Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Vastasin nyt kuitenkin kun oli niin provo.
”Nyt mennään jo rankasti sivuun uutisotsikosta, mutta Toni kirjoittaa jälleen sen verran hyvin, että ansaitsee kootut vastaväitteet.
Tuo on outo ja leimaava väite, etteivät metsätaloustoimijat osaisi tai haluaisi tehdä päteviä ekologian tutkimuksia. Mihin kategoriaan luetaan esimerkiksi tietokirja Puiden asukkaat? Toinen kirjoittaja on opettaja metsäoppilaitoksessa ja toinen on tutkija Luonnonvarakeskuksessa.
Suuri ja nopea hakkuiden alentaminen auttaa kyllä lähivuosien EU-hiilinielutarpeisiin. Jos aleneminen jää pysyväksi, pitkällä aikavälillä metsien alenevan kasvun kierre johtaa metsäteollisuuden supistumiseen. En usko että valtaosa kansalaisista tätäkään haluaa, vaan jonkin pysyvästi kestävän ratkaisun. Sen ansaitsevat myös metsänomistajat, jotka pelkäävät nyt hakkuurajoitteita ja harmaata korvauksetonta lajien ja luontotyyppien suojelua.
Perustelen pientä viilausta sillä, että lähes neljännes metsä- ja kitumaan yhteisalasta on jo pääosin hakkuiden ulkopuolella. Sähköntuotannon hankkeet lohkaisevat vielä metsämaata pois, samoin vanhojen metsien suojelualueet Etelä-Suomessa. Osittaisten rajoitteiden piiriin tulevat lisäksi suojakaistat ja peitteisinä hoidettavat suometsät. Jatkuvan kasvatuksen markkinaosuus on tällä hetkellä vain muutama prosentti turvemaiden kaikista hakkuista, joten siinä kohtaa lisäämisen varaa on runsaasti. Näiden toteuduttua ollaan jo selkeästi yli kolmanneksessa metsien kokonaisalasta, eli aika lähellä biodiversiteettistrategian tavoitetta.
Loput metsäalasta jää talouskäyttöön. Sillä alalla ei pidä lähteä rajoittamaan avohakkuita – kuten ei jatkuvan kasvatuksen kohteillakaan, ellei metsä uudistu. Sekametsien lisääminen ei onnistu ilman avohakkuun palauttamia valopuulajeja. Rajoitetussa ja rajoittamattomassa käytössä olevan metsäalan tuotoskyky ja terveys määräävät sitten mahdolliset kestävät hakkuutasot.”
Tässä on nyt sitten tulos. Jos on kovapäistä porukkaa tällä palstalla niin on muuallakin. Ei kai tässä voi muuta kuin heittää hanskat tiskiin!? TA:
”Suomessa ei varmaan ainakaan metsätaloustoimijoiden suunnalta saa kovin helposti puolueetonta tutkimusta. Niissä on usein käytetty sinivalkoisia laseja, ajateltu Suomen lyhyen tähtäimen taloudellista etua, kun pitäisi tutkia ekologiaa. Ekologisissa tutkimuksissa, jotka ovat siis ekologien tekemiä, voidaan saavuttaa paremmin puolueettomuus.
Nyt sinäkin jätät huomioimatta metsien hiilivaraston, jonka purkamisessa ilmakehään ei ole järkeä. Hakkuissa niitä puretaan ilmakehään. Kaadetun puun osalta se tapahtuu viiveellä – sellussa lyhyellä, sahatavarassa pidemmällä viiveellä.
Puun polttaminenkaan ei ole järkevää. Lämmön tuottamisessa tulee siirtyä pois polttamisesta, maalämpöön, hukkalämmön talteenottoon ja energiansäästöön. Puolankin kannattaa tehdä näin. Ja mikäli ei käytetä purjelaivoja puun rahtaamisessa Suomesta Puolaan, siinäkin tulee päästöjä.
Emme voi vaikuttaa muiden maiden hakkuisiin, mutta voimme tehdä oman osuutemme hakkuiden tuntuvassa vähentämisessä. Aiemmin mainittu pieni viilaus ei riitä, vaan tarvitaan Suomen metsätalouden perusteellinen remontti. Meillä on kasvatettu hakkuut reippaasti yli kestävän hakkuutason, ja sitä on nopeasti pienennettä reilusti ennen kuin kaikki vanhatkin metsät on hakattu. Hakkuukierron pituutta on kasvatettava myös talousmetsissä, ja lopetettava avohakkuut ainakin melkein kokonaan.
Aiemmin mainitut metsäpalot, kuten hyönteisten aiheuttamat puukuolemat (luonnollisessa määrin, ei puupeltojen runsaammissa määrin) ovat luonnollisia asioita ja kuuluvat luontoon. Metsäpalossakaan ei edes puuston koko hiilivarasto vapaudu ilmakehään, ellei kyseessä ole sitten superpalo. Sama pätee hyönteisten tappamiin puihin, jotka voivat olla jopa satoja vuosia hiilivarastona vielä kuolemansakin jälkeen.”
Villiintyneitä poroja Venäjällä. En tiedä onko uutiseen luottamista mutta väitetään niiden houkuttelevan kesyjä poroja mukaansa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cb575e84-78f2-4b2d-b27d-cbb43be50126
Nyrjähtäähän se kaikilla joskus, en sitä kiellä. Mutta 200000 talvikarja ja kesäisin siihen vasat päälle tekee jo jotain kasvillisuudelle. Kilpisjärvellä näkee että koivun taimia ei ole ja tunturikoivujen alaoksatkin on kaluttu pois. Muuallakin pistää silmään jäkälän vähyyden lisäksi koivujen puute. Ne puulajit kukoistavat, jotka eivät poroille maistu, kun hirvikantakin on Lapissa alhainen.
”Keväällä poro syö heinäkasveja, saroja, varpuja, jäkälää ja puiden lehtisilmuja. Kesällä porot syövät monipuolisesti erilaisia vihreitä kasveja, joista tärkeimpiä ovat ruohot ja kosteikkokasvit, ja lisäksi koivun lehtiä, jäkälää, heinää ja ruohoa. Syksyllä porot keräävät vararavintoa talvea varten syömällä sieniä sarojen, ruohojen, heinien ja varpujen lisäksi. Talvella, kun ravintoa on luonnossa vähemmän, porot etsivät ensisijaisesti jäkälää. Poro pystyykin haistamaan jäkälän metrin paksuisen hangen läpi. Myös heinäkasvit ja varvut kelpaavat porojen ravinnoksi, jos jäkälää ei ole tarpeeksi saatavilla. Tuulen pieksämillä ohutlumisilla alueilla porolle riittää talvellakin matalaenergiset varvut, heinät ja saraheinät. … Porot syövät talvella lehtipuiden taimia ja vioittavat männyntaimia, mikä voi aiheuttaa huomattavaa taimikon tuhoa.”
Lähde: Wikipedia.
Rukopiikki kysyy vaikeita. Riippuu metsäpalosta ja metsiköstä: paksut rungot nyt ainakin säilyvät. En ole nähnyt luonnossa kunnon metsäpaloaluetta kuin kaksi kertaa: Tammelassa ja Venäjän Paanajärvellä. Molemmissa olivat puut pystyssä, vain lehdet ja oksat olivat osittain palaneet ts. valtaosa metsän hiilestä oli edelleen paikallaan. Meillä ei ole historiallisesti ollut kovin usein metsää uudistavia paloja, vaan ne ovat olleet yleensä pintakuloja männiköissä. Jos maastossa on valmiina paljon kuollutta puuta, isompikin roihu on mahdollinen, mutta ei kovin yleinen.
mehtäukko kommentoi Metsäuutisissa: miksi metsien uudistamista ei valvota tiukemmin. Lienee resurssikysymys eli montako ihmistyövuotta Metsäkeskus kohdistaa työhön. Jossain sanottiin työn tuottavuus on kaukokartoituksen ja lennokkien avulla tehostunut olennaisesti.
Aki Ikonen kysyy Hesarissa onko metsätaloudessamme järkeä kun puutuotteet ovat keskimäärin aika lyhytikäisiä. Yritin vastata.
”Kyllä, juuri näin, että Keski-Euroopassa pahimmat tuhot ovat nyt yli-ikäisissä kuusimonokulttuureissa. Toisaalta pohjoisen havumetsävyöhykkeen luonnonmetsätkään eivät ole viime vuosina näyttäytyneet hyvinä hiilivarastoina, vaan niissäkin on ollut laajoja hyönteistuhoja ja metsäpaloja. Kiertoajan jatkaminen 140 vuoteen onnistuu kyllä, jos joku maksaa siitä – joko puusta, hiilinielusta tai monimuotoisuuden tuottamisesta.
En pidä metsätalouttamme hölmöläisen hommana: suuri osa kansantaloudestamme seisoo edelleen puujaloilla. Pientä hienosäätöä tarvitaan, mutta ei suurta remonttia. Matti Heikurainen kiteytti hyvin alueellisen osaoptimoinnin järjettömyyden. Ilmastokokouksissa pitää keskittyä kokonaisuuteen eikä harjoittaa moraaliposeerausta maakohtaisilla hiilinieluilla.
Hakkuiden siirtyminen meiltä muille maille voi parantaa kokonaistilannetta sekä meillä että muualla. Meillä jää enemmän tilaa monimuotoisuudelle ja metsien muille hyödyille. Meiltä sellua ja paperia ostaneet asiakkaat ovat luultavasti keskimääräistä vastuullisempia ja edellyttävät hyvää metsänhoitoa uusiltakin toimittajiltaan. Metsäteollisuudellamme on sellun tuotantoa Etelä-Amerikassa, joten uusikin toimittaja voi olla suomalainen metsäyhtiö.”
Metsäuutisissa keskustelua aiheesta ministeri Mykkänen A-studiossa: miten saadaan lisää hiilinieluja ihan lähivuosina että päästään ilmastolain tavoitteeseen olla hiilineutraali vuonna 2035?
Antaisin mieluiten markkinoiden hoitaa: jos metsälle löytyy vaihtoehtoinen tapa tienata, sitä ei välttämättä hakata. Siis hiilen sidonnan ja luontoarvomarkkinan kautta. Julkisen vallan rooli tässä on luoda niille pelisäännöt. Luonnonsuojelulain luonnonarvokauppa vaatii toimiakseen paljon ely-byrokratiaa. Luontoarvojen nettikauppa (esim. MTK:n tai Compensate-yhtiön) ja tulokselle jokin riippumaton todentaja voisi olla helpommin sovellettava vaihtoehto.
Viimeisimmässä metsälain uudistuksessa poistettiin ikä- ja läpimittarajat päätehakkuulta ja taustalla olleet talousperusteet lienevät edelleen olemassa. Harvennusten lakirajan sopivuutta en osaa arvioida muuten kuin että myös liian tiheänä kasvattamisella on haittoja. Ehkä mieluiten tiukentaisin metsälaissa vain jatkuvan kasvatuksen lakirajaa.
