Käyttäjän aegolius kirjoittamat vastaukset
-
Pankkilainan kilpailutuksessa on lypsäminen aivan normaali käytäntö. Jossain vaiheessa asiakas sen lopettaa ja nappaa tarjouksen. Onko se sitten epäreilua sitä pankkia kohtaan, jolta ”ei enää viimeistä kertaa kysytty”? Onko sillä väliä?
Elämä on. Hyväksyn tai en, ei vaikuta lopputulokseen. Reiluus on kiva juttu, mutta ei usein toteudu kaikkien osapuolten mielestä.
Asuntokaupassakin jäin kerran nuolemaan näppejä, kun olisin tarjonnut enemmän kuin pyynti, mutta välittäjä ei edes vienyt tarjoustani myyjälle, vaan teki kaupan nopeimman pyynnin tarjonneen kanssa ennen ensiesittelyä. Reilua? Monen mielestä kyllä, mutta minä olin eri mieltä. Vain välittäjä voitti.
…no joo. Toki on noin. Arkikielessä kun puhutaan ”painavuudesta”, tarkoitetaan tiheyttä. Eihän sorakaan tuolla logiikalla ole yhtään puuta painavampaa. Kilo molempia painaa kilon. 😉
Palstalla on paljon kokemusta ja osaamista. Ne täytyy vaan osata poimia vähemmän paikkansa pitävien asioiden joukosta.
Jääpeitteen eristävyydestä ei ole tietoa, mutta vesi nyt kuitenkin on painavinta neliasteisena. Ennen kuin jäätyminen voi syksyllä alkaa, koko järven vesi on jäähtynyt enintään neliasteiseksi ja pintavesi jatkaa jäähtymistään kunnes jäätyy. Jään alla on siis ennemminkin yksiasteinen vesi. Se neliasteinen on talvella pohjalla.
Tai sanoin vähän huonosti… Kyse olisi 3×1800 kg voimasta, jos kaikki olisi kiinni samassa pisteessä myös vinssin päässä. Jos vetopäässä oleva väkipyörä saadaan kiinni johonkin eri pisteeseen ja vinssi (mönkkäri) erikseen, jakautuu näitä vetävä voima vähän tasaisemmin 3600/1800. Tuo ”eri piste” on kuitenkin oltava melko hyvin samalla vetolinjalla, koska selkeät kulmat vetolinjassa tarkoittavat tehohäviötä.
Omissa 3×1800 kg köysikokeiluissa tuollaiset 15 cm koivut eivät meinanneet aivan tyvestäkään olla riittäviä ankkureita, vaan halusivat nousta maasta. Mönkkäri on siis jäällä aivan takuulla ankkuroitava.
Väkipyörä laitetaan taakkaan kiinni ja vaijerin/köyden pää tuodaan takaisin vinssin luo ja ankkuroidaan johonkin. Vinssi vetää näin ”väkipyörää itseään kohti”. Vauhti puolittuu, mutta voima tuplaantuu. Huomion arvoista on, että vaijeriin ei kohdistu yhtään kovempaa rasitusta.
Kahdella väkipyörällä vaijeri/köysi kulkee taakan ja vinssin välillä kolmesti, eli taakan päässä vaijeri kiertää ensin väkipyörässä ja palaa vielä takaisin taakkaan kiinni. Tuolla JP:n vinssillä olettaisin, että ainakin yhtä väkipyörää joudutaan käyttämään, jos halutaan isompia kokeilla kokorunkona. Alamäki tietysti auttelee.
Kyllä täällä monet kokemukset ovat linjassa omien kanssa. Haastavin projekti itsellä vinssin kanssa on ollut 2-3 kiinnon siemenmäntyjen vinssailu ajouralle tai tielle. Lumi helpottaa, mutta edes yön yli ei kannata niitä jättää vinssaamatta. Aivan latvaan kannattaa ehkä jättää jotain tarttumista helpottavaa, mutta noin muuten suosittelen kyllä juontokartiota. Tai riippuu se nyt vähän maastostakin, mutta kyllä oksat melkoisia koukkuja ovat siinä vaiheessa, kun rungon pitäisi liukua eteenpäin. Sitten tuo vetoteho… Nuo kilogrammat eivät valitettavasti riitä. Itsellä oli valmistajan ilmoittama vetoteho 1800 kg ja 2,5 kiinnon rungot eivät kaikki liikkuneet silläkään. Plokilla tuplaus 3600 kiloon, niin tuoreeltaan liikkui kaikki, mutta ei enää muutaman yön jälkeen. Jos jäätyy ja jämähtää paikalleen, niin ainoa irrotuskeino juhannuksen odottelun lisäksi on veto kohtisuoraan tai nosto kouralla tms. ja tämä ei aina ole helppo järjestää. Pituussuuntaan vetämällä (myöhemmin traktorilla, kovalla teholla) saatiin poikki jopa vähän järeämmät vetoliinat.
Ei näiden projektien kannattavuusjuttuja ole helppo laskea. Itse sain tyvistä hankinnalla 90, mutta silti laskeskelin, että pystyn reilu 60 ei ihan rahassa mitattuna ollut paljoakaan huonompi. Etuja tuli siitä, että alla ollut yli kymmenmetrinen rauduskoivikko säästyi näin paremmin.
>miten ihmeessä vain yksi perikuntalainen edes saa omin luvin rekisteröityä koneen, kysyn trafelta???
Oletko varma, että on rekisteröity perikunnalle? Perikunnan tililtä saa rahaa ne, joilla on pankkitunnukset ja (itselleen) rekisteröinnin yhteydessä ei kysellä millä rahalla kone on ostettu.
>15 senttinen kuusiranka kuuluu sarjaan pikkutukit. Myös nykyaikana alle 43 dm ei enää useinkaan näy tukkilistassa.
Näin arvelinkin, että mittavaatimuksista tässä on kyse. En kuitenkaan näistä ehkä siinä mielessä puhuisi pikkutukkeina, kun hinta on kuitenkin selvästi yli 50. No, eipä sillä väliä, pikkutukkeja tai ei. Hinta ja mitat ratkaisevat. Täytyy iloita tästä ostajasta niin kauan kuin aktiivisesti ostaa. Sahasta on kyse.