Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Muutamat kirjoittajat toistavat oman suppean alueensa hirvikatoa ikäänkuin se olisi hirvikannan valtakunnallinen totuus. Samalla periaatteella voin itse ilmoittaa, että monet Pohjois-Pohjanmaan hirviporukoista käyttivät vähäiset kaatolupansa loppuun jo kahden ensimmäisen viikolopun aikana.
Jututin viime sunnuntai-iltana yhden hirviporukan jäsentä ja hänen mielestään oman alueen hirvikanta oli arvioitu aivan liian alhaiseksi. Itsenäisen ajattelun puuttuessa samanlainen virhearvio taisi tulla tehdyksi muita matkien eri puolilla Suomea…Yksi tapa perehtyä tuohityön saloihin on sopia visiitti tuohityön todellisten taitajien luokse. Heitä nimittäin on tässä maassa runsaasti – järjestetäänhän tuohityön Suomen mestaruuskilpailutkin vuosittain. Näiltä mestareilta saisi varmasti arvokkaita vinkkeja tuohimateriaalin hankinnasta ja käsittelystä sekä millä kaikilla eri tavoilla tuohta voidaa kuvittaa ja kuvioida.
Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa asustaa yksi mestareista (Toivo Honka), Taivalkoskella etevä naispuolinen tuohen käsittelijä (Tanja Luukkanen), Iissä asustaa myös etevä tuohitaiteilija (nainen, jonka nimeä en tähän hätään muista), Sulkavalla asuu v. 2012 Suomen mestari (Tauno Teittinen) ja Kuopiosta löytyy Antero Kärnä. Tässä muutama, jotka kaikki osaavat tuohen käsittelyn mestarillisesti ja kyselemällä ja varmaan googlettamallakin löytyy runsaasti lisää.
Itse ostin kymmenkunta vuotta sitten vaimolleni kookkaan, aivan erityisen taidokkaasti koristellun tuohisen ompelurasian Petroskoin reissullani. Noilta Karjalan mailta tuohimestareita löytyy runsaasti ja erittäin taidokkaasti valmistettuja tuotteita saa heiltä pilkkahintaan.
Katselin peiliin kerran ja toisenkin. Molemmilla kertaa kysyin: ”miksi noin 10 hehtaarin mäntytaimikkoni on niin karmean näköinen (aukkoinen, täynnä tupsulatvaisia ja katkottuja männyntaimia)”?
Molemmilla kertaa oikeaksi vastaukseksi itse sain hirvien jokavuotisen talvilaiduntamisen mäntytaimikossani.Lehtipuut on taimikosta poistettu, mutta sukkahousuja, saippuapaloja ja hiuksia en ole taimikkoon ripustanut, puhumattakaan, että olisin aidannut alueen.
Keskustelupalstan opetuksena on lähtemättömästi mieleeni syöpynyt suorittavan portaan toteamus ”hirvivahingoista mäntytaimikoissaan saa metsänomistaja syyttää vain itseään”. Tällaisten syytösten ja häpeän kanssa tässä on vain yritettävä elää elämässä eteenpäin…
Uudehko metsänomistaja hämmästelee aivan aiheellisesti. Jos pyrimme aina vaan nopeampaan puunkiertoon, on aivan oleellinen asia, miten nopeutunut/nopeutettu kasvu vaikuttaa puun laatuun ja -lujuusominaisuuksiin.
Mieleeni on jäänyt 80-luvun alkupuolelta Helsingin Yliopiston maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan apulaisproffan jutustelu junassa hänen kysyttyä minulta, tiedänkö miksi puutavaran uitto lopetettiin vesistöreittejä pitkin. Kuorma-autoilla ja junalla puutavaraa voi kuljettaa tietysti vuodenajasta riippumatta, mutta yhtenä merkittävänä osatekijänä hän mainitsi metsien lannoitukset. Hänen mukaansa lannoitettu puu vettyy huomattavasti nopeammin kuin lannoittamaton ja merkittävä osa lannoitetusta puutavarasta painui hukkupuuna pohjaan. Tuosta voisi päätellä nopeakasvuisen/lannoitetun puun olevan huokoisempaa, solurakenteeltaan erilaista kuin lannoittamaton puu. Miten sitten puun muut laatu- tai lujuusominaisuudet muuttuvatkaan lannoituksen myötä, siitä en ole nähnyt tutkimustuloksia.
Ainakin Pohjois-Pohjanmaan suuretkin hirsirakentajat ostavat tukkinsa Lapista, itärajalta tai jopa Venäjältä tietyiltä alueilta, joten hirsirakentajat pitävät laadukkaimpana puuna hitaasti kasvanutta. Sama tilanne näyttäisi olevan puusepänteollisuudessa, joka myös suosii hitaasti kasvanutta puuta. En ainakaan tiedä, mikä taho erityisesti valikoisi käyttöönsä nopeasti kasvanutta/lannoitettua puuta…
Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin Suomi puun käyttäjänä rakentamisessa on vielä kehitysmaa. Esimerkiksi USA:ssa omakotitalojen rakentamiseen puun käytön yleisyys keskimäärin taloa kohti on moninkertaista verrattuna Suomeen.
Kerrostalojen rakentamisesta puusta on Suomessa puhuttu niin kauan kuin minä muistan. Lähinnä vain puhuttu, sillä esimerkiksi Ruotsissa puisten kerrostalojen osuus on jo n. 20 prosenttia, kun Suomessa päästään vain n. yhteen prosenttiin. Norjakin on meitä edellä. Muistaakseni Bergeniin rakennetaan peräti 14-kerroksinen puinen kerrostalo, jossa hyödynnetään runkorakenteina liimapuupalkkeja. Liimapuupalkkihan kestää palokuormaa nurjahtamatta pitempään kuin teräspalkki.
On oikeastaan merkillistä, ettei puun suhteen moninkertaisesti omavarainen Suomi hyödynnä puuta täysimittaisesti rakentamiseen. Vaikka betoni olisikin rakennusmateriaalina hieman halvempaa, on puullakin omat etunsa. Hyvin suunniteltu puuelementtikerrostalo nousee asuttavaan kuntoon huomattavasti nopeammin kuin vastaava betonirakenteinen. Nopeudestaan huolimatta puurakenteinen rakennus voidaan toteuttaa ilman kosteus- ja homeongelmia.
Vaikka Nokian puhelimet myytiin melkomoisella alennuksella, lienee helpoin tapa saada hyvin tuottavaa toimintaa vanhan Nokian avulla. Nokian verkkoyhtiö (NSN) on kakkosena maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna ja maailmalla verkkopuolen investoinnit tulevat nousemaan kymmeniin miljardeihin euroihin aivan lähivuosien aikana. Jos nyt NSN on saneerattu iskukuntoon, kuten voisi olettaa, ovat tulevaisuuden näkymät verkkopuolella aikamoiset.
HERE-karttapuolen palvelut ovat voittoa tuottava, kasvava bisnes. Kolmas tukijalka Nokian puhelintekniikan lisenssöinnit tulevat tuottamaan varmuudella hyvin ainakin seuraavat kymmenen vuotta.
Kaupan jälkeen Nokialla on varaa ostaa neljänneksi tukijalaksi jokin kehityskelpoinen, markkinoita omaava ja uutta teknologiaa edustava yhtiö.
Eiköhän näillä eväillä mahdollisteta Nokian kannattavaa toimintaa pitkälle tulevaisuuteen.
Keneenkähän se luuseri-käsite tässä kohdistuukaan? Aika moni voisi väittää luuseriksi sitä, joka hyväksyy nurkumatta lainvastaisen ylisuuren hirvikannan ja taipuu aitaamaan metsänsä hirviltä. Eikös hirvikantaa lain mukaan pitänytkin säädellä siten, ettei se vaikeuta metsänhoitoa eikä muodustu merkittäväksi tekijäksi liikenneonnettomuuksissa?
Suorittavan portaan mukaan koivua voi jo huoletta viljellä sopivalla kasvupohjalla lähes koko maassa. Kertoisitko, missä sijaitsee se pieni pläntti, jossa se ei onnistu?
Hänen mukaansa männylle uudistetaan siellä, missä kasvuolosuhteet ovat sopivat. Missä ne sitten ovat sopivat, kun koko valtakunnassa painopiste on siirtymässä kuusen viljelyyn?Huoletonta sanojen heittelyä ilman faktatiedon hyödyntämistä, jota olisi kyllä saatavilla…
Vastuutonta on myös hirvien syömien mäntytaimikoiden vahinkojen siirtäminen metsänomistajien omaksi syyksi. Tiedän kyllä, että mäntytaimikot saadaan suojattua riittävillä aitarakenteilla, mutta eikös ongelmia aiheuttavaa hirvikantaa pitänyt hoitaa metsästämällä kanta sellaiseksi, ettei haittaa metsänhoitoon ja liikenteelle tule.
Karmealta tuntuu tieto tämän vuoden hirvilupien määrän vähentäminen pelkästään Pohjois-Pohjanmaan alueella lähes puolellatoista tuhannella eläimellä. Tämän vuoden aikana alueellamme on jo sattunut runsaasti hirvikolareita ja pari viikkoa sitten jopa yksi kuolemaan johtanut kolari. Mitähän liikenteessä vielä joudumme kokemaankaan, sillä vuoden kolarialtteimmat kuukaudet ovat vielä edessäpäin…
Runsastuva hirvikanta aiheuttaa väistämättä lisätuhoja alueemme mäntytaimikoille, mutta sehän suorittavan portaan ajatusmallin mukaan on metsänomistajan oma vika eli joudun häpeämään omaa hirvien talvilaitumena pitämää mäntytaimikkoani.Palkkataso on vain osa tuotteiden kilpailukyvystä. Väittäisin palkkatasoa suuremmassa roolissa olevan tuotteiden innovatiivisuuden ja jalostusasteen.
Paljon puhutaan, kuinka Suomen palkkataso on noussut eurooppalaisten kilpailijoidemme yläpuolelle. Tosiasiassa esimerkiksi Belgiassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Saksassa, Irlannissa, Tanskassa ja Norjassa on Suomea korkeampi palkkataso. Isossa-Britaniassa ja Ruotsissa palkkataso on suurinpiirtein tasoissa Suomen kanssa.
Näin ollen muilla tekijöillä kuin palkkapolitiikalla voidaan maamme kilpailukykyyn vaikuttaa enemmän.Männyn kasvattaminen Suomessa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ollut metsänomistajalle haasteellinen tehtävä. Ihminen on kekseliäs – jotkut hakevat partureilta hiuksia, joita ”pussitetaan” mm. vanhoihin sukkahousuihin, toiset aitaavat suojeltavat puut yhdellä, kahdella ja jopa kolmella langalla/nauhalla ympäri taimikon, toiset voitelevat vielä lankansa saippualla, jolla tehostetaan aitauksen tehoa. Eniten vaivaa näkevät laittavat sähkölangan virta-/latauslähteineen taimikkojensa ympärille. Sähkövirtaan tottumattomat saattavat käsitellä mäntytaimikkonsa huiskimalla polttoöljyä kuusivihdalla mäntytaimiensa latvakasvaimiin. Käytitpä yllä luetelluista menetelmistä mitä hyvänsä vaihtoehtoa, vaativat ne taimikon omistajalta viitseliäisyyttä, aikaa, rahaa ja uskoa tulevaisuuteen.
On toinenkin vaihtoehto. Olisi helppoa pudottaa maan hirvikanta sellaiseksi, ettei se muodostuisi uhkaksi mäntytaimikoille tai vaaraksi liikenteelle. Samalla voisimme unohtaa alussa esittämäni monisisältöiset hirvivahinkojen osaksi jopa kyseenalaiset torjuntamenetelmät, joihin metsänomistajat ovat joutuneet turvautumaan. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuu/kuulostakin, hirvikannan säätelyä ei ohjaa metsätaloudelliset- tai liikenneonnettomuuksia säätelevät kriteerit, vaan metsästäjien ja safarien järjestäjien itsekkäät tavoitteet. Toivottavasti ennätän nähdä ajan, jolloin tämä lihasafarijengi joutuu vastaamaan aikaansaannoksistaan.