Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kurjen ja muutamien muiden harrastama loukkupyynti on ihan pätevä keino selvittää kannattaako taimia istuttaa keväällä vai ei. Tosin taimet joutuu tilaamaan jo talvella, joten ennuste täytyy tehdä edellisen syksyn myyrätilanteen pohjalta. Kevätpyynnin perusteella voi miettiä syysistutuksia.
Varmaan pöllöillä yksinään tai edes lajiryhmänä ei ole suurta merkitystä myyrien kannalta. Mutta kaikkien pienpetojen yhteenlaskettu saalistus voi olla sitten toinen juttu. Varmuuden vuoksi ne voi jättää metsästämättä.
Pienpetojen metsästämättä jättämisellä ei ole myöskään haittaa metsäkanalinnuille, jos joku sellaista pelkää, koskapa lintukadon syyt ovat toisaalla:
http://www.luomus.fi/seurannat/talvilintulaskennat/artikkelit/100lajia/lajit.htm#12
No minä en ainakaan kuulu niihin ”nuorempiin”. Olin mukana PEFC kehittämisessä siinä alkumetreillä, ja se oli aivan metsähallinnon (MMM), teollisuuden ja yksityismetsätalouden oma hanke, joskin ympäristöjärjestöt olivat yhtenä (tyytymätömänä) sidosryhmänä mukana. FSC tuli kuvioihin paljon myöhemmin ja siinä ympäristöväki oli suuremmalla painolla mukana.
Hallintokulut kyllä kasvavat oleellisesti jos sertifiointi erkanee mhy jäsenyydestä.
Suomessa on käytössä kaksi järjestelmää PEFC ja FSC. Ne ovat markkinointiväline joilla ei ole mitään tekemistä vihreiden kanssa. PEFC järjestelmän sertifikaatin tiedonkeruussa ovat mukana metsäyritykset, metsäkeskus ja mhy. Uudessa mhy koalitiossa sertifiointi voisi olla palvelu jonka mhy voi myydä myös ei-jäsenille erillistä maksua vastaan.
Toinen vaihtoehto on FSC jonka kriteerit ovat hiukkasen tiukemmat ja hinta korkeampi yksittäiselle tilalle (?).
Järjestelmän uskottavuuden takana on riippumaton auditointi. Tosin ilmeisesti ei kovin tiukka kun mm. vain pieni osa hakkuista tarkastetaan pistokokein. Tapion tekemä hakkuiden ja luonnonhoidon laadun seuranta on paljon kattavampi ja sitä ehkä käytetäänkin sertifioinnin tiedonlähteenä. En ole enää ajan tasalla aihepiiristä mutta suurin piirtein näin.
Onko metsästyslaissa tai jossain muussa laissa estettä ampua sutta muovikuula-aseella jos sen haluaa säikäyttää? Omalla maalla siis. Jos silmiä kohti ampuu, on tietysti vahingoittumisen vaara. Tällä keinolla ne saisi varmaan aremmiksi.
Onko muovikuulista luonnossa jotain haittaa, esim. jos eläimet syövät niitä?
Uusimmassa Metsälehdessä Pukkala ym kirjoittavat että talousvertailu tulisi tehdä optimoidun jkn ja optimoidun avohakkuusysteemin välillä. Jos otetaan tulojen erilainen ajoittuminen huomioon, tasoittuu tilanne niin paljon, että menetelmien ero kussakin metsikössä menee vaikeaksi ennustaa. Päätöksenteko on vaikeaa.
Ehkä kannattaisi kerätä kokemuksia aluksi sellaisista metsiköistä, joihin JK näyttää luontaisesti hyvin sopivan, eli nuoret erirakenteiset metsiköt hyvillä pohjilla. Lisäksi erityiskohteet joissa poiminta on paras menetelmä. Ja vaikka sitä markkinoidaan kuusikoihin, metsään pitäisi nuoresta alkaen määrätietoisesti rakentaa sekametsärakenne, muuten uudistuminen ei onnistu. Tämä antaa myös pelivaraa myöhemmin, jos paljastuu, että kuusi onkin tyvilahon saastuttama.
Jos metsänomistajat pääsevät paremmin vaikuttamaan uudessa systeemissä paikallisvaaleissa valittujen valtuutettujen kautta, sekä mhy että MTK toiminta vastaa tulevaisuudessa koko metsänomistajakunnan tarpeita, puoluekannasta riippumatta. Tätä tarkoitin aiemmin kun kirjoitin, että mo-kunnalla kuuluu olla valta uudessa systeemissä, muuten se ei saa kannatusta.
Metsälakiehdotuksen vahingoittuneen puun poistoraja 10 m3 per ha on aika alhainen. Kuitenkaan se ei kokonaan estä lahopuun kartuttamista metsiin, jos määrätietoisesti paneutuu asiaan. Periaatteessa lahopuuta voisi antaa kertyä pieniä määriä joka vuosi, ja jättää metsälain ja luonnonsuojelulain erityiskohteet pääsääntöisesti hakkaamatta. Niitä voi myös ennallistaa itse kaulaamalla puita.
