Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Uskonpa kaikkien ammattilaisten jo käyttävän tätä tai tämän tapaista menetelmää, mutta laitanpa sen kuitenkin, koska minulle siitä on ollut todella suuri apu. Ainakaan kaikki kaupunkilaismetsäomistajat eivät ehkä tiedä tätä konstia…
Ongelmani hellekesän 2011 raivauksilla oli hien jatkuva valuminen silmiin ja siitä aiheutunut silmien kirvely. Pari – kolme viikkoa hikoilin ja kärsin silmien kirvelystä, kunnes palstallani kävi vanha, kokenut metsien mies. Hän ihmetteli miksen laita pääni ympärille hikiliinaa kypärän alle…
Nyt kierrätän perheeni vanhat tyynyliinat, lakanat ja pussilakanat repimällä ne noin 40 x 70 cm paloiksi, taitan ne kolmeen osaan ja kietaisen pään ympärille kypärän alle. Eipä kirvele hiki silmissä ja vanhat petivaatteet saavat kunniakkaan lopun käyttöhistorialleen.
Nyt repussani on aina vähintään neljä kangaspalaa lähtiessäni raivuulle
Terv. 6tukki
En jaksa uskoa palkanalennuksiin – olisi jo aikamoinen jousto, jos pidättäydyttäisiin palkankorotuksista jonakin sovittuna aikajaksona.
Kurki on jo pariinkin otteeseen maininnut Saksan palkkojen pudotukset. Onko sinulla faktaa näistä pudotuksista puunjalostus- ja paperiteollisuuden osalta?
Siitä olen aikalailla varma, että ainakin saksalaisen sahatyöntekijän palkkataso on selkeästi parempi kuin kuin suomalaisen, vaikka esim. elintarvikkeiden hintataso on Suomea huomattavasti huokeampi. Miten tämä sitten korreloi tuohon yllä esitettyyn saksalaisten tukin hintaan?
Siinäpä olisikin jollekin nettisurffarille sopiva iltapuhdetyö, siis kaivaa netistä eurooppalainen puutavaran (tai edes tukin-) hintataso ja jos se on nopeasti selvitetty voisi tehtävää vaikeuttaa selvittämällä vähän noita palkkakustannuksiakin eri maissa.
Ei tarvitsisi aivan mutu-pohjalta vertailla…
Vastaanpyristelystäni huolimatta ihon alle on kertynyt sen verran silavaa, etten juuri varsinaisia eväitä päivän reissulle metsään tee. Juomista otan matkaan parisen litraa – osan näin kylmemmillä ilmoilla nautin lämpimän kupin muodossa (makuvaihtoehtoja löytyy todella runsaasti). Lämpimän kupin nauttimalla ei märkäkään mies ehdi paleltua tauon aikana. Pari banaania ”tuhoutuu” myös jokaisella raivausreissulla…
Pari nuorta tuttavaani nauttii metsätöissä trendikkäitä energiajuomia. Meikäläinen punoittaa metsätöissä jo ihan riittävästi ilman red bullejakin, joten vesi on vielä riittänyt…
Eipä ollut ”pönttöenkeleitä” erotteluilla minun aikanani. Tasa-arvoa siihen aikaan vaalittiin naisten osalta tuolla kokkauspuolella toimimisella ja heidän työpanoksensa siellä oli korkealle arvostettua. Se oli sitä aikaa (jota muuten nykyäänkin näköjään monet haikailevat), jolloin naisten paikka oli hellan ääressä…
Toisaalta saattaisi tehdä meille hyvääkin tilanne (edes muutaman vuoden ajan), jossa jo tyydyttäisiin saavutettuun elintasoon, tuotantoon, hyvinvointiin jne.
Tämä maailma näyttää entistä enemmän sellaiselta, jossa vain ahneet ja mammonaa lisää kaipaavat ovat niitä hyviä kansalaisia.
Kuulemma Suomen tulevaisuuskin ja hyvinvointi (Katainenhan tätä mainosti moneen otteeseen) perustuvat vain ja ainoastaan jatkuvaan kasvuun. Joskus ja jossakin tulee raja vastaan, koska
emme oikein kykene ”kuppaamaan” noita kehittyviä maitakaan.Mahdollisuuksien rajoissa on jopa sellainenkin visio, jossa muistelemme hartaana lastenlapsillemme, kunka meillä vielä kaikki oli hyvin ihan 2000-luvun alussa…
Kunnallisvaalien tulos vain vahvistaa parin viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyttä suuntausta, joka murehdituttaa ainakin meikäläistä melkoisesti. Äänestysprosentti, joka kertoo ihmisten osallistumisesta yhteisten asioiden hoitoon, näyttää vain laskevan vuosi vuodelta.
Ainakin täällä Oulun seudulla nuorten (tulevien päättäjiemme ja valtionvelan maksajien) osallistuminen vaaleihin on murheellisen vähäistä. Demokratiaan kuuluu, että mahdollisimman kattava osa kansasta osallistuu edes vaalien kautta yhteisten asioiden hoitoon. Jos yli 40 prosenttia kansasta vuodesta toiseen uinuu nukkuvien puolueessa, tulisi hälytyskellojen soida.
Millä tavoin saisimme nuoret osallistumaan? Tulisiko asettaa jonkinlainen äänestysvelvoite vai auttaisiko aktivointiin mahdollisuus äänestää tietokoneen avulla? Olisi jo aika ainakin kokeilla uusia keinoja…
”Meidän Antonillamme” on elokuvaesikuvansa mukaisesti tehtävä ja monelta taholta varmaan toimeksiantokin, jonka hän kohdistaa kotimaista metsänhoitoa haittaaviin, tunnistettuihin haittatekijöihin. Elokuvaesikuvastaan poiketen ”meidän Antonimme” käytössä olevat aseet jäävät onneksi vain hyvin teroitettuihin sana- ja kynämiekkoihin.
Koska suurehkon 12-vuotiaan mäntytaimikkoni ovat talvehtivat hirvet totaalisesti tuhonneet ja näin ollen kunnon mäntytukit jäivät vain haaveksi, jäi ainoaksi mahdollisuudeksi kasvattaa kuviolla kuusia. Niinpä vastentahtoiseksi tavoitteekseni jäi kasvattaa alueella ajan saatossa 6tukkia. VT-kasvupohja ei vain mahdollista aikanani edes harvennushakkuita, mutta pitäähän metsän kasvatuksessa edes jokin tavoite olla…
Terv. 6tukki
Euroopassa ja pikkuhiljaa Suomessakin aletaan olla vakuuttuneita tämän talouskriisin pitkäaikaisuudesta. Sanoihan Sixten Korkmankin, että nykyisen talouskriisin kokonaiskesto tulee olemaan vähintään 10 vuotta ja emme ole vielä edes puolivälissä. Tämän tilanteen toteaminen sekä vielä tuoreessa muistissa oleva Japanin ydinvoimalaitosten onnettomuudet ovat karkoittamassa sijoittajat ydinvoimabisneksestä.
Mutta annas olla, kun uusi talouden nousukausi käynnistyy ja teollisuuden käyttöaste hilautuu tuonne 100 prosentin tuntumaan, alkavat taas uudet ydinvoimahankkeet kiinnostaa sekä sijoittajia että teollisuutta.
Kantapään kautta saatujen takaiskujen jälkeen ydinvoimatuotannon turvallisuutta on parannettu huomattavasti (Japanin onnettomuuden jälkeen kaikkien ydinvoimalaitosten turvajärjestelmät käydään läpi ja tarvittaessa korjataan), joten on todennäköistä, että uudet ydinvoimalaitokset tulevat toimimaan ilman suurenpia murheita.
Ydinvoimaenergian yksi suurimmista eduista on korkea hyötysuhde. Jos koko ajan tutkimuksen piirissä olevan käytetyn ydinpolttoaineen vaarattomaksi tekeminen onnistuu, näemme uusien ydinvoimalaitosten rakentamista vielä useina vuosikymmeninä tulevaisuudessa.
Oikeastaan ainoana mahdollisuutena ydinvoiman alasajoon yhden sukupolven aikana näen vetyenergian käyttöönoton. Jos kustannustehokas ja hyötysuhteeltaan korkea vetyenergian hyödyntäminen saadaan toteutettua, pysähtyy uusien ydinvoimalaitosten rakentaminen ”kuin seinään”.
Ensimmäisen tuntuman sain pokaraan jo 60-luvun alkupuolella. Pokaraa käytettiin nipattaessa jokisuulla uiton pyöreää puutavaraa vanteisiin. Vanteet olivat eräänlaisella hirsilautalla, joka vajosi sitä mukaa, kun vanteet täyttyivät. Nuorena miehenä minulla ihan nippauksen loppuvaiheessa ei tainnut olla veden yläpuolella muuta kuin lakki (täytyihän happeakin jostakin saada…).
Täysinäinen vielä vannekehikossa oleva nippu sidottiin, vanteet aukaistiin ja jötkärit uittivat nipun tarakkaan. ”Ja uutta suoleen…”Käsin nippaaminen (niputtaminen) oli urakkahommaa ja selkeästi uiton parhaiten palkattua työtä. Myöhemmin käsinnippaaminen lopetettiin ja siirryttiin konenippaukseen. Tämä toteutettiin siten, että kekseillä puutavara uitettiin myötävirtaan ns. laveriin, jonka kone sitten runttasi nipuksi ja joka sidottiin.
Luulenpa, että meikäläisen kaikkien aikojen parhaat työnteolla hankitut tilit ovat ansaittu juuri noissa nippaushommissa (ei tarvinnut olla kuin riski ja nopea).