Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jarrulevyt ruostuvat jos ei jarruta ja auto seisoo paljon.
Hesarissa juttua sähköautomarkkinan vaikeuksista Kiinassa, eli valmistajia on mennyt konkurssiin ja näiden autojen omistajille tulee vaikeuksia kun ei ole huoltoa, varaosia eikä ohjelmistojen päivityksiä. Jutussa haastateltu yrittäjä näki markkinaraon ja alkoi huoltaa sähköautoja. Juttu päättyy näkymään yrittäjän seuraavasta autohankinnasta: ””Valitsen polttomoottorin.”
Keskustelua EU:n kestävyyssääntelystä. Finnwatchin mielestä se on yksiselitteisesti hyödyllistä eikä sitä pidä vastustaa.
Kommentti:
”Kestävyyssääntelyn tavoitteet ovat kieltämättä hyvät. Kannattaa muistaa, että yritykset ovat jo tehneet edistysaskelia alalla ainakin jo 1990-luvulta lähtien. Ympäristöjohtamisen kursseilla käsiteltiin silloin ympäristöjärjestelmiä ja niihin liittyviä laatustandardeja. Ainakin jokainen iso yritys alkoi raportoida ja pyrkiä myös vähentämään vaikutuksiaan. Metsätaloudessa samaa asiaa toimittavat metsäsertifikaatit. Sen jälkeen raportointi on laajentunut ns. ESG-puolelle, jossa huomioidaan ympäristön lisäksi sosiaaliset vaikutukset. Ollaan edelleen kestävän kehityksen kehikossa: taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen (ympäristö).
Joitakin erikoisuuksiakin alalta löytyy. Esimerkki valtion hallinnosta: ennallistamissuunnitelmille pitää tehdä SOVA-lain mukainen ennakkoarviointi, joka kattaa vain ympäristövaikutukset. Miksi näin? Eikö olisi tärkeää arvioida myös sosiaaliset ja talousvaikutukset? Mielestäni itse suunnitelman tulisi sisältää arvio näistä vaikutuksista, ja suunnitelman laatijoilla itsellään on parhaat edellytykset tähän työhön.
Ongelmana kestävyyssääntelyssä ei ole seuranta ja raportointi, se pystytään todennäköisesti järjestämään järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla. Yrityksillä on tästä kokemusta ennestään. Meillä on hyvät pitkäaikaiset luonnonvaraseurannat. Esimerkiksi ennallistamissuunnitelman edellyttämät mittarit saadaan selville.
Ongelmaksi voi muodostua mittarien tulkinta, raja-arvot ja korjaavat toimenpiteet. Miten esimerkiksi saadaan parhaiten metsälintuindeksi kasvuun? Metsäsertifikaateissa puolestaan on vaatimus, että metsien tulee säilyä hiilinieluina. Vaatimus johtaa pitkään sovellettuna metsien vanhenemiseen ja tuhoriskien kasvuun.”
Pieni tarkennus termiin häiriödynamiikka: sillä tarkoitetaan luonnon omia tapoja uudistaa metsää. Me voimme matkia näitä tapoja metsän hoidossa. Luonnon uudistamistapoja ovat esimerkiksi hyönteis- ja sienituhot, metsäpalot, myrskyt, lumituhot, ja yksittäisten puiden kuoleminen vanhuuteen tai itseharvenemiseen.
Jos vain kaksi osakasta enää mukana, proseduuri voisi mennä suunnilleen noin kuin omassa tapauksessani.
Dusterissa oli kai niin että nelivedon saa vain manuaalivaihteisena.
Sen verran kimurantti tilanne, että kannattaa ottaa mukaan konsultti, jolla on kokemusta näistä. Jos on mhy:n jäsen, konsultti voi olla paikallinen spv-asiantuntija tai Metsänomistajien palvelutoimiston metsälakimies.
Ymmärränkö oikein että metsätilaa ovat aikeissa myydä sen perintönä saaneet kaksi osakasta, vai ovatko kaikki 4 osakasta vielä pelissä mukana? Tuntuisi selvimmältä että kaikki perikunnat jaettaisiin ja ositukset tehtäisiin ennen kuin aletaan myydä omaisuutta. En osaa näillä tiedoilla sanoa onko tämä tässä tapauksessa paras vaihtoehto.
Itselläni oli hiukan vastaava tilanne, mutta olin ainut omistaja metsätilalla jossa oli myös rakennuksia. Myin tilan metsät pois ja perinnön arvo korjattiin sen jälkeen verotoimistossa myyntihintaa vastaavaksi. Tällöin perintövero hiukan nousee, mutta myyntivoittoa ei synny. Rakennukset jäivät vielä tuossa vaiheessa itselleni ja myytiin myöhemmin. Lohkaistiin niille tilasta oma tontti.
Noin se on, että vaatimukset tielle vaihtelevat käyttäjän mukaan. Omasta mielestäni edelleen ihan kulkukelpoinen väylä on toisinaan mökkiläisten mielestä hakkuista kärsinyt ja korjausta vaativa.
Tekstin pohjalta voi päätellä että olet saanut ilmaiseksi tien parannuksen metsäpalstallesi. Kivet ovat pieni riesa saatuun hyötyyn nähden. Kuitenkin alkuperäisen tiesopimuksen pohjalta vaikuttaisi siltä, että hyödyn saaja eli valokuidun päässä asuva ok-talon omistaja olisi vastuussa niiden pois viennistä.
Erkki Lähde: Aito metsä on antelias – puupelto ankea. 2018.
Lainaus: ”Lain vaatimat puuston raja-arvot eivät vastaa jatkuvan kasvatuksen optimiarvoja. … Oikeat ohjeet olisivat löytyneet helposti oppikirjoistamme.”
Jk:ta puolustavat kommentit voisi keskittää tähän ketjuun. Jovainille sellainen huomio, että jk-poimintahakkuusta saa harvennushinnan koska siinä joudutaan varomaan jääviä puita. Sama jaksollisen yläharvennuksessa, josta Puuki raportoi äskettäin, että hinta jäi 5 euroa per motti avohakkuun hinnasta.
Lueskelin uudelleen Erkki Lähteen pakinoita. HS mielipideosastolla näkyy kirjoittaneen 21.7.2019 otsikolla ”Avohakkuut eivät lisää metsän monimuotoisuutta”. ”Toki avoalat runsastuttavat aukeilla aloilla viihtyvien eliöiden määrää.”
Sitten seuraa hyödyllistä asiaa:
”Etelä-Suomessa jatkuvassa kasvatuksessa puuston optimipohjapinta-ala on ennen hakkuuta 20-30 neliömetriä ja hakkuun jälkeen 10-20 neliömetriä hehtaarilla. Tilavuutena ilmoitettuna se on keskimäärin 100-300 kuutiometriä hehtaarilla eli keskimäärin noin 150 kuutiometriä. Pohjoisimmassa Suomessa lukemat ovat vastaavasti noin 30-50 kuutiometriä pienemmät.”
Mainitut pohjapinta-alat ovat samaa suuruusluokkaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Olisi siis periaatteessa mahdollista että jk-puusto kasvaa ainakin hetkellisesti ja väliaikaisesti saman verran kuin jaksollisen mallin metsä, jos latvuksista löytyy saman verran lehtivihreää.
Joidenkin mielestä jaksollinen malli on siinä mielessä parempi, että avovaiheessa maaperä saa välillä elpyä. Jos jatkuva ikiliikkuja kuusikossa toimii ja taimia putkahtelee sopiva määrä edelleen kasvatettavaksi, tällainen vaihe jää kierrosta pois. Metsää uudistavat suuret häiriöt eivät pääse tässä mallissa toimimaan; ainoastaan poiminta, joka vastaa luonnonmetsässä yksittäisten puiden kuolemista.
Poimintahakkuiden jatkuessa useamman kerran käynee kuitenkin niin, että jk-metsä on lopulta avoimempi ja vähäpuustoisempi kuin jaksollisen mallin kasvatusmetsä (Erkki Lähde arvelee, että jk-metsämaisema olisi tilavuudeltaan keskimäärin suurempi, mutta taitaa erehtyä siinä.), vaikka onkin koko ajan peitteinen. Voisi ajatella että ajourat ja vapautetut taimiryhmät vastaavat osittain metsää uudistavia häiriöitä. Avohakkuuala säästöpuineen on kuitenkin ainut, joka vastaa kokonaan metsän uudistavaa häiriötä.
Jos sitten metsäalueella on molemmat menetelmät käytössä, se voisi olla hyvinkin luonnonmukaisen kaltainen – isoilla ja pienillä suojelukohteilla ja hyvällä luonnonhoidolla täydennettynä.