Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kaikkiin verovähennyksiin jää porsaanreikiä ja valuvikoja. Esimerkiksi sijoitusasunnon vuokratuloista ei välttämättä makseta koskaan veroa jos pääomavastike on vähennetty vuokratulosta ja asuntoa ei myydä. No perintövero tai lahjavero voi aikanaan mennä.
Mika Anttonen on ostanut paljon Nestettä, joten hän ainakin suhtautuu positiivisesti uusiutuvien polttoaineiden tulevaisuuteen. Siihen vaikuttaa sääntely, eli kasvatetaanko vaikkapa liikenne- ja lentopolttoaineissa uusiutuvien vaadittua osuutta nykyisestä. Arkisempi syy voi olla ainakin se että sääntely ei ole edennyt, vaan päin vastoin esimerkiksi Suomessa ottanut takapakkia.
Hesarissa kritisoidaan mielipidekirjoituksessa metsävähennyksen korotusta.
”Metsänomistajat saavat valtiolta suuren potin, joka heikentää luonnon tilaa. Metsävähennyksen korottaminen hidastaa ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista ja maksaa 30 miljoonaa euroa.”
Kommentti 1:
Näissä metsäkeskusteluissa on hämmentävää huomata, että metsätalous ja metsäteollisuus kyetään lokeroimaan muusta yhteiskunnasta erilliseksi saarekkeeksi, johon voi kohdistaa sääntelyä ilman seurauksia. Hakkuiden vähentämisellä on kuitenkin kansantaloudellinen hinta, joka on kertaluokkaa suurempi kuin metsävähennyksen määrä. Juuri nyt vaikuttaa EU-hiilinielutavoitteista tuleva miljardilasku hyvin epätodennäköiseltä. Sen sijaan hakkuiden vähentämisestä seuraava miljardilasku on täysin varma: yritysten mahdollisuudet työllistää ja tuottaa vienti- ja verotuloja heikkenevät.
Ovatko metsät päästölähde vai eivät – sitä on vaikea sanoa, kun maaperäpäästöjen arvio on niin epävarma. Se tiedetään melko varmasti, että puusto kasvaa edelleen enemmän kuin mitä hakataan, eli puuston hiilivarasto kasvaa. Pitkällä aikavälillä olisi kuitenkin kasvun ennallaan pitämiseksi hyvä, jos kovin suurta hiilinielua ei olisi, eli metsiä ei yleisesti vanhennettaisi. EU:nkin hiilinielupolitiikan tulisi keskittyä kasvun lisäämiseen ja uusien metsien perustamiseen eikä nykyisten metsien näivettämiseen.
Ekologisen kestävyyden haastetta pitää ratkoa muilla keinoin kuin hakkuiden tasoa säätämällä. Niin sanottu kestävästi ylläpidettävä hakkuiden taso ottaa huomioon kaikki metsien käytön rajoitteet, eli kaikki täysin tai osittain puuntuotannon ulkopuolella olevat alueet. Näiden kokonaispinta-alaksi on arvioitu jo noin neljännes metsämaasta valtakunnallisesti. Hiljaisen eli ei-virallisen suojelun määrästä PTT tekee juuri arviota.
Metsänomistajia ohjeistetaan turvemaiden käytössä. On mahdollista että viisaasti ennallistamalla ja peitteisinä kasvattamalla saadaan alennettua vesistö- ja ilmastopäästöjä. Ravinteiden yms. osalta pitää muistaa myös luonnonhuuhtoumat eli perustaso, jonka alle ei kenties ole mahdollista päästä. Lisäksi meidän pitää muistaa tehdä parannuksia myös entisillä turvetuotantoalueilla ja turvemaan pelloilla.
Kommentti 2. (Energiapuun korjuun tuki arvioitiin lukijan kommentissa 100 miljoonaksi vuodessa. Ainakaan Metkan kautta ei näin suuria summia kerry, mutta maksaako Energiavirasto lisäksi muita tukia?)
Kaikki Metka-työlajit yhteensä vuotuinen tuki metsänomistajille on ollut suuruusluokkaa 40 miljoonaa euroa vuodessa. Sitä tietoa en löytänyt mikä tuosta on energiapuun osuus. Energiapuun korjuun tuki on mahdollistanut nuorten metsien hoitorästien purkamista ja energiapuun käyttöä kaukolämpölaitoksilla. Nyt puun hinnan noustua puun käyttö energiaksi vähenee luonnollista tietä ja siirrytään jonkin verran sähkökattiloihin. Muutos energian varastointiin ja joustavaan sähkön käyttöön vie aikaa, joten energiapuuta ei kannata vielä hylätä. Huoltovarmuussyistä sähkölämmitys vaatisi myös rinnalleen varajärjestelmän, ettei mahdollinen sabotaasi johda taajaman kylmenemiseen.
Kommentti 3:
Kuten on moneen kertaan käyty läpi, me (metsäammattilaiset, metsänomistajat ja tutkijat) yritämme parhaamme mukaan muuttaa käytäntöjä, eli mielestäni emme ole välinpitämättömiä. Muutosten vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä ja puolen miljoonan omistajan käytännöt eivät muutu heti.
Metsien hakkuut pitää voida tehdä metsänomistajan ja metsänhoidollisten tarpeiden mukaan eikä sen mukaan kuinka paljon hiilinielua valtio tarvitsee. Jos valtio sitten tarvitsee lisää, hiilinielut pitää rahoittaa joko verovaroin tai yksityisin varoin hiilimarkkinoilla. Samaan tapaan järjestyy suojelun rahoitus – verovaroin tai luontoarvomarkkinoilla.
Hakkuiden maltillinen vähentäminen ei aiheuta välttämättä heti näkyviä haittoja metsissä, mikäli vältymme Keski-Euroopan metsätuhoilta, mutta riski niille on nyt ilmaston lämmetessä kohtalaisen suuri. Olisi turvallisempi vaihtoehto hoitaa vanhojen metsien suojelu kuntoon, ja pitää sen jälkeen jäljelle jäävä metsäala kohtuullisen nuorena ja hyvin kasvavana.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011147267.html
Kiitos Jovain – nyt ymmärrän ”tuplat”!!!
Luken tutkija Sauli Valkonen kertoo Tapio Haarlaan kuvaamalla videolla juutuubissa, että tarkkaan mitatussa kuusikossa on keskimääräinen puustopääoma 150 m3/ha. Vaihtelee välillä 100 – 200 m3 ja jaksollisen puusto vaihtelisi samalla kasvupaikalla välillä 0 – 300, eli saadaan sama keskiarvo.
Jaksollinen kasvattaja tekee kuitenkin lisäksi metsänparannustoimia, eli käyttää maanmuokkausta ja jalostettua siementä. Lisäksi hän ohjaa taimikonhoidossa kasvua parhaisiin yksilöihin. Metsikön tuotto euroina kohenee vuosien mittaan. Tuhkalannoitus on toimi, jolla jatkuva kasvattajakin saa hyvän kasvunlisän, jos metsä on muutoin hyvässä iskussa.
Ymmärrän Perkon laskevan tappion niin että avohakkuun jälkeen perustetusta taimikosta ei saada ensimmäisinä vuosina haluttua tuottoa kuutiometreissä eikä euroissa, eli tulee tavallaan miinustuloja eli korkotappioita. Laskin tästä aiemmin esimerkkejä aukon tuottoketjussa. Miksi taimikoille lasketaan arvoa metsätilakaupoissa, jos ne kerran tuottavat ankaraa tappiota ja mitä kuvaa käsite odotusarvo? Vrt. ketju ”Taimikon hinta metsätilakaupassa”.
Jakson loppuaikana jaksollinen metsä parantaa juoksuaan: kun laskentakausi pitenee, tappioita ei enää näy. Jos on sijoittanut avohakkuusta saadun tulon hyvin, se voi korvata taimivaiheen laskennallisen tappion. Tulo taimista ja sijoituksesta yhteen laskien voi olla parempi kuin oli päätehakkuuta odottavan varttuneen metsän hidastunut kasvu.
Samaan tapaan jatkuva kasvattaja poistaa kasvuaan lopettelevia puita vanhimmasta päästä ja vapauttaa tilaa nuoremmille samassa metsikössä. Kuluja ja kasvua saadaan hieman vähemmän, joten kannattavuus voi olla samaa tasoa. Tuottaako ehdotettu puustopääoma eli keskimäärin yli 200 m3/ha sitten riittävän määrän taimia jatkuvasti vai onko systeemi väliaikainen? Kasvavatko taimet noin tiheässä metsässä ja miten niiden käy toistuvissa harvennusoperaatioissa?
Tase tuottamaan!
Perko laskee tappiota jaksollisen mallin alkutaipaleelle, kun pienet taimet kasvavat niin vähän. Kuitenkin tasaisesti kasvava jatkuvapeitteinen metsä jää kiertoajan mittaisena aikana tuotoksessa jälkeen. Sen keskikasvu voi jäädä esimerkiksi puolet pienemmäksi per vuosi ja hehtaari. Jääkö se sitten kannattavuudessa tappiolle – se riippuu tilanteesta.
Jyrki Kankaan kirjoitus muistuttaa perusasioista: ”Hakkuiden rajoittaminen Suomessa ilmastosyistä olisi tehotonta ja kestämätöntä”.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/0f3f97f2-93c2-48fc-a75c-0a981a0613af
