Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos turvekerros on 2-4 m niin ei kivennöäismaata saada näkyviin edes muokkaamalla. Vaarana on routiminen; routiiko muokattu maa ehkä vähemmän kun se on kuivempaa ja päällä on maatuneempaa turvetta? Turpeesta ei saisi tehdä kovin korkeita mättäitä jotka kuivuvat kesällä liiaksi.
Taimet suojataan kai yleensä jo tarhalla tukkimiehentäitä vastaan, mutta kannattaa varmistaa että käsittely on tehty. Taimen alle laitetusta myrkystä ei liene hyötyä, vaan torjunta-aine pitäisi olla taimessa itsessään.
Niin että jos ei malta odottaa muokkausta, voipi istuttaa. Mutta keväällä, ei loppukesästä, silloin eivät taimet ehdi turpeeseen juurtua.
Toimiiko noin kuin jees esittää? Onko se paremminkin niin että hirvelle kelpaavat paremmin pienen taimikon valossa kasvaneet männyt ja lehtipuut kuin varttuneen taimikon alikasvokset? Siinähän se ongelma piileekin, että hirvi ruokailee väärissä paikoissa, noin metsänhoidollisesti ajatellen. Jos saisi jalostettua hirvelle pahalta maistuvan männyn ja koivun, ongelma poistuisi.
Kunnostusojituskelpoisuus kertoo nimen omaan uusinvestoinnin olevan taloudellisesti kannattamaton. Rajaus menee lämpösumman ja suotyypin (ravinteisuus) mukaan. Kelvottomiin ei saa kemeratukia.
Ennallistaminen kevyin menetelmin auttaa suota palautumaan nopeammin kohti luonnontilaa ja tuottamaan hyötyjä joita soista saadaan, esimerkiksi marjat ja riekot. Useimmiten paras strategia on odottaa ennallistumista (ei tule kaivuun aiheuttamia uusia vesistöpäästöjä). Suuri osa näistä kohteista voisi olla otettavissa turvetuotantoon.
Puuntakunen ei itse metsästä. Metsästääkö joku muu siinä runsasmetsoisella alueella kanalintuja tai pienpetoja?
Kyllä metsästykselläkin jokin vaikutus kantoihin on, nimen omaan suhteessa kannan tasoon. Petojen suorittaman saalistuksen kanssa ne ovat sopeutuneet elämään. Toisaalta metsätalous on suosinut myyriä mikä on muuttanut peto/saalis tasapainoa, jota ihminen sitten koettaa korjata.
Kuusmottisella on samat ajatukset kuin minulla. Mustikanvarvuston elinvoimaisuus hyönteisineen ja marjoineen on tutkimuksissakin osoitettu tärkeäksi poikasille.
Ilmeisesti maanmuokkaus hidastaa varvuston paluuta. Siinäkin mielessä mätästys on parannus entiseen, jos se paljastaa vähemmän maata kuin äestys. Harvennuksista lienee hyötyä mustikalle koska se tarvitsee valoa, mutta tiheikköjäkin kannattaa jättää suojapaikoiksi, esim. kivikot ja kosteat painaumat, metsälakikohteet ja säästöpuuryhmät. Kunnostusojituskelvottomat suot jätetään ennallistumaan tai korkeintaan autetaan tukkimalla valtaojien purkukohtia.
Jos riistapainotus tuodaan selkeästi esiin mh suosituksissa yhtenä vaihtoehtona, on neuvonnalla helpompi tehtävä jalkauttaa ohjeet käytäntöön.
JK ideana kai olisi että uudistamiseen painottuvassa vaiheessa pidetään harva tiheys ja kasvatusvaiheessa tiheämpi, juuri puun laadun varmistamiseksi. Jos puu kasvaa hitaasti tulee ohuita oksia, jos nopeasti, tulee paksuja.
Jos joku löytää linkin M.Kärkkäisen JK kritiikkiin, voisi laittaa tänne. Oliko kyseessä siis jokin Metsäradio tässä hiljakkoin?
Kun näyttää kovasti siltä että pienpetojen metsästyskampanja ei ole onnistunut elvyttämään metsäkanoja eikä myöskään metsästysrajoitukset, vahvin ehdokas kantojen heikkouden syyksi on elinympäristöjen heikkeneminen. Suurin syyllinen olisi näin ollen metsätalous. Nyt on käynnissä erilaisia hankkeita riistan huomioimiseksi metsätaloudessa, ja asia toivottavasti on mukana painokkaasti myös metsänhoitosuositusten uudistamistyössä.
Minullakin kuusen taimikkoon luontaisesti täydentyneet männyt järjestään syöty. Ei ole lehtipuusta vielä ehtinyt kärsiä kun vasta 2008 istutettu eli siis 5 kasvukautta ollut. Itku piäsis jos kyseessä olisi männyn istutusala.
Noita ampumatorneja meilläkin on, yksityistien varressa, siitähän se on kaato kiva kipata kärryyn. Noita ampumalinjoja ei ole kukaan kysellyt, mutta siinähän niitä syntyy kun seuraavan kerran harvennetaan metsä.
Aukustille kysymys: kun olet rauhoittanut ketun, oletko huomannut mitään vaikutusta myyrätuhoihin ja/tai kanalintuihin?
Toinen mahdollisuus on että supikanta ei lisäänny metsästyksen vuoksi vaan siitä huolimatta, eli sopeutuu luontoomme erittäin hyvin, jopa paremmin kuin kotoperäinen mäyrä. Ketun metsästys ja avohakkuumetsätalous voivat suosia supia. Itse suosisin mieluummin kotoperäisiä petoja. Jospa supista saisi luomuturkiksia, joissa turkiksen laatu ei olisi ihan niin tarkkaa kuin tarhakasvatetuissa yksilöissä. Ekologisuus voisi olla myyntivaltti.
