Käyttäjän aegolius kirjoittamat vastaukset
-
Nyt minusta tuntuu, että tätä kannattavuudesta ”keskustelua” on syytä jarruttaa. Olen sanonut tämän aiemminkin, että vertailut kannattaa unohtaa ellei koronkorko ole ihan tuttu käsite ja laskin pysy näpeissä. Muuten ollaan helposti luomassa uusia harhoja.
>perustelevat jaksollista sillä, että siitä saatua kertatuloa voidaan sijoittaa tuottavasti muualle, mutta jk:ssa ei.
Maalaissepon ajatukset olivat hyviä, mutta tässä ylhäällä mentiin pieleen. Ei niitä tuottoja kummassakaan tavassa ”välttämättä tarvitse sijoittaa”, mutta tietynlainen maltillinen korko on oltava aina käytössä, kun tehdään pidempiaikaisia vertailuja. Sen voi itse asettaa sijoitustuottojen tasolle, jos haluaa tai pitää 3-4 prosentissa. Molemmissa menetelmissä samat prosentit tietysti.
>Olisi siinä kinttaalla että kantelu Julkisen sanan neuvostolle
Puollan. Ei näitä veijareita (2xTimo) muuten ihmisiä hyväksi käyttämästä pois saa. Heikot toimittajapoloiset mahdollistavat tämän.
>Ihan hyvätasoinen keskustelu oli, parempi kuin metsäaiheissa yleensä
Oli täysin poikkeuksellinen keskustelu. En muista moneen vuoteen nähneeni Ylen metsäjutun yhteydessä tuollaista. Ei ihme, että se suljettiin noin nopeasti, kun ei vastannut odotuksia. Ei ole ihan riippumaton Suomenkaan media ?
>kulotus olisi turvallista ja edullista, se myös tuhoaa tehokkaasti Juurikääpää.
En ole tällaisesta kuullut ja on melko vaikea uskoa. Vieläpä tehokkaasti? Onko jotain viittausta tutkimukseen tms?
Kantojen poisto auttaa takuulla toimenpiteenä paremmin kuin kulotus. En sitten kantojen poiston jälkeistä kulostusta taas juurikäävän suhteen ymmärrä sitäkään. Miksi ne juuret palaisi, jotka eivät jo lähteneet kantoja repiessä pois? Nehän ovat liian syvällä palaakseen kunnolla.
Tehoajatuksen täytyy perustua rihmaston tappamiseen ja se onnistuu jo selvästi ennen veden kiehumispistettä, mutta ongelma on, että kannot ja juuret ovat paksuja ja se kääpä asuu siellä sisällä. Pinnan palaminen ei riitä.
Olen siis Scientistin kanssa samaa mieltä. Sienistä on helppo lisätä, että niitä vähänkään pintaa syvemmältä tunteva tietää, että iso osa esimerkiksi lahottajalajeista vaatii hyvin tarkat kosteusolosuhteet ja jopa lahonasteen menestyäkseen. Sienistä edes lajistoa ei tunneta kunnolla ja itse rihmastot ovat kaikilta (tutkijoiltakin) pääosin piilossa. Kuka on se lahottajasienien tutkija, joka pystyisi käsi sydämellä sanomaan lajin olevan häviämisuhan alla? Osa lajeista saattaa olla hyvin ongelmallisia edes havaita mahdollisine yksivuotisine itiöemineen. Voiko tietyn puulajin tiettyä lahovaihetta vaativa laji olla koskaan yhtään yleisempi? Onko koko laji silti vaarassa hävitä kokonaan?
>Olisi hyvä kerrata se uhanalaisuuden määritelmä ja vähän populaatiodynamiikkaa.
Jälleen olen täysin samaa mieltä Petkeleen kanssa. Uhanalaisuus ymmärretään yleisesti lajin häviämisen uhkana ja on melkoinen ristiriita, että Suomessa se ei tarkoita sitä. Kun vielä tähän lisää sen, että uhanalaisten lajien (ja luontotyyppien) prosenttiosuuksia käytetään aktiivisesti valtapelissä politiikassa itse luonnon tilasta mitään vähänkään syvällisempää ymmärtämättä, tilanne on erittäin huolestuttava.
>Pienten säästöpuuryhmien tai muiden pienten kohteiden polttaminen ylläpitää palaneesta puusta riippuvaisia lajeja
Ymmärrän toki idealismin tässä erittäin hyvin, mutta mitä hyötyä siitä on? Jokainen tällä tavalla ylläpitoapua saanut palaneesta puusta riippuvainen laji pysyy silti täysin varmasti uhanalaisena, koska lajin vaatimukset ovat niin erityiset. En yhtään väheksy tällaista ”ylläpitotyötä” ja teen helppoja ratkaisuja itsekin, mutta tuo a) ei ole helppo ja b) on todella kallista. Jatkossa, pidemmallä tulevaisuudessa, uhanalaisuus Suomessa vain lisääntyy. Jos muuten alkaa sen suhteen ”näyttää pahalta”, niin kriteerit muutuvat hieman. Tämä kehitys on jo nähty ja se jatkuu. Uhanalaisuus on suurelta osin politiikkaa. Luonnon suojeleminen ei.
>Ruohonjuuri-kaupan verkkosivuilla FaceBookissa oli nättejä kuvia uhanalaisista eliöryhmistä. Linnut ja sammaleet korostuvat (yli 30 % ryhmän lajeista uhanalaisia), mutta myös jäkälien, sammalten, matelijoiden ja sammakkoeläinten ryhmissä uhanalaisten osuus on suuri (yli 20 % ryhmän lajeista uhanalaisia).
Ehkä näistä tilastoista olisi apua kun mietitään korjaavia toimenpiteitä.
Mitä mahtaa tarkoittaa ”korjaavat toimenpiteet”? Eihän uhanalaisuus mihinkään poistu, vaikka tekisi mitä toimenpiteitä.
? Pysy vaan Petkeles näissä sulle tutummissa sanoissa ja oman kylän metsäjutuissa. Isommat hahmotukset vaatisivat aivan liikaa.
Minäkin haluan lisää suojelua, Lauri. Mitä tuo kysely kertoo sinulle? Eikö minun pitänyt olla eri mieltä?