Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Turvemailla on myös reheviä kohteita. Kun metsän kasvua estävä liika vesi poistetaan, voi puuntuotos olla toisinaan hyväkin.
Monimuotoisuudesta vielä: siis hakkuut muuttavat puulajisuhteita ja metsästys muuttaa peto-saalissuhteita.
Puuntakunen voi olla tällä kertaa sikäli oikeilla jäljillä, että normaali metsätalousmaalla kyllä pitäisi riistankin tulla toimeen. Jotkut nykymetsänhoidon menetelmät ovat haitallisia (ojitus, maamuokkaus) jotkut hyödyllisiä (harvennukset) joten kokonaiskuvan muodostaminen on monimutkainen tehtävä.
Peto-saalissuhteet ovat myös monimutkaisia. Siksi pienikin muutos lajien runsaussuhteissa voi vaikuttaa arvaamattomalla tavalla. Esimerkiksi metsästäjäpiirien hellimä teesi pienpetojen haitallisuudesta metsäkanalinnuille myyräkatovuosina ei näytä ainakaan tänä vuonna pitävän paikkaansa.
Mustikan peitteisyyden on raportoitu vähentyneen. Yksi mahdollinen syy on maanmuokkaus. Eri-ikäiskasvatus, jossa muokataan paljon vähemmän, voi olla tässä mielessä hieman parempi. Vielä jos se johtaa sekametsien lisääntymiseen (mä/ku/ko sekoitus), aina parempi myös linnuille kuin puhdas kuusikko.
Ymmärrän eliöyhteisön monimuotoisuuden samoin olipa eliö sitten kasvi tai eläin. Metsästys on samanlaista sadonkorjuuta kuin puiden hakkuut. Saaliseläinten valinta ei ole niin helppoa kuin puiden valinta. Petoeläin suorittaa sen taitavammin. Siksi uskon että on lyhytnäköistä ja haitallista poistaa petoja ekosysteemistä, eli säädellä niiden kantaa liian rajusti. Ihmisen toive, että näin hänelle jäisi enemmän saalista, ei ehkä toteudukaan, vaan systeemin toimintakyky heikkenee. Ehkä sama pätee siellä kasvipuolella; monokulttuurit ovat haitallisia.
En kuusmottinen miettinyt susien karkotusasiaa vielä noin pitkälle. Jos sudet saisi jotenkin säikäytettyä niiden isojen koirien avulla? Onhan olemassa taistelurotuja, jotka käskettäessä hyökkäävät ja tulevat kutsuttaessa takaisin. Tai jos pelkkä vierailu alueella saisi sudet vaihtamaan maisemaa. Siis pois pihoista, ei toiseen pihaan. Tavoitteena olisi lisääntynyt ihmisarkuus.
Kuinka moni muuten muistaa että koira ja susi ovat oikeastaan sama laji? Koira on suden kesy muoto, Canis lupus familiaris.
Minunkin alle neljän kilon hippiäiseni maksoi tuon verran. Susivahingot koirille eivät siis ole halpoja, ei rahallisesti eikä henkisesti.
Justiinsa luin MMM sivuilta että metsien riittävä monimuotoisuus pyritään KMO2015 ohjelmassa turvaamaan suojelualueiden ja tärkeiden elinympäristöjen yhdistelmällä, metsäsertifioinnin ja Metso-ohjelman tukiessa tavoitetta.
Puupellosta puuttuu ainakin luonnonmetsään verrattuna puulajikirjoa, lahopuuta ja palanutta puuta. Lisäksi metsästys kaventaa eliöyhteisön monimuotoisuutta.
Hesari kirjoittaa tänään 13.8. juttua ihmistä pelkääämättömistä susista ja arvellaan että ilmiö liittyy riistan vähyyteen. Ei välttämättä liity, elleivät sudet ole selvästi nälkiintyneitä. Karkotuskeinona voisi kokeilla luomumenetelmää SRVA ryhmissä voisi olla mukana suurten karjansuojelijarotujen edustajia, esimerkiksi Irlannin susikoira tai kaukasian paimenkoira. Näitä voitaisiin kutsua paikalle jos sudet eivät ole ihmisarkoja.
Saisiko taas linkkiä juttuun, kun MT:n sivuilla oleva hakukone ei näitä löydä!
Erikoistutkija Smolander tietää hyvin, pitkäaikaisen uudistamisen ja taimikonhoidon tutkimustaustansa ansiosta (kuten suurin osa palstan aktiivilukijoistakin), että taimikoiden laatua alentavat meillä sekä heikot uudistamistulokset, heikko taimikonhoidoista huolehtiminen että erilaiset tuhonaiheuttajat. Tämä kehitys on luettavissa VMI tuloksistakin. Suonenjoella (alun perin metsänviljelyn koeasema) ja muilla taimitarhoilla metsänviljelyn karu tilanne on tietysti konkreettisena nähtävissä kun – kärjistäen – ainoastaan kuusen taimet käyvät kaupaksi.
Metsälakien väljentyessä on mielenkiintoista seurata, miten tilanne kehittyy. Yhden mahdollisuuden paranemiseen antaa metsävaratietojen laajempi jakelu metsäyrittäjille: markkinoikaa metsänomistajille aktiivisesti hyvää metsänuudistamista ja taimikonhoitoa!
Lisäksi olisi hyvä saada havaintoja siitä, käykö lehtipuu männyn tiheyttä lisääväksi puuksi keskimääräisen rehevillä kasvupaikoilla. Karuilla kasvupaikoilla riittävä tiheys männylle saadaan varmimmin uudistamalla kylvöllä. Rehevillä kasvupaikoilla mäntyä on vaikea saada huippulaatuiseksi.
Itse juuri tuossa silmäilin äitini metsässä ensiharvennettua männikköä, joka näytti olevan hieman liian rehevä paikka männyn kasvatukseen. Kuusella ja koivulla en havainnut laatuongelmia, joten seuraava harvennus olisi kuusta ja koivua säästävä ja männyn osalta puhdas laatuharvennus, eli kaikki paksuoksaiset puut pois riippumatta rinnankorkeusläpimitasta. Yleensähän ne huonolaatuisimmat ovat myös paksuimmat.
Hyvä aloitus.
Kiitos Gla linkistä. Juuri noin minäkin ajattelen, että koko ekosysteemi, siis sekä kasvillisuus että eläimistö, tulee olla monimuotoinen.
Miksi Gla ajattelet että suuri kuviokoko on olennaista tässä? Eikö metsälön tasolla riittäisi talousmetsäkuvioiden vastapainoksi tietty määrä pieniä luonnonhoitokuvioita? Niille eliöille jotka tarvitsevat suuria kuvioita, on olemassa suojelualueet.
Luulen (pitäisi varmistaa blogin kirjoittajalta) että jos suojelualueverkosto on kohtuullisen kattava läpi koko Suomen, niin lajien selviytymiseksi riittää niitä tukeva talousmetsien luonnonhoito erityiskohteineen. Nykyisen metsänhoidon ongelma on se että talousmetsien laatu ei riitä riittävään monimuotoisuuteen.
Kkrjanpainaja ei pysty lisääntymään enää kuollessa saati lahopuussa, vaan toukat ruokailevat heikentyneen elävän pystypuun tai tuoreen vasta kaadetun pinopuun kuoren alla.
Näin ollen lahopuun lisääminen lisää luultavasti enemmän kaarnakuoriaisten vihollisia. Ainakin jos lisääminen tehdään hallitusti, eikä kerralla satoja motteja rysäyttäen. Siksi ympäristöjärjestöjen kritiikki metsätuholakia kohtaan lahopuun poistoasiassa ampuu hieman harhaan: jos joka myrskyn jälkeen jättää kaatuneita puita sallitun määrän per ha, puuta rupeaa vuosien myötä kertymään yllättävän suuria määriä sinne laki- ja erityiskohteisiin. Tätä kehitystä kannattaa metsänomistajan suosia.
