaisu on sellainen taso, johon kukaan ei oikein ole tyytyväinen. Vrt. kestävään hirvikannan tasoon.
Tuo Aukustin ehdottama tapa on juuri oikea. Metsänomistajien tulee ottaa heille kuuluva valta metsänhoitoyhdistyksissä, ja tehdä niistä mielensä mukaisia. Ei eturistiriitaa tarvitse välttämättä tulla, jos yhdistyksen päätavoitteena pidetään (huom. edelleen) tuottaa jäsenistölle kohtuuhintaisia palveluja.
Sitten se MTK jäsenyys. Se olisi varmaan kunkin yhdistyksen jäsenistön päätettävä (äänestettävä?), liittyykö vai ei. Järjestelmän kannatuksen vuoksi tämä olisi parempi marssijärjestys kuin automaattinen jäsenyys. Kannattaisi kuitenkin liittyä, ja ottaa valta sielläkin. Päätöksentekojärjestelmän on kuitenkin oltava sellainen että metsänomistajien tahto kuuluu koko edunvalvontaketjun läpi. Ja sitä paikallista, alueellista ja globaalia edunvalvontaa todella tarvitaan.
Tutkijoiden puheenvuorot metsälakiesitykseen on nyt katsottavissa videokoosteena:
http://www.metsatieteellinenseura.fi
Tahvosen esityksessä on erityisen kiinnostava kohta n. 2:30 alusta: kannattavuutta tulisi mitata nettotulojen nykyarvon maksimoinnilla eikä metsään sijoitetun pääoman tuoton maksimoinnilla. Jos joku osaisi selittää selkosuomella tämän?
Minä kaipaan enemmän sitä asennetta, että etsittäisiin ensin puuntuotannollisesti kestävä hirvikannan taso, ja metsästysharrastus sopeutuisi siihen.
Olen kirjelmöinyt asiasta Keski-Suomen riistaneuvostolle. Päätöksenteko siellä on sidosryhmien välistä neuvottelua. Jää nähtäväksi kenen sidosryhmien painoarvo on suurin.
Tuolla susiketjussa arveltiin että 3-4 hirveä on sidosryhmien haluama taso per 1000 ha. Ainoaksi puuntuotannon kannattavuudesta huolestuneen painostuskeinoksi näyttäisi siten jäävän oman alueen metsästysseuraan vaikuttaminen. Palautetta sinne jos on tuhoja, ja jos se ei tepsi, maanvuokrasopimukseen ehto hirvikannan tasosta.
Susi elokuva TV1 (menossa) ja sen jälkeen ”Kaikkien aikojen susijahti”.
Tuo Pinsiön vaarin lista on aika kattava. Ehkä voisi lisätä suojavarusteet metsästyskoirille ja laumanjohtajien kännykällä paikannuksen sekä automaattisen varoitusjärjestelmän (jossain päin maailmaa on jo käytösssä, en muista missä).
Susialueita voisi kokeiluluontoisesti perustaa isojen suojelualueiden yhteyteen, paikallisesti sopimalla.
Tuosta susialueajatuksesta pitäisi ehkä vinkata Salolaiselle eduskuntaan.
FSC vai PEFC?
Tuo tonttialueen hoito on varmaan ratkaistavissa niin, että kaavoittaa ensin tontit, jonka jälkeen metsäsertifointi ei enää koske aluetta.
Säännöksissä olisi tietysti hyvä olla poikkeus metsän terveyden kannalta välttämättömiin hakkuisiin. Sitä paitsi tuo hakkuurajoite joutuu ristiriitaan ötökkälain kanssa. Kun kuolleet puut on poistettu, ei auditoija näe enää muuta kuin liian ison hakkuualueen!
