Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Lajihavainto tai luontotyypin ominaispiirre on toistettavissa, ainakin niiltä osin kun yksilö ei ole kadonnut. Siinä mielessä puolueellisuuden vaikutus lienee tässä kohtaa vähäinen. Havaintojen tulkintavaiheessa voisi syntyä enemmän eroja, eli siinä kun siirrytään havainnosta toimenpide-ehdotuksiin.
Kyllä mehtäukko, kaikki lainaukset ovat totta. Onhan se mielenkiintoista että valehtelija ja rikollinen valitaan demokratiassa presidentiksi – pääsee jatkamaan niitä touhuja aika tärkeässä virassa ja mahdollisesti kostamaan Bidenin hallinnolle. Jotain hyvääkin: öljyn hinta saattaa laskea, mikä on huono asia Venäjän valtion budjetin kannalta.
Kyllä minäkin suojelisin 100000 hehtaaria vanhoja metsiä Etelä-Suomesta, mutta en perustelisi päätöstä vapautuvilla pääomalla ja työllä: ei tiedetä olisiko tulos parempi metsäklusterin ulkopuolella. Työtä ja pääomaa on myös saatavissa ulkomailta lisää, jos synnytämme jotain innovaatioita. En perustelisi myöskään säästyvillä hiilinielumaksuilla, koska niiden määrä riippuu kaikista nieluista ja kaikista hakkuista, ei pelkästään näistä arvometsistä. Perustelisin sillä Koneen Säätiön striimissäkin kuullulla näkökohdalla, että niitä ei voida enää palauttaa, jos ne nyt ehditään hakata. Lisäksi siinä kohtaa oltaisiin ehkä aika lähellä 10 prosentin tiukkaa suojelua pinta-alasta myös Etelä-Suomessa.
Tutkimuksia löytyy varmasti muistakin lajiryhmistä kuin kovakuoriaisista. Myös tarvittavista suojelun pinta-aloista perustuen eri lajien populaatioiden lisääntymiseen, leviämiseen ja tarpeisiin. Vaikka me emme niitä tunne, se ei tarkoita ettei niitä olisi olemassa. Teoreettiset periaatteet ovat aika loogiset: laji ei voi säilyä, jos sen elinympäristö, resurssit tai sen populaatiot eristyvät tai kutistuvat liian pieniksi.
Asikaisen osuus oli mielestäni hyvä: siinä moni metsien suojelija kuuli talousperusteluja, joita ei kuule lainkaan jos seuraa vain ympäristöjärjestöjen viestintää.
Nuo mehtäukon lainaukset olivat Vanity Fair -lehden kansikuvassa. Trumpista hyvä kuvaus ja kuva.
Amerikkalaisten sosialismin pelko on jännä. USA:ssa köyhä ei ennen Obamacarea välttämättä saanut hoitoa ollenkaan, eli se lisäsi köyhien valinnanvapautta, mutta ei ottanut sitä rikkailta pois. USA:ssa on kai mahdollista vapaasti mennä asumaan sellaiseen osavaltioon, jonka järjestelmä miellyttää. Meilläkin voi muuttaa toiseen valtioon EU:ssa.
PS. Röllitkin voivat muuttaa muualle ellei järjestelmä miellytä. Vaikka pois EU:sta.
On meillä metsäbiotalouden tiedepaneeli neuvomassa päättäjiä. Itsekin hieman hätkähdin tuota 35-40 vuotta, kun olen ajatellut, että ainakin pohjoisessa kasvu saturoituisi vähän vanhemmissa ikäluokissa. Olisi kiva tietää olisiko kunnon taimikonhoidoilla ja harvennuksilla pidennettävissä hyvän kasvun aikaa, siis lehtipinta-ala vähenisi nykyistä hitaammin iän myötä.
Eiköpä tuo luonto köyhtynyt tai ainakin muuttunut heti, kun ihmisiä alkoi asua jollain alueella pysyvästi, eli muututtiin metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi.
Koneen Säätiö kysyy: Miten pääsemme eteenpäin vanhojen metsien suojelussa? Striimin alussa on 13 minuuttia tyhjää ennen kuin esitykset alkavat.
Kankaan & Ollikaisen esityksessä oletetaan, että metsien suojelusta syntyisi hiilinieluhyötyä ja tarjonnan supistumisen johdosta voisi puun hintakin hiukan nousta. Rahallista hyötyä ajatellaan syntyvän säästetyistä nieluyksiköistä, joita ei tarvitse maksaa EU:lle korvauksena puuttuvista nieluista. Mutta voiko säästettyjä nieluyksiköitä kohdistaa nimenomaan näille suojeluun halutuille alueille? Eikös haitta kohdistu koko maan metsäalaan ja aiheudu kaikista hakkuista, eikä pelkästään nyt suojeluun halutun pinta-alan hakkuista? Kansantalouden kerranaisvaikutuksia on vaikea ennustaa kun ei tiedetä mitä alenevan puunkäytön tilalle tulisi.
Luontoarvojen säästyminen on yksiselitteisempi asia, koska tässä puhutaan nimenomaan arvokkaimmista metsistä, joita ei voi korvata muilla metsillä.
Mönkkösen esitystä katsoessa tuli mieleen mistä vanhojen metsiemme suhteellinen lajiston vajaus (jos tämä Kurjen havainto on todellinen ilmiö) voisi osittain johtua. Ensinnäkin niiden pinta-ala on erityisesti Etelä-Suomessa todella alhainen. Pienen pinta-alan vanhan metsän sirpaleelta ei välttämättä löydy kaikkia tyyppilajeja, jos alue on reunavaikutuksen piirissä tai jos kyseessä on laji joka vaatii laajaa aluetta. Toiseksi meidän vanhat metsämme, joissa lajistoinventointia on tehty, eivät ole ainakaan etelässä oikeasti kovin vanhoja tai luonnontilaisia, vaan ovat olleet historiansa aikana enemmän tai vähemmän talouskäytön piirissä.
Näitäkin näkökohtia voi miettiä, kun perustetaan vanhojen metsien suojelun alueita tai ennallistetaan niitä. Jos kriteereistä riippumatta vaikka kolminkertaistaisi metsien suojelun pinta-alan etelässä arvokkaammasta päästä alkaen, sisältäen myös suuria kohteita. Näkisi sitten pitkällä aikavälillä onko vaikutusta lajistoon.
Krista Mikkonen väittää striimissä, että metsätaloutta tuetaan enemmän kuin metsien suojelua… en tiedä mitä lukuja Kristalla on käytössä, onko mukaan laskettu kenties kaikki teollisuuden tuetkin, kun metsätaloustuet ovat varsin pienet. Kai suojelualueiden korvauksiin käytetään samaa suuruusluokkaa rahaa kuin Metka-tukiin vai miten lie? Haitalle tulee saada hinta.
Saara Sofia Sirén: julkisella rahalla luontokatoa ei saada ratkaistua, vaan yksityistä rahaa tarvitaan myös.
Asikainen: elinvoimaisia vanhoja metsiä on tunnistettava ja suojeltava, että olisi metsiä eikä lahopuuvarastoja.
Asiaa hiilinieluista. ”Hakkuiden rajoittaminen ja vanhojen metsien lisääminen lyövät korville ilmastotavoitteita, mutta se saattaa palkita monimuotoisuustavoitteita. Niitä kahta asiaa on vähän vaikea yhdistää, kun toinen lyö toista korvalle.”
AR:lla jälleen tarkkaa havainnointia, joka osaltaan selittää miksi mallittajilla menee ns. sormi suuhun, kun pitäisi ennustaa taimien syntyä jk-metsään. Asiaa voisi tutkia määrittämällä jk-metsään syntyneiden kuusen taimien ikää. (Enpä yllättyisi jos joku olisi tämänkin jo tutkinut.) Siemenen ikää ei tiedetä tarkasti, mutta jos siemen ei säily kauaa maassa itämiskykyisenä, asia voidaan selvittää riittävällä tarkkuudella: taimet ovat edellisestä aukkovaiheesta jos ne ovat vanhoja ja nykyisestä kuusikosta jos ne ovat nuoria.
