Käyttäjän aegolius kirjoittamat vastaukset
-
>Luontotyypin uhanalaisuus -käsite ei oikein toimi. Mitä sillä halutaan kuvata/saavuttaa? Halutaanko säilöä suojelualueille edustava kokoelma kutakin luontotyyppiä? Mikä kehitysvaihe siitä?
Juuri näin. Oletetaan, että jokin kuivahkon kankaan eri-ikäistä metsää sisältävä metsäpalsta suojellaan. Menee muutama vuosikymmen ja koko palsta on luontotyyppiä ”vanha kuivahko kangas”. Nuori ja varttunut kuivahko kangas menetettiin. Metsien suojelu vähentää monimuotoisuutta rajusti, jos monimuotoisuuden mittarina käytetään luontotyyppien uhanalaisuutta ja jaottelu on toteutettu kuten nyt on. Ja niinhän sitä tällä hetkellä käytetään. Tämän argumentin käyttäjät eivät vaan itsekään ymmärrä mitä puheillaan tarkoittavat. He tekevät vain politiikkaa. Monimuotoisuus, kuten luonnosta kiinnostuneet sen ymmärtävät, eivät liity siihen mitenkään.
Otetaanpa luontotyyppien uhanalaisuusselvityksestä esimerkiksi kuivahkot kankaat. Täältä (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Metsat/Kangasmetsat) löytyy varmistus, että kuivahkot kankaat on jaettu selvityksessä kolmeksi eri luontotyypiksi: nuoret, varttuneet ja vanhat. Näistä erittäin uhanalaisia ovat ensimmäinen ja viimeinen. Varttuneet kuivahkot kankaat ovat vaarantunut luontotyyppi.
Kaikki Suomen kuivahkot kankaat ovat siis uhanalaisia. Onneksi petkeles kertoo meille kohta mitä muuta tämä tarkoittaa kuin käsitteen ”uhanalaisuus” täydellistä inflaatiota.
Edit. Jatkossa lokeroin populistipelleksi jokaisen poliitikon, joka mainitsee puheessaan tämän 76 prosenttia (metsäluontotyyppien uhanalaisuus). Mitä tällainen tutkimus antaa kenellekään?
Koetetaan pysyä luontotyypeissä. Ei vajaatuottoisuuden perusteella luontotyyppi muutu.
>Ja onko ihme että maallikosta uhanalaisuusluokittelu on naurettava, kun maallikko ei edes ymmärrä lukemaansa. Ylivertaisuusvinouma.
Olemme onnekkaita, kun meillä on palstalla mukana suuri asiantuntija petkeles. Hän voi kertoa miksi Suomen metsissä ei ole ainoatakaan ”säilyvää” luontotyyppiä. Mikä niistä tulee, kun pahin eli uhanalaisuuden uhka toteutuu? Mikä on siis se luontotyyppi, joka uhkaa nielaista kaikki 23 miljoonaa hehtaaria? Vai eivätkö ne enää ole luontoa?
Kaikella kunnioituksella, perinneluontotyyppejä on luokiteltu 42 kpl erilaista ja ne ovat kaikki joko äärimmäisen uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia (tutkimuksessa käytetyt luokittelut CR ja EN).
Metsäluontotyyppejä on 34 kpl erilaista ja niistä on uhanalaisiksi luokiteltu 26 kpl (mediassakin mainittu 76 %). Näissä on mukana
Tuoreet runsasravinteiset
Vanhat havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat
Vanhat havupuuvaltaiset tuoreet kankaat
Nuoret kuivahkot kankaat
Vanhat kuivahkot kankaat
Nuoret kuivat kankaat
Vanhat kuivat kankaat
Karukkokankaat
Nuoret lehtomaiset kankaat
Nuoret tuoreet kankaat
Varttuneet lehtipuuvaltaiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat
Vanhat lehtipuuvaltaiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat
Varttuneet kuivahkot kankaat
Varttuneet kuivat kankaatOsa ylläolevista on osa luokiteltu erittäin uhanalaisiksi ja osa vaarantuneiksi. Kaikki ovat siis uhanalaisia ja mukana tuossa 26 kappaleessa (76 prosentissa). Metsät ovat siis vaarassa hävitä lähes kokonaan. 😉
Kuulostaa erikoiselta ja myös merkityksettömältä, koska sekapuustossakin sitä kuusipuuherkkua riittää, vaikka suunnat vähän sekaisin olisivatkin. Tutkimus kiinnostaa, jos sellainen löytyy.
>E- ja Keski-Suomeen voisi perustaa pienialaisia suojelukohteita (koska suojelun tarve on yl. pienialaisilla kohteilla) uhanalaisille luontotyypeille : metsäniityt, metsäkedot, metsälaitumet ja jalopuuta luontaisesti kasvavat lehdot. Tosin aika paljon niitä metsäkohteita on jo suojeltukin Metso-ohjelman kautta.
Näistä asioista täytyy mielestäni koettaa kirjoittaa tarkasti. Metsäniityt ja metsäkedot eivät ole luontotyyppejä (en löytänyt luetteloista). Erilaiset niityt ja kedot löytyvät luettelosta perinnebiotoopeista. Nämä eivät siis mielestäni kuulu metsänhoitokeskusteluihin – yleiseen monimuotoisuuskeskusteluun kylläkin. Metsälaitumet ovat eritelty kolmeksi eri luontotyypiksi puuston mukaan (lehti/seka/havu). Nämä kaikki kolme on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi, mutta ovat tuossa perinnebiotooppien luokassa (eivätkä metsä-luokassa).
Jalopuita luontaisesti kasvavat pienialaiset lehdot taas on jo kaikki suojeltu metsälain kymppipykälän mukaisesti erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Ei näissä Metsoa edes tarvita.
Tuo kuva ansaitsisi olla ihan omanaan lukijoiden kuvissa. Voisi saada paremman huomion siellä kuin tässä osana yhtä ketjua.
Surullista. Tunnistan kuitenkin ilmiön. Puhutaan luonnosta, viihdytään luonnossa, harrastetaan luonnonläheisia harrastuksia, mutta ei välttämättä omissa käytännön toimissa kunnioiteta luontoa. Juhlapuheet ovat eri asia.
Edit. Oliko ihan poimimalla poimittu vai kenties jonkin apuvälineen avulla? Kuinka pitkältä ajalta? Kuinka suurelta alueelta?
>Sekapuuston vaikutuksesta ei liene faktaa?
Sekapuuston vaikutusta kirjanpainajaan en tule helposti uskomaan. Aikuisella kuoriaisella kun näyttää olevan siivet ja se niitä metsässä sujuvasti käyttää. Tarjouksentekotarkoituksessa kiertämissäni Lounais-Suomen kuusikoissa jokainen huomaamani kirjanpainaja-alue on lähtenyt liikkeelle tuulenkaadoista ja jos tuhoalue on päässyt isommaksi, saattaa hehtaarin alueelta löytyä useitakin kymmeniä yksittäisiä pystyssä olevia kirjanpainajan käsittelyssä olevia runkoja. Ei näissä oman havaintoni mukaan ole ollut apua runsaastakaan lehtipuusekoituksesta.
Juurikääpä on luonnollisesti eri juttu. Siinä lehtipuusekoitus aivan ymmärrettävästi hidastaa leviämistä. Itse kokeilin tänä keväänä muutamiin juurikääpäpesäkkeisiin jättää kuusentaimet laittamatta ja ainoastaan kylvin mäntyä. Jos lahon aiheuttaja onkin männynjuurikääpä, ei tämä auta lainkaan.
>Sama on tehtävä metsän tuottavuudenkin kassa. Tapa jossa tuloa kilahtaa kaksikertaa kahdessasadassa vuodessa ja satavuotta aukot huilii hoidossa on miun mielestä hidas. Sitä ei nopeuta edes NNA kaava. Pahinta, että se harvoin tavoittaa edes nolla tuloksen useimmiten kolmas palsta on pahasti miinuksella jota ei siedä julkaista.
Voisitko Perko ystävällisesti lopettaa kaiken kannattavuudesta kirjoittamisen, koska sinulle jo se itse julkaisemasi kumulatiivisen tappion kuva jäi täysin vaille ymmärrystä. Fakta kuitenkin on, että aivan kaiken yli 10 vuoden sijoitustoiminnan kannattavuuden ja tuoton laskenta vaatii koronkoron laskentaa. Jos se ei onnistu, niin keskustelu jää tyhjäksi jankkaamiseksi. Aion jatkossakin tästä silloin tällöin huomautella, koska joku vieraampi palstalainen saattaa muuten ottaa jonkin tekstisi liian tosissaan.
Tutustuin hieman uhanalaisiin luontotyyppeihin (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Luontotyyppien_uhanalaisuus_2018). Tulokset olivat odotusteni mukaisia. Onhan se niin, että jos luontotyyppejä lisätään seuraavaan tarkasteluun entisestään (eli luontotyyppijakoa tarkennetaan), saadaan lopputulokseen lisää uhanalaisuutta. Tässä siis sanalla ”uhanalainen” en tarkoita oikeasti häviämässä olevaa, vaan tutkimustuloksissa käytettyä käsitettä ”uhanalainen”.
Uhanalaisuustarkastelun tulokset voi tiivistää niin, että Suomen metsissä ei ole mitään ”säilyvää” luontotyyppiä (LC). Koko 23 miljoonaa hehtaaria metsää on siis joko uhanalaista tai vähintäänkin silmälläpidettävää luontotyyppiä. Maallikkoa tämä voi hieman hämmentää. Maallikko ymmärtää käsitteen ”uhanalainen” niin, että se on jollain tavalla vaarantunut ja uhkaa hävitä. Tätä näissä tarkasteluissa tuolla sanalla selvästikään ei tarkoiteta. Vaarantunut luontotyyppi, ja siis uhanalainen, on myös nuoret tuoreet kankaat. Erittäin uhanalaisia puolestaan ovat sekä nuoret että vanhat kuivahkot kankaat. Samoin sekä nuoret että vanhat kuivat kankaat. Melkoista, sanon!
Suomen metsistä on hävinnyt kokonaan luontotyyppi ”sisämaan dyynimetsät”. Käsite ”dyyni” esiintyy tämän lisäksi yhdeksässä muussa luontotyypissä. Ne ovat:
Variksenmarjadyynit
Dyynien deflaatiokentät
Liikkuvat alkiovaiheen dyynit
Dyynialueiden kosteat soistuneet painanteet
Itämeren dyynisarjat
Liikkuvat rantavehnädyynit
Harmaat dyynit
Metsäiset dyynit
Tunturien dyyni- ja deflaatioalueetAinoastaan tämä viimeinen on silmälläpidettävä, muut ovat uhanalaisia.
Tämän tarkasteluni perusteella voin todeta ettei asia oikeastaan enää huoleta. Näen tuloksissa lähinnä tutkijoita itseään työllistävää vaikutusta ja uhkien suurentelua. Käsite ”uhanalainen” on vedetty kölin ali muutamaan kertaan eikä enää merkitse mitään.