Käyttäjän aegolius kirjoittamat vastaukset
-
Lisäksi yläharvennukseen pyrkimisen näkeminen millään tavalla tavoiteltavana toimintana vaatii kannattavuuslaskennan perusteiden ymmärtämisen. On totta, että alaharvennus on se helpoin ja varmin ja myöhässä olevilla kuvioilla ehkä ainoakin vaihtoehto. Yleisesti ottaen parasta taloudellista tulosta sillä tuskin tehdään.
Kovastipa on Timppa varma mielipiteestään yhden kokemuksen perusteella. Onkohan monta hetkeä laitettu ajatukselle, että oliko kohteen valinta ok tai toteutus muuten onnistunut? Uskallan kyllä väittää, että menetelmä ei ole niin susi kuin millaisen kuvan annat.
>Panee myyntiin kaikki paljaaksi vaan. Jatkaa siitä eikä kasvu jatku hetkeen niin mieli saa rauhan.
Perkon metsä kasvaa näemmä edelleen vain 15-20 vuoden välein. Jokainen talouden alkeet ymmärtävä näkee kyllä ajatusvirheet. Katkeruus vaan paistaa Perkon viesteistä jatkuvasti. Ikävä seurata.
Timpan kanssa tässä eri linjalla. Oma tavoite on saatella alaharvennukseen verrattuna useampi runko arvokasvuvaiheen yli. Osa tavoitellusta hyödystä tulee aikaisempana tuottona. Kiertoaika toki kokonaisuutena hieman pitenee ja tuuliriski on varmasti suurempi kuin normaalissa harvennuksessa, koska isojakin poistetaan. Käytännön kokemusta ei juuri ole. Ei ehkä Timpallakaan?
Montako puukauppaa Tomperi on elämässään tehnyt? Miksi kysyt? Kysymys on niin outo…
Hankintatukkikaupoissa olen pyytänyt ihan ”hintamatriisia”, jotta tietää mihin pyrkii. Tätäkään et ehkä tarkoittanut?
Pystykaupoilla joidenkin runkojen priimalaatu mennee tavallisimmin ostajan hyödyksi ja asia saattaa (tai ainakin pitäisi) olla huomioitu jo hinnassa.
Tässä Gla:lle tuo Valkeapään tutkimus:
https://docplayer.fi/11124072-Suomen-metsat-ja-metsa-politiikka-kansalaisten-nakemyksia.html
Kurkilla taisi mennä langat sekaisin.
Kyse AJ:n linkissä oli kahden ihmisen kirjoittamasta mielipidetekstistä. Toinen kirjoittajista on ympäristönsuojeluakin opiskellut valtiotieteiden tohtori Valkeapää ja toinen on tonttu- ja voimatutkija E.Lähteen ja Pukkalan julkaisijakumppani jk-aiheisessa kirjallisuudessa, eläkkeellä oleva metsänhoitotieteen dosentti Norokorpi, joka on viimeiset 12 vuotta työelämässä ollessaan toiminut luonnonsuojelun asiantuntijatehtävissä ja kansallispuiston johtajana.
Media vaikuttaa mielipideteksteissä tietysti niin, että päättää mitä julkaisee ja mitä ei.
>Annukka Valkeapään gradussa todettiin, että n. 69% vastajista hyväksyi avohakkuut.
Valkeapää on tehnyt gradunsa neulasista. Tämä avohakkuutieto on peräisin hänen tekemästään mielipidekyselytutkimuksesta. Siinä noin 33 % ei hyväksynyt avohakkuita ollenkaan ja noin 33 % ”ei oikein hyväksy”. Silti vain noin 20 % oli samassa tutkimuksessa edes osittain eri mieltä väitteiden ”metsien käyttö hoidetaan Suomessa hyvin” ja ”metsien suojelu hoidetaan Suomessa hyvin” kanssa.
”Puuston hiilivarasto pysyy noin kaksinkertaisena verrattuna avohakkuukäytäntöön, kun tarkastellaan kiertoajan pituista ajanjaksoa.”
Miten metsänhoitotieteen dosentti kehtaa laittaa nimensä tällaisen valheen alle? Pitäisi varmaan ryhtyä tekemään listaa tieteestä ja totuudesta välittämättömistä helppoheikeistä. Hävettää hänen puolesta.
Mitenköhän näitä nykytyökaluja säädetään? Vinkkejä saa antaa.
>ettei alue ole taimettomana ja tuottamattomana. Puuta voi myydä nopeaan tahtiin parhaaseen hintaan
Perko katsoo tuloksi edelleen pelkän kassavirran. Tuo jälkimmäinen täytyy korjata parhaaseen harvennushintaan.
Eipä siinä mitään. Omistaja saa toimia kuten parhaaksi katsoo, mutta tämä seuraava pitäisi ymmärtää jättää kirjoittamatta:
>menetelmä tuottamaan myyjälle parempaa tulosta pitkälle tulevaisuuteen.
Tämä on se vale, joka on näissä Perkon jutuissa ainoa oikea ongelma. Se, että saa usein vähäsen ei riitä siihen, että tulos olisi parempi. Perustelemista ja keskustelua ei aiheesta voi aloittaa, koska luvut eivät kiinnosta eikä myöskään muut mielipiteet. Silmät pysyy kiinni. Sekin olisi ok, jos suu pysyisi myös.