Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tutkimusten mukaan kaksi pienten puiden raivausta ei ole juurikaan kalliimpi kuin yksi isojen puiden raivaus. Pieniä eli selvästi mäntyä lyhyempiä koivuja voi ja kannattaa jättää männyntaimikon aukkopaikkoihin jos niitä on.
Kankaan väitöskirjan otsikko: Metsikön uudistamisketjun valinta – monitavoitteiseen hyötyteoriaan perustuva päätösanalyysimalli. Ei suoraan liity metsästykseen mutta mutkan kautta kyllä: onhan metsän eri käyttömuotojen optimointi päätösanalyysiä sekin.
Perustelen ravintoketjujen luonnonmukaisuuden tarvetta sillä että petojen suorittama metsästys on valikoivaa ja saaliseläimen kantaa parantavaa, ja metsästäjien suorittama metsästys pääosin valikoimatonta.
Monimuotoinen luonto ei sinällään välttämättä suojaa esim. metsätuhoilta, kuten nähdään vertaamalla Suomen metsätuhojen määrää vaikkapa Kanadan tai Venäjän tilanteeseen, joissa metsäpalot ja hyönteistuhot ovat laajat. Esimerkiksi kaarnakuoriaistuhojen leviämisen rajoittamisessa olisi kuitenkin hyötyä elinvoimaisuudesta, eli ei perusteta puhtaita kuusikoita eikä liian kuiville paikoille. Jos perustetaan sekametsiä, ei yhteen puulajiin keskittyvä tuholainen hävitä koko metsikköä. Korjatun puutavaran, kaatuneiden puiden keskittymien ja havaittujen tuhopesäkkeiden poistamisella on akuutissa tautitilanteessa myös ratkaiseva merkitys.
Entinen pelto tarvitsee lähes aina terveyslannoituksen (boorilannoite) kasvaakseen puuta kunnolla, vaikka näkyviä puutosoireita ei olisi. Jos turvekerros on ohut, voi kyseessä olla alun perin korpi, eli sopii hyvin kuusellekin, ellei halla vaivaa alkuvaiheessa. Taimivaiheen jälkeen halla ei kai enää haittaakaan.
Asiaahan siinä uutiskirjeessä oli. Varhaisperkaus kannattaa aina tehdä. Mäntyä ei saa jättää lehtipuun varjostamaksi.
Taimikonharvennuksessa jos myöhästytään, sitten voi olla järkevää tehdäkin seuraava harvennus energiaharvennuksena hieman järeämpään puustoon. Rehevällä kasvupaikalla voidaan päätyä vielä kahden taimikonhoidon jälkeenkin energiaharvennukseen tai yhdistettyyn ainespuun ja energian korjuuseen.
Puulajikysymykseen ei tuossa otettu kantaa vaan tutkimuksen painopiste oli toisaalla.
Metsä eemeli on varmaan oikeassa, vaikeaa on päästä tasaiseen hirvikantaan, kun ilmeisesti sekä suurpedot että talvilaitumet sotkevat kuviota. Ainakin talvilaitumista pitäisi päästä pois, eli heti kun jossain todetaan hirvien mielistyneen johonkin alueeseen, pitäisi sinne keskittää lupia.
Metsästäjien mainostama alentunut kanta taitaa sekin olla myytti. Jos katsoo RKTL riistakolmioista laskettua lumijälkitilastoa vuosilta 1990-2010, tulee johtopäätökseen, että ainoastaan Etelä-Hämeessä on päästy laskevan hirvikannan uralle, muilla riistakeskusalueilla kanta on joko samaa tasoa tai hieman korkeampi kuin 1990-luvun alussa. Välillä on toki käyty huippulukemissa, mutta jos mennään vielä kauemmas menneisyyteen, todellista laskua ei olekaan nähtävissä. Ei siis ihme että tuhoja edelleen tapahtuu.
Muu riistatalous tuo varmaan hyvinvointia, hirvitalous menee negatiiviseksi. VMI tutkijat ovat tuoneet ongelman esille, mutta eivät ole asiassa päättävässä asemassa. Hirvimäärä on poliittinen päätös. Jopa aluepoliittinen? Metsästäjillä on enemmän valtaa kuin metsänomistajilla. Mutta korjaisiko jo alennettu hirvikanta tilannetta tuhojen suhteen, jos se saataisiin vielä tasaisemmaksi?
