Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Peräkylän Tarzanille, unohdin kertoa millä tavalla tuosta kesän alun kahden tunnin kuppauksesta selvittiin.
Pateilla ja paukamilla oleva kutiava iho hoidettiin kuulemma tunnin saunomisella ja jos ei vielä ollut uutta vihtaa (vastaa) tehtävissä hoidettiin homma vanhoilla. Saunomisen jälkeen vaimo kuulemma pyyhki paukamat Illodiiniin kostutetuilla vanutupoilla kahteen kertaan.
Seuraavana aamuna ei kuulemma ollut paukamia eikä kutiavaa ihoa…
Nyt jo edesmennyt lahkouskonnon saarnaaja kertoi minulle reilut parikymmentä vuotta sitten omaavansa keinon hyttysten haittojen minimoimiseksi. Isältään perimän tavan mukaisesti hän meni kesän ensimmäisen sääskipopulaation synnyttyä suomaastoon ja istui siellä yläruumis paljaana vähintään kaksi tuntia yhteen menoon. Tuon parin tunnin kunnon kuppauksen jälkeen ei kuulemma loppusuven itikat haitanneet millään tavalla, vaikka verta imivätkin. Mies väitti toimenpiteellään hankkivansa jonkinlaisen immuniteetin sääskien ja muidenkin hyttysten puremille.
Meikäläisellä tuo vanha viisaus on vielä kokeilematta…
Elämäni ensimmäiset kuusentaimet ”potitettiin” maahan lauantaina. Tällaiselle aloittelijalle, jolla oli kaverina riuska nuorimies, 1700 kpl istutus oli juuri sopiva määrä. Luontoäitikin oli hankkeessa mukana – aamuyölla muutamaa tuntia ennen istutuksen aloitusta satoi pari tuntia vettä ja heti istutuksen päätyttyä alkoi vesisade, joka jatkui peräti 10 tuntia.
Kaiken pitäisi siis olla kohdallaan. Hyvännäköiset, virkeät taimet saatiin oikein ajan kanssa istutettua suoraan. Vielä kun pysyisi halla ja tukkimiehentäi etäällä ja ravinteet riittäisivät taimille, voisivat perilliset päästä nauttimaan komeasta kuusikosta…
Talousanalyytikot kertovat perinteisesti parhaaksi sijoitusmuodoksi pörssiosakkeiden hankkimisen (se, mitä osakkeita ja miten ostot ja myynnit toteuteaan onkin ihan oma juttunsa…). Erityisesti viime vuosina pörssiosakkeet ovat olleet sellaisessa turbulenssissa, että ainakin hajautusmielessä kannattaa katsella muitakin sijoituskohteita.
Itse kiinnostuin metsänostosta myös siksi, että se sijoituskohteena tarjoaa paljon muutakin kuin muuttaa setelitukot puita humisevaksi maaksi. Se voi tarjota yhteisen harrastuksen koko perheelle, oman metsän hoito on aivan loistavaa hyötyliikuntaa (vertaa puolikuolleena juoksuun matolla), omin käsin hoidettu taimikko antaa lähes terapeuttisen elämyksen jne. jne. Pörssiosakekaupan tapaan ei myöskään metsäomaisuutta voi ”hävittää” ihan vaan nappia painamalla.
Realistina on pakko todeta, ettei metsää kannata jättää ainoaksi sijoitusmuodoksi. Pelkästään metsään sijoittaminen turvaa leivän vain harvoille ja heillä sitä metsäomistusta on tullut lähinnä perimällä (ja rutkasti).
Itse metsänhoitoon osallistuvalle metsän omistus tarjoaa kuitenkin varsin vakaan ja turvallisen tavan hajauttaa omaa sijoitustoimintaansa.Reilun vuoden Metsälehden keskustelupalstaa seuranneena on pakko todeta, että nykyisen palstan sisältö on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuivaa, steriiliä, parilla sanalla sanottuna tylsää luettavaa!
Keskustelusta puuttuu elävyys, rehevyys, innostuneisuus – aivan kuin ”annettu muotti” kangistaisi kaikki.
Miksikähän minulle tulee mieleeni Pohjois-Suomessa vielä hyvin jaksavan hengellisen suuntauksen lapsille tarkoitetun lehden keskustelupalsta. Sen keskustelupalstalle suunnatut kirjeet aloitettiin kaikkien osalta samalla tavalla:
”rakas toimittajasetä, korjaisitko kirjoitukseni virheet ja puutteet ja laittaisitko sen sitten minulle rakkaaksi käyneeseen Lasten Siion-lehteen”. Sitten kerrottiin, miten Mansikki oli saanut kauniin vasikan, Mirri neljä pentua ja sunnuntaina oltiin seuroissa…Ajan hengessä elävällä keskustelupalstalla mielipiteet vaihtuvat jatkuvasti, keskusteluihin osallistutaan joko kirjoittamalla tai lukemalla. Nyt menee useita päiviä ennenkuin edes yritän vilkaista palstaa katsomalla onko ajatusten vaihto lisääntynyt vai rajoittaako edelleen osallistumista se, että enemmistö miettii moittiikohan kohta joku, jos kirjoitan miltä itsestä tuntuu…
Emme tarvitse mitään Metsä-Siionia, emmehän…?
Ostin viime kesänä Huskin mallia 343 F ja kesän ja syksyn mittaan sahailin reilut 60 tankillista ilman minkäänlaisia ongelmia. Sahaa näkyy nyt saavan esim. Oulusta alle 600 eurolla/kpl.
Kulmavaihteen rasvauksesta Huskin ohjekirja neuvoi tarkastamaan rasvatilanteen kerran 3 kuukaudessa, joten tuo jatkuva tsekkaaminen lienee turhaa…
En minäkään oikein ymmärrä turvetta ympäristövientituotteeksi…
Olen kyllä kriittisempi turpeen käytölle kuin esim. Vaari, korjaan Korpitupa. Jopa Niinistöä myötäillen olisin kannattamassa turpeen noston hidasta alasajoa ja jättäisin turpeen lopulta kriisiaikojen energialähteeksi.
Miksikö, siksi, että olen nähnyt ja kokenut konkreettisesti 40-vuoden aikana millaiseksi ovat turvetuotannon yleistyessä muuttuneet kaksi Perämereen laskevaa jokea (eikä nämä ole takuulla ainoat). Muutokset ovat silmillä nähtävissä ja ihan kourilla koeteltavissa.
Turvetuotannon merkittävästi kasvaessa ja varsinkin jos laajempien, uusien kohteiden käyttöönottoa ajaa vaikutusvaltaiset tahot (kuten esim. Vapo), käy ympäristönvaiktusarvioinnit, tuotantosuunnitelmat, haittaseurannat jne. notkeasti hakijan toivomalla tavalla. Seurauksena liian monessa tapauksessa on sitten näitä surullisen kuuluisia saastuneita vesistöjä, joista mm. MOT on tehnyt ohjelmia.
Uskoisinpa laajalla vesistöissä ja luonnossa liikkuvalla joukolla olevan samankaltaisia havaintoja viime vuosikymmenien varrelta.
Mikä taho Suomessa takaa vesistöjen luonnontilassa säilymisen, jos turpeennosto esim kymmenkertaistetaan…?