Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
No tuottaa, jos hankintalisä on minkään suuruinen, ainakaan aiemmin tukkien hankinta ei lyönyt leiville. Nykyään kuitupuun ja energian hankinta varmaan ok tienesti.
No paljonko se ero on Perko? Juuri tästä keskusteltiin jo Ekometsätalouden kaapelikäräjillä 1990-luvun lopulla. Ehdotin tuolloin että se ero johtuu siitä että teollisuus arvostaa pystyvarastoa ja omaa logistiikkaa enemmän kuin hankinnan tuottamaa tienvarsivarastoa. Kysymys on edelleen ajankohtainen.
Tarkoitin Perko Metsälehden seminaaria / webinaaria joka on tiistaina 11.2. aamupäivällä. Jos ilmoittaudut ja rekisteröidyt voit katsella striimiä netistä. Metsälehden etusivun mainoksesta pääsee ilmoittaumaan etäosallistujaksi.
Korjuulla tienaaminen koskee vain hankintakauppaa, ja ne jotka sitä tekevät, osaavat varmaan asiansa ilman seminaariakin.
Yläharvennukseen tarvittaisiin Tapiolta jotain sapluunaa ellei ole ohjeissa jo olemassa? Millainen metsikkö on jäätävä jäljelle, jotta yläharvennus on parempi kuin alaharvennus ja onko jäävän puuston määrä näissä erilainen? Osviitta täytyy olla yksinkertainen sapluuna, tyyliin luston paksuus, pohjapinta-ala ja latvuksen pituus eri puulajeilla. Ei metsänomistajilta voida edellyttää sen monimutkaisempia.
Voihan sitä laskea mutta vaikuttaisi mututuntumalla siltä että yläharvennus kannattaa aina tehdä, jos poistuma on riittävä. Edellyttäen että määrä, kasvu ja laatu jäävässäkin puustossa on hyvä. Jos yläharvennuksen jälkeen jäävä puusto on huonoa, sitten alaharvennus. Jos epäröit, tee alaharvennus.
Eksyin edelliseen juttuun kun etsin tietoa kunnostusojituskelvottomien ennallistettavien (tai ennallistuvien) soiden määristä. Risto Sulkavalla on aika iso luku, yli 1 milj. hehtaaria.
AJ kommentti:
Metaanin päästö suolla kasvaa kun suo vetetään laittamalla ojat tukkoon, koska metaanin tuotto ei tarvitse happea. Metaaniahan tulee järvien pohjastakin, välillä oikein kuplimalla, jos siellä on hajoavaa ainesta.
Ennallistaminen voi lisätä vesistö- ja ilmastopäästöjä lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä aikavälillä vähentää niitä, koska pitkän ajan kuluessa kertynyt turve jää suohon varastoon. Ennallistamisen nopein hyöty koituu monimuotoisuudelle; esimerkiksi riekko on hyötynyt Metsähallituksen ennallistamishankkeista.
Metsätalouden kannalta kunnostusojituskelvottomia alueita (ennallistumaan jätettäviä tai aktiivisesti ennallistettavia) voisi olla suuruusluokkaa 0,5 – 1 milj. hehtaaria.
Lähteitä. Suoseuran artikkeli: Soiden käyttö Suomessa. Luken blogi: Soiden ennallistamisen vesistöhyötyjä maltettava odottaa. Suomen Luontopaneelin raportti. Ennallistamistyöryhmän raportti myöhemmin tänä vuonna.
”Kaiken kaikkiaan metsätalouteen on ojitettu noin 5,5 miljoonaa hehtaaria suota (Päivänen 2007). Nykyään 4,7 miljoonaa hehtaaria lasketaan metsäojitetuksi suoksi (taulukko 1; VMI12 / Antti Ihalainen, Sallinen ym. 2019). Metsäojitettuja soita on otettu muuhun käyttöön, kuten turpeennostoon ja pelloiksi, mutta suurin osa pinta-alan pienenemisestä johtuu alun perin ohutturpeisten soiden siirtymisestä turpeen hajoamisen myötä ojitetuiksi kankaiksi, joita on 1,3 miljoonaa hehtaaria (VMI12 / Antti Ihalainen). Ojitetuista kankaista lähes 700 000 hehtaaria on ollut alun perin ohutturpeisia soita, lähinnä korpia. Tämä voidaan päätellä eri kivennäis- ja turvemaaluokkien pinta-aloissa peräkkäisten inventointien välillä tapahtuneista muutoksista (Tomppo 2000, Korhonen ym. 2020). Metsäojitetuiksi soiksi laskettavaan pinta-alaan kuuluu metsätalouteen ojitettujen soiden lisäksi 231 000 hehtaaria metsittyneitä, muihin tarkoituksiin ojitettuja soita (Korhonen ym. 2017). Ne ovat valtaosaltaan metsitettyjä tai itsestään metsittyneitä peltoja.”
http://www.suoseura.fi/ojitettujen-soiden-kestava-kaytto/soiden-kaytto-suomessa/
1,3 milj. ha ojitetuista korvista on siis siirtynyt ojitetuiksi kankaiksi. Nämä kuuluvat kai kankaiden luokkaan päästöjen laskennassa?
Diandralle 😍. Entäs UMK-äänestyksen aikana tullut konkarinaisten esitys: tän olisi voinut lähettää Sveitsiin. Osallistujista 4/6 suomenkielisiä kappaleita.
Jovain voi olla tuossa totuuden jäljillä: jaksollisen 50 vuoden kierto tuottaa saman verran euroja kuin jatkuvan 100 vuoden kierto. Mutta mikä vaihtoehto tuottaa isoimmat kannattavuusprosentit? Kustannukseton hoito kyllä, mutta sellaiseen on vaikeaa päästä. Vähintään raivausta joutuu tekemään ja tiemaksut maksamaan.
Joidenkin mielestä nettotulojen nykyarvolaskenta ei sovi uudistamisinvestoinnin päätöksentekoon. Ehkä jokin parempi mittari voisi löytyä – vaikka Metsät ja raha -seminaarista? Sellainen voisi olla esim. vuotuinen sijoitetun pääoman tuotto koko tilan osalta. Metsävaratieto tuottaa tarvittavat tiedot eli puustopääoman ja kasvun arviot.
