Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsäpäivät -24 esityksiä MTK-lavalta (suuri metsäkeskustelu Areenassa):
http://www.mtk.fi/-/metsapaivat24
Vaikuttamiskoulutusta jäsenille (ilmoittautumisaika loppuu huomenna):
käpysonnin linkki edellä ei itselläni toiminut, ehkä tämä paremmin…
Saveaminen tai kivennäismaan pintaan kaivaminen ja levittäminen vähentää ilmeisesti viljellyn pellon turpeen hajoamista ja khk-päästöjä. Päästöjen taso tulee vielä varmentaa mittauksin, mutta vaikuttaa lupaavalta menetelmältä, koska tässä vaihtoehdossa turvepellot säilyvät viljelyssä. Hallituksen kannattaisi tukea tätä, koska päästöjen vähennyspotentiaali on iso. Olisi kenties liian kallis toimenpide metsäojitetulla turvemaalla avohakkuun jälkeen tehtäväksi?
http://www.koneviesti.fi/maatalous/b168e9de-d6aa-4448-bfa3-d6a95edcf5e9
Mikko kyselee Metsäuutisissa keinoja pienentää uudistamiskustannuksia eli: missä olosuhteissa luonnontaimia syntyy järkevä määrä järkevässä aikaikkunassa. Jotain yleisperiaatteita tiedetään, kuten että pitää olla siementäviä puita ja että maanmuokkaus parantaa onnistumista huomattavasti. Mutta että ennustettaisiin syntyykö juuri tähän metsäkuvioon, on lähes yhtä vaikeaa sanoa kuin että syntyykö juuri tähän metsätuho.
Tekoäly osaisi ehkä vastata, jos sille syötetään riittävä määrä tapauksia eli tuoreita avohakkuita, joista on mitattu viljeltyjen lisäksi luonnontaimet luotettavalla menetelmällä (esim. VMI:n ja Metsäkeskuksen aineistot). Riittävän pitkään koulutettu tekoäly selviäisi aikanaan sitten myös ennustamisesta kohtuu hyvin.
Uudistamis- ja raivauskulujen nousu parantaa jatkuvan kasvatuksen kilpailuasemaa hiukan, mutta siellä on luonnontaimien synty vielä suurempi kysymysmerkki kuin avohakkuilla.
Eli se valitus tiheydestä koskee vain puusepälle menevää pienen pientä osaa puusumasta? Kiitos tästä: nyt voin korjata Hesarin lukijoillekin tämän väärän käsityksen. Olen tähän saakka kirjoittanut, että kyllä tiheää puuta löytyy tarvitseville – ainakin pohjoisesta ja karuilta kasvupaikoilta.
Puut saadaan kyllä mitattua, tavalla tai toisella. Tärkeämpi pointti on että jos puusta maksettaisiin käyttöarvon mukaan sekä puuntuottajalle että puutavaraliikkeelle, hintahaitari kasvaisi. Jos hyvän ja huonon hintaero olisi riittävän suuri, laatutavaran kasvatuksen kannattavuus paranisi; metsää kannattaisi kasvattaa hitaasti ja pitempään. Nyt myydään kaikki tavara samalla hinnalla sekaisin, paitsi jos ostaja erikseen tilaa laatuluokiteltua tavaraa.
Joo ilman muuta reklamaatio kirjallisena ennen 2 viikon määräajan kulumista, niin sitten saa rauhassa selvitellä menikö jokin vikaan vai ei. Mhy tai Metsäkeskus voi auttaa asiantuntijana, vaikka ei olisi sovittu juuri tämän leimikon valvonnasta.
200 kuution ero mitassa ja maksussa kuulostaa siltä, että jokin osa leimikosta voi puuttua maksatuksesta kokonaan. Se kannattaa pyytää tarkistamaan; voi olla inhimillinen virhe eikä tahallista. Itselleni tuli kerran jälkitili tarkistusajon perusteella, kun yhtiössä katsoivat vastaavatko mittatukset ja maksut toisiaan.
Hakkuusopimuksessa lukee (siis kauppakirjassa) mitä leimikosta oli tarkoitus hakata ja kuinka paljon arvioitiiin tulevan tukkia. Ellei tämä määrä edes suunnilleen täyty, ostajalla on esittää syyt miksi tukin laatuvaatimukset eivät täyttyneet kuin vähäiseltä osin. Metsäkonekuski osaa ne selittää parhaiten. Jos kyseessä oli energiapuukauppa, tukkia ei ole ollut ehkä tarkoituskaan erotella kuidusta ja energiasta. Ei ole taloudellista mieltä erotella, jos tukkia kertyy vain vähän.
Korjuujäljen tulee olla siistiä. Ohuet rangat ja oksat kyllä maatuvat muutamassa vuodessa ravinteiksi kasvavalle metsälle. Niitä voi kerätä polttopuiksi. Tämä on nopeasti ohimenevä ongelma. Jäävän puulajin valinnassa tulisi noudattaa hakkuusopimuksessa sovittua, joten se on tärkeä paperi, johon kannattaa kirjata omat vaatimukset. Hakkuualalle jätetään kuitenkin nykyohjeiden mukaan myös säästöpuita, ja nämä ovat usein nimenomaan lehtipuita. Haapoja ja raitoja pyritään aina säästämään (paitsi ei haapoja männyntaimikkoon levittämään versoruostetta).
Hakkuun onnistumisen kannalta on tärkeintä, että myyjä tietää mitä on myymässä ja millaisen lopputuloksen haluaa. Jos ei näitä itse tiedä, pitää kysyä metsäasiantuntijalta apua. Hakkuusopimusta ja metsää näkemättä ei voi sanoa menikö tässä tapauksessa homma hyvin ja sovitusti vai ei.
[runkohinta] ohjaa huonoon metsänhoitoon kun maksuperuste on vain kuutio eikä laadulla ole tekemistä
Ei välttämättä ohjaisi, vaan on vain kaupan tekninen toteutus. Runkohinnoittelussakin yksikköhinta olisi korkeampi hyvälaatuiselle tukkimetsikölle. Myyjän kannalta selkeä vaihtoehto kun ei tarvitse miettiä katkontaa ja sen eroja ostajaehdokkaiden välillä. Toinen selkeä vaihtoehto olisi rungonosahinnoittelu, jossa käyttämättä jäävästäkin tukkiosasta tulisi aina maksu myyjälle. Se alentaisi hintaa tilanteessa jossa ostajan mitat sopivat huonosti leimikkoon, mutta en tiedä alentaisiko hintoja yleensä. Luulisi että kysyntä ja tarjonta ovat suurimmat määrääjät hinnoissa.
Nykyisin käytössä olevilla malleilla varmaan pärjätään metsäpäässä, mutta puutavaran kaupassa on jotain pahasti pielessä, jos pitää paikkansa se joidenkin raportoima havainto, että kuluttaja ja varsinkaan puualan ammattilainen ei löydä kaupasta laadukasta sahatavaraa. Ainakin laatu vaihtelee paljon, esimerkiksi samanhintainen lauta voi olla vierekkäisissä nipuissa toisessa tiheäsyistä suoraa ja toisesssa paksulustoista ja kieroa.
Lujuuslajiteltu ja luokiteltu rakennesahatavara on erikseen. Tarkoitan tässä esimerkiksi ulkoverhouslautaa tai lattialautaa, joissa muodossa pysyminen ja ulkona myös säänkestävyys ovat tärkeitä asioita. Tukkien laatuhinnoittelusta on puhuttu paljon, mutta ehkä pitäisi puhua myös sahatavaran laadusta? Ei näemmä pidä paikkaansa sekään, että paras laatu menisi aina vientiin.
