Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsäuutisissa keskustelua aiheesta ministeri Mykkänen A-studiossa: miten saadaan lisää hiilinieluja ihan lähivuosina että päästään ilmastolain tavoitteeseen olla hiilineutraali vuonna 2035?
Antaisin mieluiten markkinoiden hoitaa: jos metsälle löytyy vaihtoehtoinen tapa tienata, sitä ei välttämättä hakata. Siis hiilen sidonnan ja luontoarvomarkkinan kautta. Julkisen vallan rooli tässä on luoda niille pelisäännöt. Luonnonsuojelulain luonnonarvokauppa vaatii toimiakseen paljon ely-byrokratiaa. Luontoarvojen nettikauppa (esim. MTK:n tai Compensate-yhtiön) ja tulokselle jokin riippumaton todentaja voisi olla helpommin sovellettava vaihtoehto.
Viimeisimmässä metsälain uudistuksessa poistettiin ikä- ja läpimittarajat päätehakkuulta ja taustalla olleet talousperusteet lienevät edelleen olemassa. Harvennusten lakirajan sopivuutta en osaa arvioida muuten kuin että myös liian tiheänä kasvattamisella on haittoja. Ehkä mieluiten tiukentaisin metsälaissa vain jatkuvan kasvatuksen lakirajaa.
MaalaisSeppo: hiilivarastoa ja -tasetta pitää tärkeänä keskustelukumppani TA ja esimerkiksi Suomen Ilmastopaneeli. Minä en niinkään. EU:n ilmastopolitiikka nojaa hiilinieluihin, mikä voi olla aivan viisasta, koska se kannustaa pitämään metsät nuorehkoina ja hyvin kasvavina. Yritin eilen siis perustella TA:lle miksi Suomen hiilitase on positiivinen eikä negatiivinen kuten hän toistuvasti väittää. Maaperän hiilivarastojen muutokset ovat mukana siinä määrin kuin ne osataan suhteellisen varmasti laskea.
Olisivatko Saksan tuhotkin olleet vältettävissä, jos metsiä ei olisi päästetty niin vanhoiksi (lue: hakattu enemmän) ja samaan aikaan olisi huolehdittu sekametsistä ja monimuotoisuudesta? Tuo sama skenaario on tulossa meille päin, joten meidän on syytä alkaa varautua. Vanhoja kuusikoita kannattaa nuorentaa ennakoivasti ja jättää vain sen verran pystyyn kuin on tarpeen monimuotoisuuden kannalta.
Avohakkuita moititaan siitä että ne katkaisevat hiilen sidonnan juuri siksi ajaksi, jossa aikaikkunassa meillä on kiire hillitä ilmastonmuutosta eli lähivuosina. Toisaalta jatkuvapeitteisyyskään ei toimi oikein hyvin tässä kohtaa. Esimerkiksi kuivuudesta ja valoshokista kärsiviä kuusipuita ja korjuuvaurioita syntyy yhtä lailla siinä. Erityisen paljon jos menetelmää sovelletaan rehevien korpien ojikoilla ilman mahdollisuutta säätää pohjaveden pintaa kuivina kesinä.
Eilisestä keskustelusta talteen vielä Matti Heikuraisen loistava kiteytys:
”Metsien hiilinielun kasvattaminen Suomessa lisää noin vastaavalla määrällä hakkuita muualla, sillä globaali kysyntä ei Suomen vähenevästä tuotannosta pienene! Eli globaali ilmastovaikutus olisi noin 0.
Nämä maakohtaiset laskelmat ovat ”vähän” keinotekoisia. Ainoa jolla on todellista merkitystä on päästöjen vähentäminen / fossiilisten päästöjen pienentäminen. Sama asia olisi esim Raahen terästehtaan lopettaminen. Suomen päästöt pienenisivät, mutta kiinalainen tuotanto täyttäisi markkinatarpeen…”
AJ (HS kommentti tarjolle):
”Jos katsoo karttaa maailman metsistä, Suomi ja muut Pohjoismaat näkyvät kartalla tumman vihreinä. Keski- ja Etelä-Eurooppa vain paikoin. Eli meillä päin on metsiä hoidettu ilmastomielessä hyvin. Nyt kun on taas ilmastokokous, niin päättäjät voisivat miettiä ilmastorahoitusta ja kannattaisiko sitä käyttää entistä pontevammin metsitykseen. Entä missä viipyy EU:n metsitysohjelma, onko sellaista?
Vähän aikaa sitten valmistui laskelma, jonka mukaan heikkotuottoisten laidunten metsittämisellä saataisiin sidottua noin kymmenen vuoden päästöt koko maapallon mittakaavassa. Metsitys pitää hoitaa niin että siitä koituu positiiviset vaikutukset paikallisväestölle. Subtropiikissa ja tropiikissa puiden ja maatalouden yhdistelmä on monesti koettu hyväksi. Metsitys ei siis välttämättä tarkoita että viljely ja laidunnus loppuisivat alueella kokonaan.”
TA:
Niin, hiilitaseessa on huomioitava myös hiilivarastot. Vanhat metsät toimivat hiilivarastoina, mutta myös toinen hiilitaseen osa, hiilinielukin on edelleen olemassa, vaikkakin pienempänä kuin nuoressa kasvavassa metsässä. Avohakkuissa aiheutetaan hiilitaseen lasku kymmeniksi vuosiksi, kun paitsi puiden hiilivarasto poistetaan, myös maaperään sitoutunutta isompaa hiilivarastoa purkautuu ilmakehään. Kymmenenkin vuotta on aivan liian pitkä aika ilmastonmuutoksen kannalta. Kyllä siis pitää paikkansa asiantuntijoiden esille nostama tieto, että liialliset hakkuut ovat ilmastonmuutosta kiihdyttävä asia, eikä sitä saa millään tavalla keikautettua ylösalaisin. Lisäksi on huomattava, että vaikka metsän hiilivarasto palautuu kymmenien vuosien päästä, nykyistä korkeaa hakkuutasoa ylläpitämällä pidetään koko Suomen tasolla metsien hiilitasetta negatiivisena. Vaikka siis hakatun metsän hiilitase palautuisi, vieressä hakatun metsän hiilitase romahtaa.
AJ:
Spekuloidaan vähän: hakkuiden olennainen vähentäminen tekee metsistä tiheämpiä ja vanhempia ja tekee niistä (erityisesti kuusikoista) alttiimpia metsätuhoille. Jos meillä käy sama vanhojen metsien joukkokuolema mikä on nyt Saksassa nähty, hiilitaseemme tosiaan muuttuu negatiiviseksi. Nythän se ei ole absoluuttisesti negatiivinen vaan suhteellisesti, eli hiiltä ei kerry metsiin niin nopeasti kuin kertyisi jos hakkuut olisivat pienemmät.
Lyhyellä aikavälillä ei vielä nähdä mitään dramaattista suuntaan eikä toiseen, mutta jos pienien hakkuiden politiikkaa jatketaan pitkään, toteutuu professori Annika Kankaan ennuste.
Lainaus: ”Kun vaaditaan hakkuiden rajoittamista nielujen kasvattamiseksi, se toisi hetken ilon, mutta sen jälkeen nielujen kasvu kääntyisi laskuun ja laskisi edelleen mitä enemmän hakkuita vähennetään. Tässä voidaan uhrata Suomen talous, saadaan suomalaiset köyhiksi, mutta saavutettava ilmastohyöty on marginaalinen” (Lähde: STTINFO / Luken tutkimusprofessori Annika Kangas: Hakkuiden vähentämisellä ei saavuteta ilmastotavoitteita).
Anssi Kasitonni oli puol seiskassa telkkarissa vieraana. Tässä työnäyte: Penan erikoiskuljetus -lyhytelokuva.
Keskustelua ilmastokokouksen alla. Miten hiilinieluihin pitäisi suhtautua? Radiossa puhuttiin tänään talouden tulevista haasteista, ja yhtenä uutena menoeränä mainittiin hiilinielujen ostot. Ilmeisesti asiaan on alettu tosissaan varautua. Mutta kenellä on myytävää?
Kommentteja Hesarin uutiseen Bakun kokouksesta. Avohakkuuta syytetään taas kerran hiilitaseen sabotoinnista.
”Hiilitase riippuu siitä, mitä osaa kokonaisuudesta tarkastellaan: otetaanko mukaan pelkkä metsä, koko maankäyttö johon kuuluu maatalousmaa, huomioidaanko korvausvaikutukset ja varastot puun käyttöpäässä, ja miten käsitellään vienti. Meidän metsäteollisuuden tuotannosta menee valtaosa vientiin. Kotimaisiin puurakenteisiin ja -tuotteisiin varastoituu vuotuisista hakkuista vain pieni osa, joka näkyy raporteissa osiossa puutuotteiden hiilinielu.
Pelkästään metsää katsottaessa voi lyhyellä aikavälillä ja yhdessä metsikössä näyttää siltä, että hiilitase tosiaan pienenisi avohakkuun seurauksena. Suomen metsissä on kuitenkin käynyt aivan toisin: alkaen 1960-luvulta hakkuut ovat olleet aina pienemmät kuin puuston kasvu ja metsiin on kertynyt koko ajan lisää hiilivarastoa.
Todellinen hiilinielun romahdus löytyy Saksasta. Metsälehden metsäuutiset kertoo tänään sen hätkähdyttävän tiedon, että tänä vuonna Suomen metsät kasvavat enemmän kuin Saksan metsät. Siellä on ikärakenne melko vanhaa, eli yli satavuotiaita on metsistä puolet. Tämä yhdistyneenä kuusten suuriin tuhoihin viime vuosina on johtanut monilla alueilla metsien puuvarannon pienenemiseen.”
”Tähän tematiikkaan voi lukaista kirjoituksen otsikolla Luken tutkimusprofessori Annika Kangas: Hakkuiden vähentämisellä ei saavuteta ilmastotavoitteita.
Lisäksi kannattaa huomata: Luonnonvarakeskuksen laskema ja Tilastokeskuksen raportoima kasvihuonekaasujen inventaarion raportti sisältää Suomen metsien osalta koko hiilitaseen. Mukana ovat siis kivennäismaan ja turvemaan maaperän hiilisisällön muutoksetkin. Hiilinielu on todellinen vuotuinen metsien kokonaisbiomassan ylijäämä eli varaston kasvu.”
Annikalta lainaus: ”Kun vaaditaan hakkuiden rajoittamista nielujen kasvattamiseksi, se toisi hetken ilon, mutta sen jälkeen nielujen kasvu kääntyisi laskuun ja laskisi edelleen mitä enemmän hakkuita vähennetään. Tässä voidaan uhrata Suomen talous, saadaan suomalaiset köyhiksi, mutta saavutettava ilmastohyöty on marginaalinen.”
