Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Eipäs yleistetä siellä. Ei kaikki siantuntijat ole röllejä.
Ei oikein ole ehtinyt osallistua täällä kun on keskustelut kesken Hesarissa kestoystävämme TA:n kanssa aika lailla lähes samasta aiheesta mutta enemmän siitä kulmasta pitääkö lajeja suojella ilmaiseksi.
Kansan perinteeseen kuuluu myös saaliin kunnioittaminen. Jos ensin muunnetaan kanta mahdollisimman tuottavaksi kyllä se saalis tulee myös käyttää hyödyksi. Jos jollain on liikaa lihaa, sen voi myydä tai lahjoittaa enemmän tarvitseville. Jos aletaan haaskata (tähän kohtaan sopiva termi muuten: saalis haaskaksi) riistaa, sitten toiminta joutaakin muuttua kansanperinteeksi eli lopettaa.
Rauta muistaakseni mainittiin yhtenä veden laatuun vaikuttavana tekijänä lukemissani raakkuraporteissa – pitääpä palata niihin vielä uudestaan…
Google mapsista näkyy, ja paikalliset hyvin tietävät, että Pihtiputaan – Viitasaaren seudulla on selvästi runsaammin turvemaita kuin esimerkiksi idempänä Rautalammin reitin varrella. Keitele näkyy vesi.fi-palvelussa vihreänä eli veden laatu on hyvä.
Kts. Metsätalouden vesistövaikutukset -ketju: laskeutusallas ei ole tehokas menetelmä. Pitää olla riittävän laaja pintavalutuskenttä, suo tai kosteikko. Näissä kasvillisuus pidättää kiintoaineet ja ravinteet. Mutta ne eivät pidätä humuksen veteen liuenneita pienpartikkeleita, jotka tekevät ruskean värin, voivat jopa lisätä niitä. Tummeneminen on osittain luonnollinen kehitys jolle ei kai voida mitään. Uskoisin, että on kertaluokkaa suurempaa jos valuma-alueella on soita kuin jos on vain kivennäismaita.
Muistaakseni tämä on jo luvattu korjata, eli tiedot annetaan nimenomaan metsäasiantuntijoiden mutta ei vielä metsänomistajien käyttöön. Kunhan tiedot siirtyvät aikanaan järjestelmiin.
Tiedon pimittäminen omistajilta ei ole kestävä ratkaisu. Metsänomistajan tulisi voida olla rauhallisin mielin: ei pakkosuojelun uhkaa, vaan mahdollisuus tienata lajien suojelulla puun myynnin sijaan.
Soita on erilaisia. Pahimpia päästelijöitä ovat rehevät suotyypit joissa on paljon vesipintaa. Karu rahkasammalen peittämä suo voi olla hiilen nielu vaikka metaani huomioitaisiin. Kts. Paavo Ojasen laskelma aiheesta luonnontilaisten soiden ilmastopäästöt. Eli ennallistamisen lopputulos riippuu suotyypistä ja alueestakin. Tärkeintä on muistaa että päästöt eivät suolta lopu vaikka ennallistetaan.
Ennallistamisen vaikutus riippuu ennallistamisen lopputuloksesta: jos ei tule vetistä suota, ei välttämättä päästöt nouse. Niiden pitäisi tietysti alentua, jotta tulisi monimuotoisuushyödyn lisäksi ilmastohyötyä.
Kun puhutaan ’vanhoista’ metsistä tulisi määritellä mitä tarkoitetaan: päätehakkuukelpoisia talousmetsiä vai oikeasti vanhoja, jo luonnontilaisen kaltaisia alueita.
Kyllä olen RR tietoinen. Jos luet metsänhoidon suosituksia niin näet että niissäkin asia on ymmärretty ja huomioitu. Esimerkiksi: ohjeet ovat erilaiset Etelä- ja Pohjois-Suomeen ja eri kasvupaikoille, ja kunnostusojituksella on nollaraja. Jatkuva kasvatus on sallittua. Kuten lienee aiemmin jo keskusteltu.
Metsänhoidon ja -omistamisen järkevyyttä uhkaavat nyt ihan toiset jutut kuin metsänkasvatusketjun valinta. Sääntely alan ulkopuolelta näyttää olevan lisääntymässä koko ajan. Hesarissa ollaan sitä mieltä nyt raakkutuhon jälkeen, että sääntelyn tulisi olla vielä paljon tiukempaa, eikä ainakaan uhanalaisten lajien sijainteja uskalla maanomistajille kertoa. Lisäksi on riippana kohtalaisen ankara veroaste, kun ynnää kaikki metsään kiertoajan yli kohdistuvat verot yhteen.
