Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Minäkin vietin perheineni eilen pitkän päivän murhemieltä tuottaneella vajaan 10 hehtaarin mäntytaimikollani. Suoritimme nyt kolmannen kerran taimikon paikkokylvöjä vuosittain hirvien tuhoamalle alueelle. Perinteisellä tavalla toteutettuna eli metrin, puolentoista viiru kuokalla pintaan ja siementä perään. Taimikko oli talven jäljiltä todella murheellista katsottavaa. Katkottuja, kaadettuja lähes puhtaaksi syötyjä taimia oli taas syöty varsin järjestelmällisesti ja ensi kertaa näin sen, että myös katajapensaiden latvat oli syöty alueella lähes järestään. Ulostekasoja oli kaikkialla, joten alueella oli talvehtinut todennäköisesti useampi hirvi. Koska männynsiemenet ovat ostajalle omasta mielestäni kalliita, olen kolmena vuotena karistanut itse harrastusmielessä siemeniä n. 2 kg/kausi ja nyt tein sen viimeisen kerran – homma ei yksinkertaisesti kannata. Merenranta-alueilta 30 – 40 kilometrin etäisyydeltä hirvet vaeltavat talvilaitumille, jollaiseksi myös minun taimikkoni on joutunut.
Palstan tekijämiehiltä kysyisin, kannattako ja jos kannattaa, missä vaiheessa hakea uudelleen hirvivahinkokorvausta kalutulle mäntytaimikolle? Itse olen saanut ensimmäisen ja ainoan korvauksen hirvivahingoista vuonna 2012. Pelisäännöt hirvivahinkojen hakemiselle näyttävät epäilyttävästi sille, että mo voi itse joutua maksumieheksi.
Ihan kuriositeetin vuoksi kerrottakoon, että aukkohakkuu tuolle alueelleni on suoritettu vuonna 2000 ja maan pinnan käsittely ja siementen kylvö seuraavana vuonna eli 10 vuotta ennen metsäpalstani hankintaa. Yöuniani en ole ongelman kanssa menettänyt, sillä metsäpalstan hankintavaiheessa en laskenut taimikolle ja sen maapohjalle sentinkään arvoa.
Arvelinkin, että tukiasioiden käsittely ”toiselta kantilta” nostaa haloon ainakin osassa palstalaisista, mutta perustelen vielä hiukan näkemystäni.
Minulla ei periaatteessa ole mitään valtion tai muidenkaan tahojen yritystuen maksamisille, mutta sitä minä vastustan, että tukia maksetaan useasti täysin tarpeettomasti ja vailla minkäänlaista vastikkeellisuutta. Tiedämme varmasti kaikki, että huippukautenaan Nokia oli yrityksistä suurin valtion tukien käyttäjä, vaikka rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Eikö nekin rahat (sadat miljoonat) olisi ollut mielekkäämpää käyttää esim. kehittyvien yritysten inventointeihin? En ymmärrä myöskään summittaista rahan lapiointia yrityksille ilman minkäänlaista korvamerkintää käyttötarkoituksesta eli toivoisin rahojen suuntausta kohteisiin, jotka välittömästi nähtävällä tavalla edistävät yrityksen toimintaa.
Ihan talonpojan järjellä mielestäni on ymmärrettävissä kuuden prosentin yritysverotuksen lasku valtion tueksi, joka tarjoillaan verohelpotuksena. Valtion yrityksille maksamiin tukiin sisältyy muitakin verohelpotuksia.
Jos nyt vähänkään olen ymmärtänyt hallitukselta saatuja viestejä maamme taloudellisesta tilanteesta, tulisi meidän antaa ainakin verovaroista maksettaville valtion tuille tarkat kriteerit, jotta niillä edistettäisiin taloutemme tukemista mahdollisimman paljon.
Käytössä olevaa tukipolitiikkaa voi katsella vähän toiseltakin kantilta – Suomihan on erilaisten tukien luvattu maa. Yllättävän harvoin näkee kannanottoja viime vuosien kenties suurimmasta tukien saajatahosta. Vuosittain yritykset saavat nimittäin monitahoisen valtavan tukiviidakon kautta noin kahdeksan miljardin euron tuet ja täysin ilman vastikkeellisuutta eli saatujen tukien vastineeksi vain toivotaan aktiivisuutta investoinneissa, työllistämisessä jne. Työttömyyskorvaukset taas palautuvat käytännössä takaisin kiertoon ja sillä summalla pidetään yllä kotimaista kysyntää ja edistetään työllisyyttä.
Tuo yritysten vuosittain saama valtava tukisumma on aika hankalaa selvittää kohta kohdalta, mutta varsin hyvän käsityksen niistä saa, jos lukee Helsingin Sanomien selvityksen valtion tuista vuodelta 2013 ja laskee lisäksi sen jälkeen päätetyista lisätuista. Yritysveron kuuden prosentin lasku merkitsi lähes miljardin tukea, kiky-sopimus noin 2,5 miljardia euroa ja työnantajain sosiaalivakutusmaksuja siirrettiin työntekijöiden maksettavaksi muutaman sadan miljoonan euron edestä.
Yrityksille maksettavaan valtavaan tukipottiin suhtauduttaisiin merkittävästi ymmärtäväisemmin, jos olisi esittää selkeitä näyttöjä esim. myönteisistä investoinneista, joita niillä rahoilla on tehty. Valitettavasti tilanne saattaa olla jopa päinvastoin, sillä monet talousekspertit uskovat ainakin osan noista tuista maksetun osinkoina yritysten omistajille.
Pian umpeutuva kuusi vuotta lähisuvun ainoana metsänomistajana ei ole viisastuttanut minua riittävästi ymmärtämään puukaupan perimmäisiä hienouksia kotimaassa. Olen ihmetellyt tuota Venäjältä ostettavaa puutavaraa ja erityisesti vielä koivua, joka on ilmeisesti puunjalostusteollisuudelle heidän mukaansa tärkein puulaji. Onko Venäjältä ostettu puutavara selkeästi edullisempaa kuin Suomesta saatava puu? Onko tämän kaupankäynnin tärkeimpänä motiivina puun hintatason vakauttaminen kotimaisen puunkin osalta? Tiedetäänkö Venäjältä ostetun puutavaran vuosittainen kokonaishintataso läpinäkyvästi?
Samaan aikaan meillä on alueita eri puolilla Suomea, joissa koivusta tai edes muistakaan kuitupuista ei tehdä edes tarjousta ja missä tehdään, hintataso on polkenut paikallaan vuosia.
Äänekoskelle tulee varmasti ainakin miljardin investointi monipuoliseen puun jalostamiseen. Kemiin, Kemijärvelle ja Kainuuseen suunnitellaan kuhunkin miljardi-investointeja erilaisiin puunjalostuskohteisiin. Joko nämä kohteet realisoituessaan näkyvät myös kotimaisen puutavaran hinnassa? Joko lopultakin kotimainen puutavara priorisoidaan ensisijaisena ostokohteena kyseisiin laitoksiin? Jos kaikki kyseiset kohteet realisoituvat lähitulevaisuudessa, aloittaako MTK kotimaisten metsänomistajien edunvalvonnan myös käytännössä?
Noille Planterin epäilyille on saatu katetta jo aiemmin tälläkin palstalla. Kuluvan vuoden huhtikuussa Korpituvan Taneli kirjoitti tällä palstalla entisen Kuivaniemen kunnan alueella metsästysseuran omasta helikopterin avulla tehdystä hirvitiheyden laskennasta. Seura teki oman laskennan, kun viralliset tilastot kertoivat hirvikannan tiheydeksi vuodesta toiseen vain noin 2,5 hirveä/1000 ha ja seuralaisten omat havainnot tukivat selvästi suuremman hirvikannan olemassaoloa. Omassa lentolaskennassa hirvikannan tiheydeksi saatiin 12,9 hirveä/1000 ha, joten heitto virallisiin tilastoin oli todella merkittävä. Ikävintä asiassa oli se, ettei kaatolupien määrää saatu kasvatetuksi uusista laskentatuloksista huolimatta. Tunnen useammankin hirvimiehen alueelta ja pidän heidän omaa laskentaansa luotettavana.
Kuinkahan paljon meillä on maassamme ohjeina kaatolupien määrille hirvitiheyden virallisia tilastoja, jotka pitäisi moninkertaistaa luotettavuuden saamiseksi?
Katselin tuolta sivustolta millaisen hirvitiheyden ne nyt antavat Kuivaniemen alueelle ja vaihteluväli näytti olevan n. 2,7 – 2,9 hirven/1000 ha välillä.
Minäkin perehdyin hieman tuohon kivihiilitervaan ja on totta, että aineella on haitallisia vaikutuksia. Huono maine perustuu erityisesti kivihiilipikeen, joka on kivihiilitervan tislausjäännös.Kivihiilipikeä käytettiin aiemmin rakennusten maanalaisten seinien vedeneristyksessä. Toisaalta kivihiilitervan käyttö sallitaan edelleenkin erityiskohteissa, kuten veden- ja maanalaisten rakenteiden pintakäsittelyaineena.
Uskoisin, että ulkokäytössä hyvin suojattuna (kuten glyfosaatin levityksessä), kivihiilitervaa voisi kokeilla esim. mäntytaimikon suojauksessa hirviltä. Otan nöyrästi vastaan totaalisen käyttökiellon, jos sellainen on tehty.Jalkasen aloituksesta tuli mieleeni…
Hevosmiesten piirissä pilttuitaan pureskeleville hevosille kotimaista tervaa selkeästi tehokkaammaksi on osoittautunut puuosien yläosien sively kivihiilitervalla. Kivihiilitervan tuoksu on omituinen eikä makukaan ainakaan hevosia innosta. Kivihiiliterva olisi myös helppo levittää esim. reppuruiskulla. Jos jollain harrastuksensa lopettaneella hevosmiehellä on jäänyt nurkkiin lojumaan kivihiilitervaa, voisi sitäkin testata mänty- tai rauduskoivutaimikossa ja reklamoida sitten palstalla tuloksista.
Tanelin aloitus oli aiheellinen ja ajatuksia antava. Jututin yhtä kyseisen kuivaniemeläisen eräseuran jäsentä ja keskustelumme jälkeen minua jäi vaivaamaan erityisesti nuo hirvikannan valtavat erot ns. virallisen tilaston ja eräseuran oman laskennan välillä. Helikopterista käsin suoritettu laskenta antoi siis hirvikannan suuruudeksi yli viisinkertaisen määrän verrattuna ns. viralliseen laskentaan. Metsästysseuran oma laskenta tuki voimakkaasti seuralaisten omaa käsitystä hirvikannan koosta, joka heidän käsityksensä mukaan on ollut jo vuosien ajan moninkertainen ”virallisesti” ilmoitettuun määrään nähden.
Jututtamani eräseuran jäsen piti selviönä sitä, että helikopterista käsin suoritettava laskenta antaa merkittävästi luotettavamman selvyyden hirvikannan koosta kuin pienlentokoneesta käsin suoritettava laskenta tai hirvien jälkiin perustuva laskenta.
Voisiko olla niin, että matalalla lentävästä, voimakkaasti ”säksättävästä” helikopterista käsin saataisiinkin merkittävästi luotettavampi kuva hirvikannan koosta kuin muilla käytössä olevilla menetelmillä?
Voisiko olla myös niin, että maassamme annetaan vuosittain hirvien kaatolupia, joiden määrä perustuu jatkuvasti alimitoitettuun hirvikantaan?
Terv. 6tukki
Glaan tapaan en minäkää löytänyt vielä hirvikolaritilastoja vuodelta 2014 (mikähän niitäkin viivyttää), mutta jo 21.11 2014 olleessa Ylen uutisessa kerrottiin hirvikolarien maassamme lähes tuplaantuvan vuoden loppuun mennessä. Tuplaantuvan, vaikka hirviaitauksia rakennetaan koko ajan lisää. Tuo uutinen kertoo jo yksiselitteisesti hirvikannan kasvaneen merkittävästi ja siksi olisikin jo korkea aika rajoittaa kantaa oleellisesti. Hirvilaskennat voidaan unohtaa, ilmeisesti niistä saadaan vain haluttuja tuloksia. Kolaritilastoja en ainakaan usko kenenkään haluavan manipuloida.
Nimimerkki abietiksen puunhinnan mahdollista alentamista käsittelevä aloitus käsitteli muutamia kansalaisryhmiä tavalla, johon on pakko puuttua.
Yleistämällä työttömät laiskoiksi, nuoret vetelehtijöiksi ja aviottomien lasten vanhemmat kotona löhöäviksi laiskureiksi leimaat nämä kansanryhmät tavalla, joka ei ole yhtä todellisuuden kanssa.
Tilanne on vaan niin murheellinen, ettei maamme käytännössä lähes puolelle miljoonalle työttömälle löydy vapaita työpaikkoja kuin murto-osalle, koska avoimia työpaikkoja on vain muutamia kymmeniä tuhansia.
Tämän päivän Kaleva kertoi tutkimuksesta, joka oli suunnattu Pohjois-Suomen ammattikouluista valmistuneille nuorille. Sen mukaan nuorista 70 prosenttia oli valmis lähtemään töihin, vaikka palkka olisi pienempi kuin sosiaalietuudet. Töitä ei vaan löydy tuollaisillakaan ehdoilla.Suomalaisista ainakin nuorista perheista taitaa noin puolet asua avoliitossa. Leimaamalla heidät kotona löhöäviksi laiskureiksi annat tulevaisuudesta heidän osaltaan synkän kuvan, mutta selkeytät hyvin oman ajattelutapasi.