Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Missä on asiat paremmin Kehvelin mielestä?
Jos haapoja uhkaa tulla liikaa tai liian suuria, ongelmaa voi taklata kaulaamalla niitä. Suuria haapoja kannattaa keskittää peitteisinä hoidettaviin tai hoitamatta jätettäviin maastonkohtiin, ei ainakaan männyntaimikoihin.
Jos maltillinen 3-4 prosentin tuotto riittää, voi ihan hyvin seurata Tapion metsänhoidon suosituksia. Ei välttämättä tarvitse simuloida eikä laskeskella.
Dilemma: jos alepan kuljetusrobotti kököttää keskikorokkeella ja lähestyn autolla suojatietä, tuleeko minun antaa tietä robotille? Odottelin siinä jonkun sekunnin, mutta kun se ei jatkanut matkaa, ylitin suojatien. Olenko korvausvelvollinen jos ajan kolarin robotin kanssa? Onko ne ohjelmoitu odottamaan tietyn ajan keskikorokkeella ja voivat siis lähteä yhtäkkiä liikkeelle?
En osaa esittää asiaa analyyttisesti, vaan pelkästään ajatuksen tasolla. Kannattavuusajattelua kannattaisi lisätä metsätalouden suunnittelussa. Tähän tarvittaisiin apukeinoja, kuten se ennuste, syntyykö luontaisia taimia vai viljelläänkö tässä kohteessa. Suunnittelutehtävään voidaan asettaa rajoitteita yksittäiselle kuviolle tai metsätilalle, esimerkiksi suojakaistaan voidaan tehdä poiminta mutta ei avohakkuuta. Koko metsätilalle voidaan asettaa prosentuaalinen tuottotavoite tai puuntuotannon tavoite, ja optimointiohjelma laskee hakkuut ja investoinnit sen mukaan. Toki ennuste on epävarma monessa kohtaa, mutta silti parempi kuin se että tehdään niin kuin aina ennenkin eikä mietitä vaihtoehtoja eikä ennusteta.
Jatkan tuohon samaan teemaan josta pihkatappi hyvin alusti. Metsäuutiset kertoo plusmallin metsänhoidosta:
”Säästöpuuryhmien lisäksi aukoille on jätetty runsaasti yksittäisiä järeitä haapoja sekä muita metsätaloudelle vähäarvioisia lehtipuita, kuten leppää ja raitaa. Näin toimitaan kaikilla Metsä Groupin hakkuilla, sillä yhtiö on linjannut, ettei se osta kuin kuusta, mäntyä, koivuja sekä alle 40-senttistä haapaa.
Kysyttäessä myös kaksi muuta suurta metsäyhtiötä kertovat jättävänsä taloudellisesti vähäarvoisen lehtipuun metsiin.”
Tehometsätaloudesta tulee siirtyä ympäristö- ja kustannustietoiseen toimintaan. Jos jk toimii, niin sen aikaa kuin se toimii, se voi olla paras vaihtoehto. Kaikista kierron alkupään tamppaustoimista ei ehkä ehdi itse kerätä hyötyä, mutta jälkeläiset kyllä.
Metsätieteen Päivillä kuulin vielä esitelmässä termin ’puuntuotannon maksimointi’. Annoin käyttäjälle palautetta, että nykyään pitäisi puhua kannattavuuden maksimoinnista. Se on itse kunkin määriteltävä mikä kannattavuus riittää: metsälain edellyttämä vähimmäispanostus vai puuntuotantoa varmistava tai lisäävä taso, joka yleensä kyllä käy käsi kädessä kannattavuuden kanssa ellei mennä yli-investointeihin. Esimerkiksi uudisojitus on harvoin perusteltavissa kannattavuuden näkökulmasta. Sen sijaan taimikonhoito on yleensä kannattava investointi.
Hiili- ja luontoarvomarkkina voivat vielä muuttaa perustavanlaatuisesti sitä mitä metsissä tuotetaan.
Aalto-yliopisto oli mukana kaukokartoitustutkimuksessa jossa laskettiin nykyisten laidunalueiden metsittämisen vaikutuksia.
”Tutkimusryhmä laati karttoja, joilla tunnistettiin lupaavia alueita. Niillä naudanlihan tuotannon vähentäminen ja metsien palauttaminen kannattaisivat parhaiten.
Metsittäminen hyödyttäisi ilmastoa vuosikymmenien ajan. Monilla alueilla hiilen sidonta alkaisi muutamassa vuodessa. Se jatkuisi ainakin 75 vuotta, metsien lähes täyteen kasvuun asti.
Kaikkien maailman alkuperäisten metsäalueiden avulla voitaisiin sitoa jopa 445 gigatonnia hiilidioksidia 2100-luvun alkuun mennessä. Se vastaa nykyisiä maailmanlaajuisia fossiilisten päästöjä yli vuosikymmenen ajalla.”
Metsäpäivät -24 esityksiä MTK-lavalta (suuri metsäkeskustelu Areenassa):
http://www.mtk.fi/-/metsapaivat24
Vaikuttamiskoulutusta jäsenille (ilmoittautumisaika loppuu huomenna):
käpysonnin linkki edellä ei itselläni toiminut, ehkä tämä paremmin…
Saveaminen tai kivennäismaan pintaan kaivaminen ja levittäminen vähentää ilmeisesti viljellyn pellon turpeen hajoamista ja khk-päästöjä. Päästöjen taso tulee vielä varmentaa mittauksin, mutta vaikuttaa lupaavalta menetelmältä, koska tässä vaihtoehdossa turvepellot säilyvät viljelyssä. Hallituksen kannattaisi tukea tätä, koska päästöjen vähennyspotentiaali on iso. Olisi kenties liian kallis toimenpide metsäojitetulla turvemaalla avohakkuun jälkeen tehtäväksi?
http://www.koneviesti.fi/maatalous/b168e9de-d6aa-4448-bfa3-d6a95edcf5e9